Vaikka lopullinen diagnoosi ei vieläkään ole selvillä, pääsi Teijo Kööpikkä luokituksen saatuaan takaisin rakastamansa urheilun pariin
Parayleisurheilun MM-kisoissa tuolikuulantyöntäjä nappasi pronssia ja mielessä on vieläkin kovempia tavoitteita.
Ari Anteroinen
Rauman Urheilijoiden Teijo Kööpikkä, 42, oli parikymppisenä lupaava kuulantyöntäjä. Pohjanmaalainen voitti esimerkiksi 1999 20-vuotiaiden EM-pronssia. Ennätys oli 18.78 ja hallissa 13.84.
Sitten tapahtui jotain. Naisen perässä Raumalle muuttanut Kööpikkä on kertonut tarinansa useasti, mutta tiivistää asian vielä kertaalleen.
– 2005 maaliskuussa olin hyvässä kunnossa ja menossa kohti kesää ennätyksen parantaminen mielessä. Homma ei kisoissa toiminut. Oli tekniikkavirheitä. Tajusin, että vasen pohje ei toimi kunnolla. Ajan myötä olivat pohkeet, takareidet ja pakarat poissa pelistä. Vuoden verran sitä selviteltiin. Sain diagnoosin yhdenlaisesta lihasrappeutumasta, mutta se kumottiin myöhemmin. Vieläkään ei ole tarkkaa diagnoosia. Puhutaan muusta selkärankaperäisestä rappeumasta.
Kööpikkä ei halunnut yleisurheilua seurata, mitä nyt Timo-veljen kisoja tuli katseltua ja oltua apuna.
– Lentopallo tuli kolmisen vuotta sairastumisen jälkeen, kun kyseltiin valmennustouhuihin mukaan.
Kööpikkä on asunut Raumalla vuodesta 2009 alkaen.
– Moni kuvittelee, että asun Eurassa. Vaikka olin aikanaan ihan Raikussa töissä, niin olen asunut koko ajan Raumalla.
"Normaalisti kuulassa lähtönopeus tehdään jaloilla. Minun tapauksessa se pitää tehdä rintarangan ja kylkien avulla", sanoo Kööpikkä.
Kuva: Ari Anteroinen
Nyt Kööpikkä viihtyy taas yleisurheilukentillä.
– Kyselin paraurheilusta jo aiemminkin, mutta silloin luokitukset eivät mahdollistaneet sitä, hän kertoo.
– 2021 kesällä näin Rion 2016 paralympialaisista kuvatun videon. Tajusin, että tuo ei päde sen kanssa, mitä minulle on kriteereistä kerrottu. Näin miten ne liikkuivat ja poistuivat työntötuolista.
Asiaa selviteltiin.
– Kävin tutkimuksissa ja kansinvälisellä puolella selviteltiin diagnoosin riittävyyttä. Keväällä 2022 tuli tieto, että olisi mahdollista saada kansainvälinen luokitus. Vuosi sitten juhannuksena päätin lähteä panostamaan tähän, Kööpikkä kertoo.
– Tein ensin omaksi iloksi lihas- ja peruskuntoa ja tiputin painoa, että pystyisin kunnolla aloittamaan treenaamisen.
Kööpikän paraurheiluluokitus on F57.
– F tarkoittaa kenttälajia, 5 tarkoittaa tuoliheittämistä ja 7 on lievin vammataso. Eli jaloissa on ongelmia kuten esimerkiksi amputaatio tai lihasheikkouksia. Lähes kaikilla toimii keski- ja ylävartalo normaalisti, Kööpikkä avasi.
Alku oli räväkkä. Helmikuussa ja toukokuussa tuli Suomen ennätys.
– Minulle on ollut etuna vanha urheilutaustani. Se tuo rauhallisuuden ja tiedon, mitä pitää tehdä. Ei ne lahjat ole mihinkään kadonneet, Kööpikkä näkee.
Avuksi tuli myös keihäskuvioista tuttu valmentaja Hannu Kangas.
– Normaalisti kuulassa lähtönopeus tehdään jaloilla. Minun tapauksessa se pitää tehdä rintarangan ja kylkien avulla. Se on sitä osa-aluetta, mitä keihäänheittäjät käyttävät. Hannu on ammattilainen niissä asioissa. Yhdessä me asioita mietitään, totesi Kööpikkä.
Pian Kööpikkä juhli jo MM-pronssia. Heinäkuussa Pariisissa kuula lensi uusiin SE-lukemiin 14.80. Tätän ennen ennätystä oli parannettu kahdesti.
Voittaja työnsi 16.01 ja hopeamies 15.09.
– Oli hyvä fiilis lähteä kisoihin, kun tiesin olevani kunnossa, Kööpikkä kuvasi.
Maailmanmestari paransi kisojen jälkeen ME-tulosta 75 senttiä. Kurottavaa siis on.
– Pidän realistisena fysiikan kehittymisen kautta puolen metrin tulosparannusta ensi vuoteen. Jopa metrin parannuksesta haaveilen. Silloin voidaan haaveilla jo kultamitalista. Hopeaa vieneen brassin aion ilman muuta ohittaa.
Viikonloppuna parayleisurheilun SM-kisoissa Kööpikkä vei mestaruuden tuloksella 13.59.
– Haluan lähteä tekemään myös kiekossa Suomen ennätystä, suunnitteli Kööpikkä reissun alla.
Sunnuntaina kilon ”limppu” lensi 37,42. eli uusi SE oli tosiasia. Edellinen oli 31,41.

