Satakunta ei saa jäädä uudistusten varjoon
Politiikassa uudistuksia viedään eteenpäin usein monin keinoin. Suuriin kokonaisuuksiin voidaan upottaa kiistanalaisia yksityiskohtia, jotka varastavat julkisen huomion ja ohjaavat keskustelua sivuraiteille. Toinen tuttu tapa on ajoittaa merkittävät uudistukset lomakaudelle, jolloin julkinen keskustelu on vaimeampaa.
Tähän jälkimmäiseen kategoriaan kuuluu valtion kesäkuun lopulla käynnistämä selvitys maakuntaliittojen tulevaisuudesta. Hallituksen tavoite on selkeä. Hallintoa halutaan keventää ja rakenteita yksinkertaistaa. Samalla on kuitenkin syytä kysyä, mitä tämä merkitsee alueille, joiden elinvoima perustuu vahvaan edunvalvontaan ja yhteiseen kehittämiseen. Satakunnassa kysymys ei ole vähäinen. Maakuntaliitto ei ole täällä pelkkä hallintorakenne, vaan keskeinen aluekehittämisen ja edunvalvonnan väline. Sen kautta on koottu kuntien, elinkeinoelämän ja poliittisten toimijoiden yhteiset tavoitteet ja viety Satakunnan ääntä koordinoidusti valtakunnalliseen päätöksentekoon. Jos tehtäviä siirretään hyvinvointialueelle tai keskuskaupungille, riskit ovat ilmeiset. Satakunnan hyvinvointialue kamppailee jo nyt talouden tasapainon ja peruspalvelujen turvaamisen kanssa. Sen ydintehtävä on sosiaali- ja terveyspalveluissa, ei laajassa aluekehittämisessä. Uusien vastuiden kasaaminen ilman riittäviä resursseja lisäisi hallinnollista sekavuutta ja heikentäisi järjestelmän toimivuutta.
Samalla on nähtävä laajempi kehityssuunta. Valtion aluehallinnon uudistukset ja kasvukeskusajattelu ovat viime vuosina vahvistaneet suurten kaupunkiseutujen asemaa. Tässä kehityksessä Satakunta uhkaa jäädä sivuun, vaikka sen merkitys Suomelle on teollisesti ja energiapoliittisesti huomattava. Olkiluodon ydinvoimala, Rauman telakka sekä Porin teollinen ja energiateollinen kokonaisuus muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jonka painoarvo ylittää selvästi maakunnan väestökoon. Näiden vahvuuksien esiin nostaminen ja edunvalvonta edellyttävät pysyvää ja selkeää rakennetta. Maakuntaliiton rooli ei ole Satakunnassa tekninen yksityiskohta, vaan strateginen kysymys. Uudistuksia ei pidä torjua lähtökohtaisesti, mutta niitä on arvioitava sen mukaan, vahvistavatko ne vai heikentävätkö ne alueiden elinvoimaa. Satakunnan kohdalla riski on jälkimmäinen. Lopulta kyse on siitä, kuka puhuu Satakunnan puolesta tulevaisuudessa.
Kim Huovinlahti
Päätoimittaja

