Porilaisen Junnila Racing Teamin isä ja tytär kisaavat kiihdytysajoissa
Nopeita ja näyttäviä autoja, joissa on erittäin hyvälaatuisia osia sekä älyttömän hyviä turvavarusteita.
Ari Anteroinen
Porilainen Ilkka Junnila, 42, kisasi viikonloppuna Kauhavalla EDRS:n Suomen mestaruudesta SM-finaaleissa. Kyseessä oli kiihdytysajosarjan viides ja viimeinen kisa. Jo sitä ennen Junnila oli varmistanut hopean ja lähti taistelemaan kullasta toisen kuskin kanssa.
Miten meni?
– Hopeaa tuli. Olisi ollut soolo finaaliin, mutta sade keskeytti kisat, vastaa Junnila.
Junnila edusti Suomea kaksi viikkoa sitten EM-kisassa Ruotsin Tierpissä.
– Siellä kisa jäi kesken ja pian ovat edessä finaalit Norjan Gardenmoenissa, jossa ensin ajetaan Ruotsin kisa loppuun. Junnilalla on finaalipaikka odottamassa. Sen jälkeen kilpaillaan vielä 24 kuskin kesken EDRS:n Pohjoismaiden mestaruudesta.
Junnilalla on vuoden 1980 Chevrolet Camaro.
– Auto tuli minulle 2017 Amerikasta. Kone on 8,1-litrainen ja tehoa löytyy 756 hevosvoimaa. Se on periaatteessa katukilvissä, mutta nyt sillä ei voi teillä ajaa, koska se on kisavarusteissa. Auton saattamisessa näyttely- ja kisakuntoon taisi mennä joku 4 000 tuntia.
Junnilalla on työn alla toinenkin auto, Pro Modifield Camaro vuosimallia -68.
Kiihdytysautoissa ovat turvavarusteet erittäin tärkeät.
– Autot ovat nopeita ja näyttäviä. Yleisölle ei näy, että autoissa on erittäin hyvälaatuisia osia ja älyttömän hyvät turvavarusteet, Junnila huomauttaa.
Junnilan mukaan kuka vaan voi päästä testaamaan autoa radalle.
– Tarvitaan kypärä, ajohanskat ja pitkät ajohousut. Kun vauhti kasvaa, vaaditaan myös enemmän turvavarusteita.
Porilainen Ilkka Junnila saavutti viime viikonloppuna lajissaan jälleen SM-hopeaa. Seuraavaksi mies lähtee jahtamaan Pohjoismaiden mestaruutta.
Kuva: Teemu Multisilta
Harrastajamäärät ovat hyvällä mallilla. SM-sarjassa ajaa noin sata kuskia.
– Pienemmissä kisoissa on toiset sata. Jenkkiautotapahtumissa on yleensäkin tällä hetkellä todella paljon autoja ja runsaasti yleisöä katsomassa hienoa kalustoa, tietää Junnila.
– Myös nuoria kuljettajia löytyy ja olisikin tärkeää saada nuorille harrastuspaikkoja. Katuhan ei ole se kilparata.
Porin seudulta löytyy seitsemän lajin harrastajaa.
– Ollaan vähän eri luokissa vauhdin mukaan, Junnila tarkentaa.
Kuinka kovaa on kilpailu?
– Jokaista kilpakumppania pitää arvostaa samalla tavalla, mutta pahimmat kilpakumppanit ovat tänä vuonna Jesse Herranen ja kova taistelupari monelta vuodelta, Rasmus Koivula Vantaalta.Yksi ylitse muiden on Mikko Ruusunen Eurajoen Irjanteelta.
Junnila Racing Team koostuu kahdesta kuskista ja kuudesta mekaanikosta.
– Arvostan kovasti mekaanikkoja ja yhteistyökumppaneita Jari Ojalehtoa, Jukka-Tapio Kalliota ja Mikko Vuorsolaa. Tässä ei ilman heitä pärjättäisi ja ajaminen ei olisi mahdollista.
Tiimin toinen kuski on 11-vuotias Pinja Junnila, Ilkan tytär.
– Hän aloitti ajamaan kilpaa 8-vuotiaana. Ensimmäinen kokeilu oli Nakkilan Verstaan parkkipaikalla. Viime kesänä hän suoritti lisenssin ja syksyllä hankittiin uusi auto Ruotsista, sellainen Modified-luokan Junior Dragster, jolla saa ajaa 7.9 sekuntia ja 138 km/h 200 metrin matkan. Pinja ja auto herättävät kisapaikoilla kovasti kiinnostusta. Kerron, että auto kiihtyy nollasta sataan noin 2.5 sekunnissa, kertoo Junnila.
Mitä äiti totesi Pinja hypättyä rattiin?
– Ei mitään. Pinjasta näki heti, että oikea laji on löytynyt. Kun perusteet oli opeteltu, sen jälkeen häntä ei ole tarvinnut opastaa. Hän hoitaa ajamisensa itse.
Junnila korostaa, että laji on turvallinen ja tytär osaa todella hyvin keskittyä tekemisiinsä.
– Tuossa on sellainen neljän tytön lahjakas kaveriporukka, joka touhuaa ja tsemppaa toisiaan ja ajavat kisaa muita 10-15 junnukuskia vastaan. Pinjan lisäksi mukana ovat Iines, Peppiina ja Julia. He osaavat hommansa, eivätkä tee mitään ylimääräisiä juttuja. Heidän ajamistaan on ilo seurata.