Sa­ta­kun­ta­lai­sis­ta jouk­ku­eis­ta Äs­sät aloit­ti va­kuut­ta­vas­ti sii­hen näh­den, mitä har­joi­tus­pe­lit an­toi­vat odot­taa. Kak­si va­kuut­ta­vaa voit­toa (Koo­Koo 1-5 ja HPK 4-1) ja kol­mas niuk­ka 2-1 tap­pio Kiek­ko-Es­pool­le ker­to­vat jo pal­jon.

Äs­sien koh­dal­la suu­ri ky­sy­mys­merk­ki en­nen kau­den al­ku oli maa­li­vah­ti­ti­lan­ne. Kun Nik­las Ru­bin läh­ti Kärp­piin, niin Po­ris­sa huo­les­tut­tiin, et­tä mis­tä hä­nel­le kor­vaa­ja. Kol­men pe­lin jäl­keen voi to­de­ta, et­tei me­nes­tys ole maa­li­vah­ti­pe­lis­tä kiin­ni. Jan Bed­nar pe­la­si eri­no­mai­ses­ti ja oli kah­des­sa en­sim­mäi­ses­sä pe­lis­sä yk­si voi­ton avai­mis­ta.

Es­poos­sa Fi­lip Lind­ber­gil­le luis­kah­ti yk­si maa­li hel­pos­ti si­sään, mut­ta vas­taa­vas­ti hän tor­jui lä­pi­a­jo­ja ja oli koko ot­te­lun suh­teel­li­sen var­ma.

Ru­bi­nin ta­soi­sia ei­vät eh­kä kum­mat­kaan ole, mut­ta lii­gan kär­ki­pään maa­li­vah­te­ja kui­ten­kin.

Äs­sien esi­tyk­ses­sä kiin­tyi huo­mio myös vah­vaan vii­sik­ko­puo­lus­ta­mi­seen. Esi­mer­kik­si ko­ti­a­vauk­ses­sa HPK:a vas­taan vas­tus­ta­jaa ei pääs­tet­ty maa­li­pai­koil­la juu­ri lain­kaan, ja HPK:n oli vai­kea ylit­tää jopa kes­ki­a­lu­eet­ta.

Toi­nen pal­jo pu­hut­tu asia on ol­lut jouk­ku­een kär­ki­ket­ju. Mi­ten saa­da sent­te­ri Jan-Mi­ka­el Jär­vi­sel­le te­hok­kaat lai­tu­rit. Vii­mei­sis­sä har­joi­tus­pe­leis­sä löy­tyi­vät Nes­tor Noi­va ja Jon­ne Tam­me­la. Te­ho­ja tuli.

Tam­me­la on vie­lä toi­pi­las, mut­ta Noi­va ot­taa hy­vin Len­ni Hä­mee­na­hon roo­lia. Yli­voi­mis­sa Äs­sät tuo kiek­koa hy­vin ylös ja pys­tyy pyö­rit­tä­mään pe­liä vas­tus­ta­jan alu­eel­la. Vie­lä kun Jär­vi­sen lois­to­pas­seis­ta saa­daan kiek­ko si­sään, niin pää­val­men­ta­ja Jar­no Pik­ka­rai­nen voi ol­la luot­ta­vai­sin mie­lin.

Äs­sät saa hui­la­ta koko vii­kon ja hioa ku­vi­oi­taan kun­toon. Lau­an­tai­na Iso­met­sän hor­nan­kat­ti­laan saa­puu Ou­lun Kär­pät. Vah­vis­tu­nut ou­lu­lais­jouk­kue an­toi vii­mek­si myrs­ky­va­roi­tuk­sen voit­ta­mal­la Il­vek­sen suu­ri­nu­me­roi­ses­ti 6-2.

Rau­mal­la on syy­tä ky­syä: Mi­hin ka­to­si­vat Lu­kon CHL-pe­lien lois­ta­vat ot­teet lii­gas­tar­tis­sa?

Luk­ko jäi pa­has­ti te­li­nei­siin eten­kin ko­ti­a­vauk­ses­sa Tap­pa­raa vas­taan. Ko­vin tah­me­ak­si jäi myös lau­an­tain TPS-pe­lin esi­tys. Jo­tain Lu­kon pal­jon odo­tet­tua hei­kom­mas­ta alus­ta ker­too jo maa­li­suh­de 1-7!

Muu­tos on ol­lut val­ta­va. CHL-pe­leis­tä Luk­ko esit­ti mo­der­nia jää­kiek­koa, jos­sa pe­li­no­peus ja pys­ty­suun­taan puo­lus­ta­mi­nen oli­vat rai­kas­ta kat­sot­ta­vaa.

Yk­si pe­lin no­peu­tu­mi­sen avai­mis­ta oli se, et­tei kes­ki­a­lu­een riis­tois­ta enää siir­ret­ty kiek­koa pa­keil­le, vaan py­rit­tiin no­pein pys­ty­syö­töin kään­tä­mään peli koh­ti vas­tus­ta­jan maa­lia.

Jo­tain ker­toi se­kin, et­tä Luk­ko sai CHL-pe­leis­sä lu­kui­sia lä­pi­a­jo­ja. Lau­san­nea vas­taan nel­jä lä­pi­a­joa jo kah­des­sa en­sim­mäi­ses­sä eräs­sä.

Mi­hin tuo Lu­kon ta­so­kas ja val­mis esi­tys ka­to­si kah­des­sa en­sim­mäi­ses­sä sar­ja­pe­lis­sä?

Yk­si vai­kut­ta­va te­ki­jä saat­taa ol­la myös vas­tus­ta­jien pe­li­ta­val­la. Suo­mes­sa lii­gan­jouk­ku­eet läh­te­vät puo­lus­ta­mi­ses­ta. Läh­tö­koh­ta­na on se, et­tei vas­tus­ta saa yli­voi­ma­hyök­käyk­siä ja kes­ki­a­lue py­ri­tään tuk­ki­maan. Kes­ki-Eu­roo­pas­sa pe­la­taan enem­män kont­rol­loi­ma­ton­ta luo­mu­kiek­koa yk­si­löi­den kaut­ta.

Tap­pa­ra tuli Lu­kon pai­neen al­ta pois yh­den kos­ke­tuk­sen ly­hyil­lä syö­töil­lä omal­la alu­eel­la. Luk­ko taas siir­te­li kiek­koa lii­an hi­taas­ti ja pa­kit et­si­vät syöt­tö­jä kes­ki­a­lu­eel­le. Lop­pu­tu­los oli tyly: 1-4.

Tu­rus­sa TPS:ää vas­taan pal­jol­ti sa­man tah­ti jat­kui. Lu­kon pe­li­val­mius oli huo­no. Maa­li­vah­ti Ant­ti Raan­ta piti vä­lil­lä jouk­ku­et­taan pys­tys­sä. Kun tur­ku­lais­ten pe­laa­mi­ses­ta pais­toi in­to­hi­mo ja halu voit­taa, luk­ko­lai­set enim­mäk­seen vain pe­lai­li­vat.

An­toi­ne Mo­rand, Len­ni Hä­mä­läi­nen, Leo Tuu­va. Sii­nä rau­ma­lais­hyök­kää­jät, jot­ka saa­vat edes jo­ten­kin puh­taat pa­pe­rit Raan­nan li­säk­si. Mis­sä oli­vat Mi­ka­el Ruo­ho­maa, Jami Kran­ni­la ja Ste­ven Jand­ric.

Puo­lus­tuk­ses­sa Eric Ge­li­nas käyt­ti ko­vaa lau­kaus­taan sääs­te­li­ääs­ti, vaik­ka paik­ko­ja oli. Eh­kä se ker­too Lu­kon vie­lä ka­dok­sis­sa ole­vas­ta pe­li­val­miu­des­ta eli teh­dä oi­kei­ta asi­oi­ta oi­ke­aan ai­kaan.

Luk­ko on lii­gan par­hai­ta jouk­ku­ei­ta, ei­kä heik­ko avaus sitä to­si­a­si­aa mik­si­kään muu­ta. Jouk­kue näyt­ti jo har­joi­tus­pe­lis­sä osaa­mi­sen­sa. En­kä nämä kak­si pe­liä an­toi­vat he­rä­tyk­sen sii­tä, et­tä jo­kai­sen pe­laa­jan pi­tää ol­la ai­na sa­tap­ro­sent­ti­ses­ti val­mis, kun kiek­ko pu­to­aa jää­hän. Oman pe­laa­mi­sen iden­ti­tee­tin esiin kai­va­mi­nen, asen­ne ja tais­te­lu­ha­lu tap­piin niin Luk­ko nou­see no­pe­as­ti tau­lu­kos­sa sil­le kuu­lu­val­le pai­kal­leen. Täl­lä vii­kol­la Lu­kol­le tar­jou­tuu hyvä mah­dol­li­suus ko­hen­taa il­met­tään ja pis­te­sal­do­aan, kun Hel­sin­gis­sä vas­taan tu­lee louk­kaan­tu­mi­sis­ta kär­si­vä HIFK.

Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Leh­dis­tö­neu­vos, Eu­ra­jo­ki