Ruoka-avun tarvitsijoita aina vain enemmän, mutta jaettavaa entistä vähemmän
Satakunnan Elämän Leipä Sinulle ry:n puheenjohtaja Peter Polsa vetoaa, että lahjoittajat heräisivät todelliseen hätään ja ruoka-avun tarpeeseen.
Maarit Kautto
Elämän Leipä on Porin vanhin ruoka-aputoimija. Puheenjohtaja Peter Polsa kuvailee tämän hetkistä tilannetta vaikeaksi yhtälöksi, joka on sama kaikkialla maassa. Avun tarve näyttää vain voimistuvan, mutta samanaikaisesti jaettavan ruoan saatavuus on heikentynyt. Pitkään jatkunut elinkustannusten nousu näkyy erityisesti maahanmuuttajien ja lapsiperheiden ruoka-avun tarpeen kasvuna, mutta myös aikuisia työssäkäyviä on enemmän. Ja esimerkiksi Porissa ruoka-apua hakee viikoittain suuri määrä ukrainalaisia.
– Aikaisemmin punaisilla lapuilla varustetun ruoan ostaminen kaupasta koettiin häpeälliseksi, mutta nyt siitä on tullut muodikas trendi. Punalappuruoat häviävät kaupoista ensimmäisinä, joten niitä ei riitä enää ruoka-apuun. Samaan aikaan kaupat eivät enää tilaa tavaraa hyllyihin yhtä paljon kuin ennen, joten ylijäämät ovat pienempiä. Leipää ja pullaa tulee paljon, mutta huutava pula on sellaisista ruokatarvikkeista, joista päivän aterian voi valmistaa, kuten lihasta, kanasta, makkarasta ja leikkeleistä, Polsa summaa.
Raija-Liisa Sikoniemi ja Peter Polsa toivovat, että lahjoittajat heräisivät ruoka-avun tarpeeseen.
Oli aika, jolloin Elämän Leipä jakoi ruoka-apua jopa joka päivä. Nykyään ruokaa jaetaan Juhana Herttuankadun tiloissa kerran viikossa maanantaisin. Ruokaa kerätään kuutena päivänä viikossa noin 40 kaupasta Porista, Raumalta, Kokemäeltä ja Harjavallasta. Iso apu Elämän Leivälle on se, että yhdistys saa jaettavakseen myös Satasairaalan ja kaupunginsairaalan ylijäämäruokaa.
– Sairaaloillakin on hävikin vähentämisvelvoite, joten niissä mietitään tarkkaan, kuinka paljon ruokaa valmistetaan. Aina silti jotain ylimääräistä jää. Satasairaalasta saamme ruokaa nelisen kertaa viikossa, kaupunginsairaalasta harvemmin. Ruoka tulee meille astioissa ja me pakkaamme ja pakastamme sen itse. Jonkin verran saamme ylijäämäruokaa myös WinNovasta, selvittää ruoka-apuvastaava Raija-Liisa Sikoniemi.
Sikoniemen mukaan maanantain ruokajaossa käy viikoittain 250 – 300 ihmistä. Kuukaudessa Elämän Leivän kautta Porissa saa ruokaa 800 – 1000 ihmistä. Lisäksi Varikko, Sininauha, sekä helluntaiseurakunnat Luvialta, Nakkilasta, Eurajoelta ja jopa Karviasta saakka hakevat Porista ruokaa omiin ruokajakoihinsa.
– Nykyään ruokaa kysellään paljon myös koirille ja kissoille. Eläinten ruokaa meillä ei kuitenkaan ole, joten ohjaamme kysymään muualta, esimerkiksi Ehy:stä.
– Ruoka-apua kysellään paljon myös varsinaisen jakopäivän ulkopuolella. Jos henkilökuntaa on toimipisteessämme paikalla ja jos jotain annettavaa on, autamme kyllä. Esimerkiksi porilainen äiti saattaa soittaa minulle viikonloppuna, että lapsille ei ole yhtään maitoa, Raija-Liisa Sikoniemi kertoo.
Viime maanantainakin jaettavaa ruokaa oli Raija-Liisa Siko- niemen mukaan niukasti ja se saatiin riittämään juuri ja juuri kaikille hakijoille.
Elämän Leivän ruoka-avun parissa työskentelee noin 30 henkeä. Joukossa on muutamia kuntouttavan työtoiminnan ja työkokeilun kautta tulleita, mutta suurin osa on vapaaehtoisia.
– Palkkakulut eivät ole isot, mutta tiloista, ruoan keräilystä ja autosta koituu mittavia kustannuksia. Olemme Porin kaupungille kiitollisia siitä, että se ei ole vuosien saatossa leikannut saamaamme tukea, oikeastaan päin vastoin. Kaupungin päättäjätkin ymmärtävät sen, että ruoka-avulle on todellinen tarve, Peter Polsa toteaa.
Polsan mukaan jatkossa on todennäköisesti neuvoteltava tukkuliikkeiden ja ruoan valmistajien kanssa siitä, että Elämän Leipä ryhtyisi ostamaan jonkin verran ruokaa.
– Tämäkin on tietenkin rahakysymys. Kirpputorimme tuottaa jonkin verran, mutta lahjoitusten määrä on selvästi vähentynyt. Vetoammekin yrityksiin, yhteisöihin, yhdistyksiin ja yksityisiin ihmisiin, että lahjoitukset ovat ruoka-avulle todella tärkeitä. Esimerkiksi 5 – 10 euroa kuukaudessa per lajoittaja toisi meille jo suuren avun ja pystyisimme hankkimaan enemmän jaettavaa ruokaa.Tämä on täsmäapua, eikä lahjoituksista mene osuutta ison organisaation pyörittämiseen. Aina ei tarvitse katsoa kauas auttaakseen, vaan ihan lähelläkin voi olla hätä, Peter Polsa sanoo.
Sekä Polsa että Sikoniemi kertovat, että murheet ihmisten hädästä seuraavat auttajia myös kotiin.
– Tästä työstä saa onnen tunteen, kun tietää tekevänsä hyvää, mutta toisaalta sitä väkisinkin iltaisin kotona murehtii, että jälleen tuli ruoka-apuun uusia asiakkaita, ja talo oli tyhjä ruoasta.
Noin 200 000 ihmistä turvautuu ruoka-apuun vuodessa
Ruoka-avun valtakunnallisesta tilannekatsauksesta selviää, että 70 prosenttia kyselyyn vastanneista ruoka-aputoimijoista kertoi asiakasmääriensä kasvaneen vuonna 2023. ja 67 prosenttia kertoi jaettavan ruoan vähentyneen vuoden aikana. Kaupoista saatavan hävikin vähentymistä on onnistuttu osittain paikkaamaan koulujen, keskuskeittiöiden ja ravintoloiden ylijäämäruoan jakamisella.
Huhtikuussa 2024 Ruoka-apu.fi:n kyselyyn vastasi 299 eri ruoka-aputoimijaa ympäri Suomea. Ruoka-aputoimijoita on arvioitu olevan kaikkiaan noin 1000. Kyselyyn vastanneet ruoka-aputoimijat järjestivät vuoden 2023 aikana yhteensä 27 680 ruoka-aputapahtumaa, joissa toteutui yli kaksi miljoonaa asiakaskohtaamista.
Tilannekatsauksen lukujen perusteella voidaan arvioida, että noin 60 735 eri ihmistä osallistui ruoka-aputoimintaan. Koko maassa ruoka-apuun arvioidaan turvautuvan noin 200 000 ihmistä vuodessa, ja tilannekatsaus vahvistaa tämän arvion.