San­na Ran­ta­nen

Tam­mi­kuun puo­li­vä­lis­sä Il­ta­leh­ti ot­si­koi, et­tä UMK-kil­pai­li­ja Si­nik­ka Mon­te, 23, on ”ar­tis­ti, jos­ta ei tie­de­tä juu­ri mi­tään”. Sa­ta­kun­nas­sa kui­ten­kin tie­de­tään Mon­ten rau­ma­lais­juu­ret hy­vin.

– Mum­mo sa­noi, et­tä koko Rau­ma on nyt vies­tit­tä­nyt hä­nel­le, ker­too Mon­te UMK-ar­tis­ti­jul­kai­sun jäl­kei­sis­tä ta­pah­tu­mis­ta.

Mum­mo asuu ny­ky­ään Tam­pe­reel­la ja pap­pa Po­ris­sa.

– Vaik­ka äi­ti on asu­nut pit­kään ul­ko­mail­la, hän on kyl­lä edel­leen rau­ma­lai­nen, Mon­te hy­myi­lee.

Mon­te on var­sin kan­sain­vä­li­nen ar­tis­ti: puo­lik­si ete­lä­af­rik­ka­lai­nen Mon­te on syn­ty­nyt Skot­lan­nis­sa ja asuu Wie­nis­sä, Itä­val­las­sa. Pu­hees­sa suo­men ja eng­lan­nin kie­li vuo­rot­te­le­vat.

– Äi­ti pu­huu ai­na mun ja vel­je­ni kans­sa suo­mea, hän ker­too.

Par­hail­laan Mon­te reis­saa Itä­val­lan ja Suo­men vä­liä. Suo­mes­sa ai­ka ja­kaan­tuu UMK-kil­pai­lun tii­moil­ta Hel­sin­kiin ja Tam­pe­reel­le.

Rau­mal­la hän on pääs­syt vii­mek­si käy­mään vii­me vuo­si­kym­me­nen lo­pul­la, mut­ta suun­ni­tel­mis­sa on kor­ja­ta ti­lan­ne mah­dol­li­sim­man pian.

– Van­han Rau­man tun­nel­ma on iha­na. Odo­tan, et­tä pää­sen taas Café Sa­liin.

Mon­ten mu­kaan Suo­mes­sa on hel­pom­pi saa­da ys­tä­viä kuin Itä­val­las­sa.

– Ih­mi­set ovat aluk­si vä­hän etäi­sem­piä, mut­ta tu­tus­tu­mi­sen myö­tä läm­pi­miä ja ai­to­ja, hän ku­vaa.

– Usein sa­no­taan, et­tä suo­ma­lai­set ovat vä­hän kyl­miä, mut­ta mi­nus­ta tääl­lä on pal­jon rak­kaut­ta. Tääl­lä voi ol­la oma it­sen­sä.

Mon­te miet­tii­kin, et­tä suo­ma­lai­set ei­vät eh­kä ihan ym­mär­rä, kuin­ka hie­noa Suo­mes­sa on.

– Tääl­lä on iha­naa men­nä met­sään ja vain hen­git­tää. Kä­ve­len Suo­mes­sa kaik­ki­al­le ja hen­gi­tän rai­tis­ta il­maa, Mon­te huo­kaa.

– Ha­lu­an myös kier­tää kaup­po­ja, kos­ka tääl­lä on niin iha­naa ruo­kaa!

UMK-kilpailijoiden kappaleet julkistetaan vähitellen. Kuva: Miska Voinoff

Suo­mes­sa Mon­te on tot­tu­nut rau­hoit­tu­maan, mut­ta nyt UMK tuo mu­ka­naan mel­kois­ta pyö­ri­tys­tä.

– Kyl­lä tääl­lä edel­leen ren­tou­tuu, mut­ta nyt se on vä­hän eri­lais­ta, kuin mitä oli sil­loin, kun ku­kaan ei tien­nyt mi­nua, hän poh­tii.

Kah­dek­san vuo­den ajan ar­tis­tiu­raan­sa ra­ken­ta­nut Mon­te on kui­ten­kin val­mis len­toon. Fi­naa­li­paik­ka UMK:ssa on unel­mien täyt­ty­mys.

Mu­sii­kin ki­pi­nä syt­tyi Mon­tes­sa jo lap­se­na: Han­nah Mon­ta­na -sar­ja sai hä­net haa­vei­le­maan lau­la­jan uras­ta. Jo 12-vuo­ti­aa­na Mon­te al­koi kir­joit­taa omia kap­pa­lei­ta. Eteen­päin ovat sii­vit­tä­neet mu­sii­kin lumo, tun­tei­den palo sekä van­hem­pien tuki.

– Äi­ti us­koi ai­na mun mu­siik­kiin ja sa­noi, et­tä täs­tä tu­lee kyl­lä jo­tain, pi­tää vain teh­dä li­sää, Mon­te ker­too.

– Olen tosi kii­tol­li­nen sii­tä, et­tä äi­ti aut­taa kai­kes­sa. Ny­ky­ään hän toi­mii myös ma­na­ge­ri­na­ni.

Vuo­si­kau­sien pit­kä­jän­tei­ses­tä ar­tis­tiu­ran ra­ken­ta­mi­ses­ta huo­li­mat­ta UMK-mah­dol­li­suus tun­tuu Mon­tes­ta edel­leen us­ko­mat­to­mal­ta.

– Olen to­del­la kii­tol­li­nen, en vie­lä­kään oi­kein ta­jua tätä kaik­kea, hän häm­mäs­te­lee.

– En osaa edes aja­tel­la mah­dol­lis­ta voit­toa, sil­lä jo UMK-fi­naa­lis­sa kil­pai­le­mi­nen on mi­nul­le kuin voit­to.

Monte rakentaa artistin uraa vakavissaan, mutta tekee ohessa asiakaspalvelutyötä itävaltalaisessa lippupalvelussa. Kuva: Miska Voinoff

Mon­ten UMK-kap­pa­le Re­a­dy to Le­a­ve on voi­ma­kas bal­la­di, jota on jo eh­dit­ty ke­hua so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa elo­ku­va­mai­sek­si – ja Mon­tea ”hul­lun hy­väk­si”. Kap­pa­le on Mon­ten ja hä­nen tuot­ta­jan­sa Flo­ri­an ”Flo” Spie­sin ky­näs­tä.

– Yleen­sä hion bii­se­jä lo­put­to­mas­ti, mut­ta Re­a­dy to Le­a­ve syn­tyi muu­ta­mas­sa päi­väs­sä, Mon­te pal­jas­taa.

– Kap­pa­le on dra­maat­ti­nen ja dy­naa­mi­nen – vä­lil­lä hil­jai­nen, vä­lil­lä ”iso”.

Re­a­dy to Le­a­ve ker­too pa­ri­suh­tees­ta, jos­ta ero­a­mi­nen oli Mon­tel­le vai­ke­aa, pit­kään jat­ku­nei­den yri­tys­ten jäl­keen.

– Lo­pul­ta olin kaik­keen niin vä­sy­nyt, et­tä olin val­mis läh­te­mään.

Usein Mon­ten kap­pa­leis­sa kuu­luu me­lan­ko­lia.

– Olen tosi tun­teel­li­nen ih­mi­nen. Lau­lu­jen kir­joit­ta­mi­nen on mi­nul­le kuin te­ra­pi­aa, hän pal­jas­taa.

– Mu­sii­kil­la on pa­ran­ta­va voi­ma. It­se­ä­ni esi­mer­kik­si aut­taa su­run kä­sit­te­lys­sä, kun kuun­te­len su­rul­li­sia kap­pa­lei­ta. Toi­von, et­tä bii­si­ni ovat kuu­li­joil­le kuin ha­laus.

Si­nik­ka Mon­ten UMK-kap­pa­leen voi kuun­nel­la tääl­tä: https://aree­na.yle.fi/1-73880440