Nii,i, nii o ilo ylim­mil­läs ai­na­ki täs vai­hees ja voi­ki san­noo et Äs­sät pää­si ri­a­mu ki­a­ka­leis var­too pu­al­vä­lier­rii ja et kuka se o ko tul­lee sit vas­ta­pe­lu­riks siäl??

Oli kuu­lem­ma mel­kost men­noo siäl hal­lis ja ns. tupa täyn, nin­ko ai­na­ki se­los­ta­jat meil kuu­lus­te­li­joil klaa­ras. Ei sil­ti, ai­ka jän­nää soli meil­lek­ki, jok­ka rar­joo kuu­lus­tel­le ol­tii peli tu­ak­si­nas fö­lis. Meki van­hat ih­mi­set toi­vot­tii koko aj­jaa, et ny olis taas sem­mo­ne ke­vät, et Äs­sät pan­nee pa­ras­tas ja koko kau­pun­ki sais lis­sää hyv­vää on­kaa pe­leist. Just sil­lai ja avii­sist­ki saa­tii jo luk­kee et täm­mö­ne lu­a­naa­mi­ne tua sit taas kai­vat­tuu rah­haa­ki Äs­säi plom­puu­kii ja jat­kos o hiuk­ka taas kel­vem­pää silt osi. Ny ei aut kum­min­ka etu­kät­tee viä lii­kaa hil­luu, vaa jä­te­tää se vast sit sihe, ko o saa­tu voit­to kot­tii. Ti­ät­ty nyk­ki saa­raa ol jo ty­ty­väi­sii Äs­säi saa­vu­tuk­see täs vai­hees, mut­tei pa­ran nu­a­last en­ne­ko ti­pah­taa. On­nee Äs­sil ja koko Po­ril!

Ilo ylim­mil­läs siit­tä­ki kyl, ko just täl haa­vaa au­rin­ko plo­sot­taa täy­relt tai­vaalt ja täh­ti­kirk­kaal tai­vaal o jos­sa­ki päi re­vo­tu­lek­ki pa­rin yän loi­mot­ta­nu. Har­mik­se­ni ei tääl ol kum­min­ka niit nä­ky­ny, ko muu­ta­ma ker­ra jo­ku­sen yän ole käy­ny syy­nää­mäs. Must re­vo­tu­lis o jot­tai nii mah­ta­vaa Lu­a­ja lu­a­maa, et ih­mi­ne tun­tee it­tes ta­val­lis­tak­ki mi­tät­tö­mät­tö­mäks. La­pis ole sem­mo­se tun­tee val­taa pääs­sy ja muu­ta­mii kert­toi kyl iha tääl meil­läk­ki päi. Ne re­vo­tu­lie fä­rit o nii hi­a­noi et­tei niit oi­kee os­saa eres kuv­vail.

Ai­ka­ne ke­vät o tu­a­nu tän­nep­päi jo mel­ko­ses­ti muut­to­lin­tui­ki. Jout­se­nii len­tää mil­lo mim­mo­ses­ki ryh­mäs, nii au­ran ko pit­käs jo­nos­ki, nin­ko just aa­mul kat­tel­tii. Pal­jo o näh­ty eril­lais­sii han­hii kans ja yh­ten päi­vän seu­ra­si, ko korp­pi saat­te­li par­rii tum­maa jot­tai suu­reh­koo lin­tuu. Mel­kost po­le­miik­kii siin ai­na­ki käy­tii, mitä, olis kiva ti­ä­tää? Pik­ku­lin­nuil­ki o mel­ko­ne sä­hi­nä pääl ja aa­mu­si jo lau­lus­sak­ki voi­maa. Kot­ta­rai­set ei ol viä tul­lu. Mus­ta­ras­taat o kans kurk­kus klaa­ran­nu ja lau­raa lu­rit­taa ai­ka­lai. Vois san­noo et­tei en­nää eres tart­tis, ko pari o löy­ty­ny, pe­sä­puu­hat me­nos, mut siit­tä vaa, ko kyl meil pas­saa.

Se ei kum­min­ka pas­saa et pu­lu­pa­ri o kans mai­se­mis taas. Lu­an­to kaik­ki­nes o mul tosi vik­ti­ne, mut pu­lui näis nur­kis e voi si­ä­tää yh­tää en­kä niit­te aa­must il­taa kai­lo­tust. Saas nähr kui käy, et ma­jot­tuuk ne ton mee suu­rii kuu­sii, nin­ko ina näyt­tää vai onk se viä vaa kämp­päp­las­si ha­ke­mist sit­ten­ki? Oli ne kum­min­ki jo tos mee lin­tui ru­a­kin­tap­las­sil kai­kes rau­has ei­kä aut­ta­nu hä­tis­te­ly. Miäs lu­pas kop­pu­loir mul ano­pi mal­li mu­ka­set lau­ra­kap­pa­leet, mut oi­kee kä­re­si­joil kum­min­ki. Niil­ko muu­ta­ma ker­ra pam­mau­ta päi­yh­tee, ni eiks mar pu­lut pel­lääs­ty ja va­het plas­sii.

Vii­ko­vaih­tees sit jo al­kaa taas ke­sä­ai­ka­ki ja ei täs ny muut, ko et py­sy­tää ter­vein…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos