Rauman Lukko kulki vastavirtaan nykyistä potkutrendiä
Lukon ”kravattimiesten” ahteri kesti merivettä, kun Lämsälle vaadittiin potkuja mediassa ja katsomossa.
Pauli Uusi-Kilponen
Samat tahot, jotka nyt arvostelevat voimakkaasti sitä, että seurajohtajat eli ”kravattimiehet” antavat paniikissa potkuja valmentajille, vaativat viime keväänä potkuja Lukon päävalmentajalle Tomi Lämsälle. Pahimmillaan erovaatimukset yltyivät ajojahdiksi.
Lukon piti selvitä helposti jatkoon ja pudottaa runkosarjan 12. sijailta playoff -peleihin yltäneen HPK:n. Toisin kävi. Vielä Pitsiturnauksen jumbosija ja hävityt harjoituspelit nostivat Lämsän kärkipäähän valmentajien potkuveikkailuissa.
Lukon johto, puheenjohtaja Janne Mokka, toimitusjohtaja Rafael Eerola ja urheilujohtaja Kalle Sahlstedt pitivät päänsä. He seisoivat järkähtämättä päävalmentajansa takana.
Lukko hankki ilman suurta meteliä kamppailuvoimaa ja antoi nuorille tilaa kokoonpanossa. Raikasilmeinen Lukko on nyt sarjan kärkikahinoissa.
Porissa Jarno Pikkarainen on saanut tehdä työtä tuulensuojassa. Pikemminkin häntä nostetaan mediassa jalustalle. Pahimmillaan pari kentällistä vakiomiehiä pois kokoonpanosta ja joukkue napsii pisteitä kärkiryhmän tahtiin.
Porissa ja Raumalla superkausi voi olla sitä sanan täydessä merkityksessä, mitä menestykseen tulee.
Lukon kohdalla suuri kysymys on se, voittaako päävalmentaja Tomi Lämsä vanhan kirouksensa: pudotuspeleissä ote hiipuu ja parhaat pelit jäävät runkosarjaan.
Superpaniikista voi puhua etenkin pääkaupunkiseudulla. Jokerit vaihtoi Tomek Valtosen Juuso Hahliin ja HIFK Olli Jokisen Tommi Miettiseen.
Pääkaupungin seurojen ongelmat nähdään päävalmentajien heikkoutta suuremmiksi. Muun muassa Raumallakin valmentanut Ismo Lehkonen Ylen asiantuntijana puhuu ”kravattimiehistä”, jotka eivät ymmärrä jääkiekosta mitään. He jakavat Ikan mukaan potkuja, mutta ongelmat pysyvät.
Sikäli Lehkonen on oikeassa, että esimerkiksi HIFK:n pelaajisto vastaan huonosti siihen, mitä menestyvä joukkue nykyliigassa tarvitsee: luistelunopeutta ja nopeaa pelin kääntämistä puolustuksesta hyökkäykseen.
Jokerit taas jätti tärkeimmän osastonsa varmistamatta eli maalivahtipelin. Nyt hätäapuna toimii Tommi Karhunen. Pakkikalustosta taas osa on Mestiksen tasoa.
Potkulistaan lisätään vielä Kookoon päävalmentajan Jouko Myrrän vaihto Kai Suikkaseen. Tapparassa Kari Jalonen, 66, ilmoitti bensan loppuneen. Tuli eläköitymisen aika.
Lehkonen arvioi, etteivät potkut lopu tähän. Kenkää tulee vielä kolmelle muulle.
Merkittävä syy ennätysmäisiin potkuihin on superkausi, jonka jälkeen kolme joukkuetta putoaa B-liigaan. Monille seuroille se on katastrofi, joka vie taloudelta ja nykyisen tasoisesta toiminnalta pohjan.
Halpaa ei ole päävalmentajankaan erottaminen. Yksin Jokisen potkut maksavat seuralle 800 000 euroa, eli työstä, jota hän ei enää tee.
On hyvä katsoa tilastoja, mitä valmentajapotkuilla on saavutettu. Kolmen viime kauden yhdeksästä kesken kauden tehdystä päävalmentajavaihdoksesta vain joka kolmas paransi joukkueen pistekeskiarvoa. Herätysvaikutus kestää tilastollisesti 1–3 ottelua. Seurojen johdossa tarvitaan nyt kärsivällisyyttä ja johtajia, jotka uskaltavat katsoa peiliin sen sijaan, että etsivät aina uuden syntipukin penkin taakse.
Valmentajat vaihtuvat, mutta ongelma pysyvät jo tilastojen mukaan. Hyvä kysymys on se, kuka keksii muun vaihtoehdon tilanteessa, jossa virheet tehtiin jo ennen sarjan alkamista. Kulunut slogan kuuluu: kun joukkuetta ei voi vaihtaa, vaihdetaan valmentaja.

