Pesäkarhujen korttipakasta putosi monta ässää
Runkopelaajiaan menettänyt hopeajoukkue rakentaa uutta kivijalkaa. Menestyksen jatkumiseen uskovat ainakin Vesa Saine ja Lotta Nummikari.
Vesa-Pekka Järvelä
Häviäminen harmittaa. Erityisen syvältä riipaisee käden ulottuvilla olleen mestaruuden menettäminen. Entistä kovemmalta hopealle jääminen tuntuu tasaisen taiston jälkeen. Pienet virheet kuitenkin maksoivat Pesäkarhujen historian neljännen kullan lipeämisen Manse PP:n palkintokaappiin.
Kausi 2025 oli Pesäkarhujen 40. toimintavuosi. Hopeisten mitalien myötä seuran mitalisaldo Superissa on nyt tasan 20.
– Pelillisesti joukkue – niin pelaajat kuin valmennus – teki upean tasonnoston kauteen 2024 nähden. Omasta mielestäni parasta pelillistä antia Minttu Vettenrannan, Henna Jukan ja Elisa Paunan mahtavien kausien lisäksi oli "uudistumisprosessin" onnistunut käynnistyminen. Isoihin vastuurooleihin nousivat muun muassa Annika Linna, Lotta Nummikari ja Sini Mäkelä, sanoo Pesäkarhujen puheenjohtaja Vesa Saine.
Vesa Saine ennustaa mielenkiintoista pesiskesää 2026. Kuva: Vesa-Pekka Järvelä
Saine on tyytyväinen, kun yleisö löysi haastavan toukokuun jälkeen tiensä mukavasti katsomoon.
– Runkosarjan katsojakeskiarvo oli 1 206 ja heinäkuussa luku nousi jopa 1 600:aan. Kauden aikana paikan päällä otteluita seurasi yhteensä noin 23 000 katsojaa. Pesäkarhut esiintyi myös vapailla TV-kanavilla kauden aikana 13 tuntia. Iso osa materiaalista oli Porista kuvattua.
Juhlakauden aikana arvostettiin myös merkittävän pelaajauran seurassa tehneitä pelaajia avaamalla kunniagalleria.
– Kutsun sai neljä ensimmäistä jäsentä: Carita Toiviainen, Susanna Karjalainen (Puisto), Susanne Kohonen (Ojaniemi) ja Milla Oksa (Jakonen).
Tappion karvasta kalkkia on nieleskelty parisen viikkoa Porissa. Ennakkoveikkailuissa ykkössuosikkien taakse sijoitetun Pesäkarhujen nousu runkosarjan voittajaksi ja lopulta Tampereen ylpeyden finaalivastustajaksi oli kuitenkin hatunnoston arvoinen suoritus. Hopean arvo kirkastunee Pesäkarhujen leirissä vähitellen.
Vastustajien vahvistaessa rivejään tulevilla kausilla viime vuosien kaltaisen menestyksen saavuttaminen saattaa osoittautua porilaiselle kestomenestyjälle yllättävän isoksi urakaksi, varsinkin useiden runkopelaajien siirtojen vuoksi. Muihin maisemiin muuttavat ainakin JoMa:n pelipaitaan pukeutuvat Emilia Linna ja Johanna Pirskanen, Jussittaret valinnut Tiia Peltonen sekä uransa päättänyt Henna Juka.
– Kuluneen kauden joukkuetta rakennettaessa haluttiin joukkueeseen kilpailua pelipaikoista ja samalla myös katsoa tulevaisuuteen, kun vääjäämätöntä urheilussa joukkue pitää uudistua. Joukkueeseen tulee isoja muutoksia. Pelkästään Jukan päätös jättää ison aukon. Urheilun ja muun elämän samalle paikkakunnalle keskittävät Pirskanen ja Emilia Linna sekä uutta nostetta uralleen Seinäjoelta etsivä Peltonen olivat joukkueen tärkeimpiä kulmakiviä, joten sekin tuntuu.
Osaan näistä muutoksista Pesäkarhuissa valmistauduttiin jo viime syksynä ja osa on paikattu markkinoilta kauden aikana.
– Niistä lisää lokakuussa, kun joukkue perinteisesti julkaistaan. Joukkuetta rakennettaessa on haluttu säilyttää kilpailu pelipaikoista ja katsoa myös eteenpäin jopa kahden–kolmen vuoden päähän. Uskon, että naisten Superpesis tulee olemaan ennennäkemättömän mielenkiintoinen kaudella 2026.
Uuden joukkueen kausi käynnistyy loka-marraskuun taitteessa.
– Mielenkiintoa tulevaan tuo myös se, että valtaosa joukkueesta on myös talven Porissa, joka mahdollistaa arkisen joukkueharjoittelun. Ensimmäisen kerran joukkue nähdään tositoimissa Tammi Cup:ssa 10. tammikuuta 2026, kertoo Saine.
Pesäkarhut kuului jälleen Naisten superpesiksen katsojamagneetteihin. Kuva: Vesa-Pekka Järvelä
Yksi Porissa jatkavista on loistokauden pelannut Lotta Nummikari.
– Oli mielenkiintoinen matka aina viimeiselle pysäkille asti. Vaikka finaalisarjan tappio harmittaa, kausi oli meiltä heikon edelliskauden jälkeen kokonaisuudessa positiivinen. Hopea ei ole häpeä vaan kovenevassa kisassa kova suoritus, sanoo Superin lyöjätilaston kakkonen.
Jokeripaidassa tehokkaana esiintynyt Nummikari luottaa siihen, että isoja muutoksia kokenut Pesäkarhut saa taas ensi kaudeksi jalkeille iskukykyisen ryhmän.
– Joukkueessa tapahtuu merkittäviä muutoksia, mutta vaihtuvuus kuuluu pesikseen. Pelaajat hakevat uusia haasteita. Se on myös Superin suola.
Porissa odotellaan luottolukkari Minttu Vettenrannan päätöstä uransa jatkosta. Nummikarille tärkeä pelipaikka on entuudestaan tuttu.
– Mailan varressa tuli mukavasti onnistumisia, mutta viihdyn myös lautasen äärelle. Jos lukkarin tontille tarvitaan uutta vastuunkantajaa, olen valmis, vakuuttaa Nummikari.