No näi stää men­nää, vap­pu o klaa­rat­tu ja Äi­tei­päi­vää var­ro­taa. Kai­ke li­säks ei­le eh­toos­ti saa­tii sen­tää Su­a­me­mes­ta­ri jää­ki­ak­koo­ki sel­vil, ko jat­ko­aj­jaal Kal­pa löi Sai­pa. Sil­lai hyvä et­tei Äs­säi­kä tart­te hä­vet, ko Su­a­me par­haal hä­vis ja hiuk­ka vaa, sa­no­si. Toho pääl­lik­rii­vauk­see tä­kä­läi­sit­täi klaa­raus o se, et must oli tosi kiva luk­kee Ham­mar­pe­ri Vil­le jut­tuu tämä päi­vä puh­heest ja siit, et kyl ränt­täis pit­tää kii erel­lee noist kan­sa­o­ma­sist sa­non­noist. Ole nii sam­maa mi­ält ja har­mis­sa­ni ki­ä­le köyh­ty­mi­sest ja pai­kal­lis­te sa­non­toi huk­kaa­mi­sest. En­kä yh­tää tyk­kää mää­kä siit, et eng­lan­tii ly­kä­tää joka väl­lii. Vil­le ot­ti esi­merk­kii iha H-puuks­taa­vi paik­keilt ol­leit sa­noi ja o iha pak­ko san­noo, et ai­ka ou­toi ne mei­kä­läi­sel­lek­ki oli, vaik olen­ki it­te­ki mi­ä­lel­läs van­hoi sa­noi pruu­kan­nu käyt­tää ain­ko sem­mo­ne o fun­tee­rauk­ses koh­ral osu­nu krii­va­tes. Pari san­naa siin oli sil­lai pa­rem­mi tut­tui, ko esim. hum­pa­ta, joka meil tääl mei­naa kyl yh­re sor­ti haus­kaa pa­ri­tans­sii, mut kan­sa­o­ma­ses­ti kuu­lem­ma tur­ha­päi­väst lii­kus­ke­le­mist. No ei iha sama, ko nyte tans­si o ko­vas­tik­ki hy­ä­ryl­list ja su­a­si­tel­tav­vaa ei­kä sun­ka tur­ha­päi­väst.

Toi­ne ai­ka­nas pal­jo­ki käy­tet­ty sana tääl­lä­ki oli hy­ty­ri. Meil tääl soo ny pas­ke­ri il­ma muut, mut kan­sa­o­ma­ses­ti hat­tu kyl­lä­ki, niät ai­ka liki sen­tää meni. Hy­ty­rist oli siin Vil­lel se­li­tyk­sen: ”Kus­ta Lal­li la­kin saa­nut, mies paha hy­vän hy­ty­rän, piis­pan hii­pan hir­te­hi­nen.” Hi­a­nos­ti sa­not­tu. Hat­tu muu­te meil tääl o skrol­la. Mul o hy­ty­rist mon­ta­ki haus­kaa muis­too ja iha ekaks se toi mur­re­pii­rii ai­ka­nas ent­ti­ne jo vu­a­sii sit eres­men­ny kir­jas­to­hoi­ta­ja Saa­ra Hei­no. Mel­kei ain Saa­ral oli hy­ty­ri pääs ko pii­rii tuli ei­kä oi­kee ti­än­ny juur­ka et ot­tas­ko se pois vai an­tas­ko ol pääs, niät siit pii­sas jut­tuu har­va se kert­ta. Sit mul oli sem­mo­ne kans jo ere­men­ny kamp­raa­ti Aal­lo Hel­li, joka oli ja hy­ty­reit­te va­ki­käyt­tä­jä. Sil­lo­ko Hel­li muut­ti kau­pun­kii oli hän pa­kan­nu hot­tei­siis pit­käl­ti tois­kym­ment hy­ty­rii. No muu­to erel­li­sen eh­toon mää häne hoi­vaa­ja­nas kloo­su­si et­tei hän tart­te kau­pun­kis sem­most mää­rää niit, et ny osa ke­räyk­see. Aa­mus­ti sit pari niist sai luva pois­taa. Et sil­lai! Sit tal­loo tyh­jen­täis mää löy­si sem­mo­sest köö­ki­ko­me­rost taas vaj­jaa pu­al­met­ri­se pino hy­ty­reit. Mää ti­ät­ty oli äl­li­käl ly­ä­ty, ko luu­li se hy­ty­ri­poh­rin­na jo käy­ry. Ne oli­ki sit kaik­ki ”mee äi­tilt jää­neit.” Niim­pä, et se hy­ty­rist.

Aa­mu­sest lu­mest hu­a­li­mat tou­ko­kuut men­nää, ki­ma­lai­set pak­kaa iha si­säl­lek­ki. Väs­tä­räk­ki riu­ku­hän­tä o jo tääl ja kir­jo­si­ap­po­ki tuli ei­le aa­mus­ti. Kur­jet len­tää ylit­te ja suu­ret han­hi­lau­mat. Kaik­ki vi­her­tää ja osa puist jo kuk­kii­ki pu­na­se­nas. Vesi jo­jes o kovi ma­ta­lal erel­lee. Ja lop­puu tähä viä noit mee suu­hu pas­saa­vii kan­sa­o­ma­suuk­sii, hav­ve­tap­pi, säy­nääk­lop­pi ja lah­na­li­su ny täs tuli mi­ä­lee, ko nii hyv­vää kal­laa sy­ä­ty jo pa­ri­ki päi­vää pai­kal­li­se ur­hei­lu­ka­las­ta­ja tu­a­man, kii­tos! Äi­tei on­ni­tel­laa ens py­hän…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos