Menestyksekäs yhteistyö alkoi pienellä riskillä – Jaakko Rosendahlin suora puhe kuitenkin vakuutti Jan Bednarin
Kaksikon valmennussuhde rakentuu kunnioitukselle ja rehellisyydelle.
Tiia Jokisalo
Kiekkoyleisö on ilmeisen villinä Ässien komeasti käynnistyneestä syksystä ja mediassakin suitsutetaan patapaitojen sulavaa starttia. Huomion on varastanut eritoten joukkueen kesällä kiinnitetty maalivahti Jan Bednar, jota on useammassakin jutussa tituleerattu liigan parhaaksi maalivahdiksi.
23-vuotiaalla Bednarilla oli isot raamit täytettävänä Niklas Rubinin jäljiltä ja ainakin tässä kohtaa mies on solahtanut niihin mallikkaasti. Tosin toisten tapaa menestyä hän ei tahdo jäljitellä, vaan keskittyy omaan tekemiseensä.
– Kopio ei ole koskaan yhtä hyvä kuin alkuperäinen, se neuvo on jäänyt mieleeni. Voin seurata parhaiden tapoja pelata, tutkia tarkasti omaa pelityyliäni ja kehittyä sillä tavoin.
Bednar kertookin katsovansa paljon pelejään niin maalivahtivalmentajansa Jaakko Rosendahlin kanssa kuin itsekseenkin.
– Jan etsii aina tapoja suoriutua paremmin. Ja se ei ole nykyään mikään sanottu juttu. Kymmenessä maalivahdista on muutama, joka kykenee reflektoimaan peliään ja vielä tehdä se osoittamatta sormella muita, Rosendahl kehaisee.
Niin Bednar kuin Rosendahlkin suhtautuvat alkusyksyn menestykseen tyynesti ja hötkyilemättä.
– Vaikka nytonkin mennyt hyvin, olemme yhä kauden alussa. Itselle on tärkeätä nyt keskittyä kasvattamaan sitä hyvää, mitä olemme luoneet tähän mennessä, Bednar muistuttaa ja jatkaa:
– Joukkue on pelannut todella hyvin, mikä tietenkin helpottaa minun työtäni. En suoranaisesti jännittänyt Eurooppaan paluuta, mutta minulla oli ja on kova kunnioitus liigaa ja sen tasoa kohtaan, joten tietenkin haluan tehdä työni mahdollisimman hyvin ja antaa näin joukkueelle omalta osaltani mahdollisuuden menestyä.
Nuori mies puhuu itsestään vaatimattomasti ja muistaa mainita joukkueen ja koko organisaation merkityksen monessakin kohtaa. Tšekkiläinen on Ässissä vuoden sopimuksella, mutta ainakin alkukauden otteet ovat saaneet monet toivomaan, että ura Isomäessä jatkuisi pidempäänkin. Tuleva jää nähtäväksi, mutta suuret linjat ovat Bednarilla samat kuin aiemminkin – Pohjois-Amerikka ja NHL.
– Milloin se tapahtuu, jos se tapahtuu, en tiedä, mutta siihen tähtään. Silti ainut mihin nyt keskityn, on tämä hetki ja pelini kehittäminen Ässien valmennustiimin kera.
Jan Bednarin ja Jaakko Rosendahlin yhteistyö ja kemia toimivat ilmeisen hyvin. Molemmat kokevat voivansa olla mitä ovat. Menestyksekkääseen syksyyn molemmat suhtautuvat viileän rauhallisesti, hetki kerrallaan. Kuva: Tiia Jokisalo
Rosendahlilla on syytä olla tyytyväinen. Vuodesta 2012 Ässien maalivahtivalmentajana toiminut porilainen on tuntunut löytäneen oman juttunsa. Työskentely maalivahtien kanssa on tuottanut hedelmää jo useammalla kaudella, yhteistyötä on tehty esimerkiksi Antti Raannan ja Rubinin kanssa. Itse asiassa tällä viikolla pelataan Rosendahlin 800. runkosarjan peli. Joku miehen tekemisessä siis toimii.
– Pyrin lähestymään jätkiä sillä tavoin epäsuomalaiseen tapaan, etten tuo esiin ensin sitä negatiivista, vaan pyrin vahvistamaan vahvuuksia ja luomaan sitä kautta itseluottamusta. Jos nostan esiin vaikkapa viisi heikkoutta ja laitamme fokuksen niihin, alkavat vahvuudet tippua. Siitä syntyy pelaajia, jotka ovat suht hyviä kaikessa, mutta eivät riittävän hyviä missään.
Yksi lisäsyy olla tyytyväinen on menestyksen syntyminen omilla ehdoilla. Hän ei ole tinkinyt arvoistaan, eli elää ja olla tutuissa kotoisissa ympyröissä läheisten kera. Ruoho ole sen vihreämpää muuallakaan, päinvastoin, kotona se vihertää parhaiten.
– Voihan se aluksi olla kivaa olla toisaalla ja kokea uutta, mutta loppuen lopuksi ne ovat vain paikkoja ilman niitä ihmisiä, jotka kotona olisivat läsnä. Onko työ sitten niin tärkeä asia, että pitää lähteä kauas ja läheiset jää taakse, hän aprikoi.
Ja ei aina tarvitse lähteä kauas. Bednar on kertonut Poriin ja Ässiin saapumisen yhdeksi isoimmaksi syyksi juuri Rosendahlin. Kaksikon yhteistyö alkoi jo ensimetreiltä kenties hieman eri tavoin kuin yleensä ja niin menestystarinat usein alkavatkin. Neuvotteluissa Rosendahl lähestyi tšekkimolaria editoimallaan peliklipillä, johon hän oli lisännyt ideoitaan siitä, mikä nuorukaisen pelissä toimii, mikä ei.
– Usein lähestymistapa saattaa olla se, että kehutaan ummet ja lammet ja kosiskellaan pelaamaan. Minulla on oma näkemys siitä, mitä liigassa tarvitaan menestymiseen ja jos niitä asioita saadaan näkymään maalivahdin pelissä, on hänellä mahdollisuus menestyä. Vähän siinä mennään riskillä, että miten pelaaja suhtautuu siihen, kun tuntemattomalta ihmiseltä tulee palautetta, mutta näen, että samalla se paljastaa sen, miten yhteistyö sujuisi jatkossa.
Tässä tapauksessa riski kannatti ja miesten välille syntyi luottamuksellinen suhde, jossa on tilaa rehellisyydelle ja vapaudelle olla oma itsensä. Se näkyy myös jäällä.
"Se, että halli hurraa omaa nimeä on jotakin, mitä en ota itsestäänselvyytenä", sanoo Jan Bednar. Kuva: Tomi Vastamäki
Bednar hullaantui faneihin
Eritoten porilaiset fanit ovat vieneet Bednarin sydämen – ja toisinpäin.
– Esimerkiksi Tampereella pelatessamme täältä tuli kuusitoista bussillista faneja. Onhan se nyt aivan upeaa, en ole koskaan aiemmin kokenut vastaavaa. Arvostan fanien tukea, se antaa motivaatiota parantaa omaa suoritusta ja syttyy halu antaa katsojille lisää syitä kannustaa.
Bednar nostaa esiin myös nimen hurraamisen, joka ei ole hänen mukaansa tapana esimerkiksi Pohjois-Amerikassa.
– Se, että halli hurraa omaa nimeä on jotakin, mitä en ota itsestäänselvyytenä.
Ja tuosta syntyikin halu jotenkin juhlistaa voittoa yhdessä fanien kanssa. Niinpä Bednar usein heittäytyy fanikatsomon edustalla ilmalennon kautta jäälle pelin jälkeen.
– Se on spontaani juttu, mitä en sen kummemmin ajattele tai suunnittele, vaan teen sen kiitoksena tuesta, mitä faneilta saamme.
