Vakuutusten saaminen vaikeutui Vanhan Rauman kiinteistöihin
Kiinteistönomistajien mielestä tilannetta vaikeuttaa uuden kaavan tiukentuneet suojelumääräykset, jotka koskevat myös sisätiloja.
Pauli Uusi-Kilponen
Vanhan Rauman kiinteistöjen omistajat ovat huolissaan siitä, että vakuutusten saaminen on vaikeutunut entisestään. Täysarvovakuutuksia on lähes mahdoton saada.
Kiinteistönomistajien mielestä tilanne on vain pahentunut sen jälkeen, kun uudessa kaavassa suojelun piiriin lisättiin sisätilat.
– Kun yritin vaihtaa vakuutusyhtiötä, uudesta vakuutusyhtiöstä ilmoitettiin, että pitää tehdä kuntotarkistus. Se maksaa noin 2 000 euroa. Monien keskustelujen jälkeen vakuutusyhtiö tuli siihen tulokseen, ettei se vakuuta kiinteistöäni, koska se on merkitty Museoviraston listoissa merkittäväksi suojelukohteeksi, sanoo Vanhan Rauman kiinteistönomistaja Eliisa Tuomilehto.
Hän jäi vanhaan vakuutusyhtiöön ja ainakin toistaiseksi se on pitänyt vakuutuksen voimassa, eikä ole vaadittu kuntotarkastuksia. Tuomilehdon mukaan Vanhan Rauman kiinteistöjen kuntotarkastus ei olisi ihan yksinkertainen asia. Hän muistuttaa, että osa rakennuksista on valmistunut satoja vuosia sitten.
– Miten todeta hirsien kunto joistain sisätiloista ja miten piilossa olevien rakenteiden tila arvioidaan ja otetaan vakuutuksessa huomioon, Tuomilehto pohtii.
Omistajille on tullut huoli kiinteistöjen arvosta ja siitä, miten ylipäätään voi saada taloa myydyksi, jos siihen ei saa vakuutusturvaa, joka kattaa vahingot.
Suojelumääräysten tiukkuus vaikuttaa vakuutusyhtiöiden suhtautumiseen. Valtakunnallisesti linja on kutakuinkin samansuuntainen.
– Mitä tiukemmat ovat suojelumääräykset, sen vaikeampi kiinteistöjä on vakuuttaa. Valtakunnallinen linja vakuutusyhtiöillä on se, ettei suojelukohteita vakuuteta täydestä arvosta, sanoo Vanhassa Raumassa yli 40 vuotta asunut Minna Koskinen. Hän tekee leipätyönään vakuutusmeklarin töitä. Hän haluaa muistuttaa, että toki jokaista kiinteistöä ja vakuuttamista arvioidaan erikseen.
– Jos sitten onnistuu neuvottelemaan suojeltuun kohteeseen täysarvovakuutuksen, nousee hinta helposti viisinkertaiseksi, sanoo Koskinen.
Täysarvovakuutuksen vaihtoehtona on euromääräinen vakuutus, jos ylipäätään vakuutuksen saa suojelukohteeseen.
– Jos on euromääräinen vakuutus, niin pitää muistaa alivakuuttamisen riskit. Eli jos korjaus maksaa enemmän kuin korvauksen kattosumma, maksat loppuosan itse. Jos taas syntyy tilanne, että rakennuksesta pitää korjata puolet, myös kattosummasta vähennetään puolet, muistuttaa Koskinen.
Koskisen mukaan vanhojen suojeltujen rakennusten vakuuttaminen nousi esiin muun muassa Porvoon tilanteesta. Siellä on myös paljon suojeltua rakennuskantaa.
– Tuolloin nousi esiin jälleenvakuuttajien asenne. Kyllä johtopäätös oli, että ne haluavat vetäytyä suojelukohteista, Koskinen sanoo.
Koskisen perheen asunto Vanhassa Raumassa on osakeyhtiömuotoinen. Näin yksittäisen osakkaan ei tarvitse tehdä omaa kiinteistövakuutusta, vaan vakuutus on yhtiön. Koskisen mukaan voi käydä niin, että suojelukohteiden vakuuttaminen siirtyy globaaleille markkinoille. Se taas tuo omat vaikeutensa, mutta on kuitenkin mahdollista.
Kun suojelukaava tehtiin, haitta-arviot kaavan vaikutuksista jäivät tekemättä, sanoo Vanha Rauma –yhdistyksen puheenjohtaja Kari Kallonen.
– Jos mietitään tapausta, jossa nuoripari aikoo ostaa talon Vanhasta Raumasta. He pistävät lainan vakuudeksi talonsa, mutta jos ja kun siihen ei saada vakuutusta, ei lainaakaan heru, selvittää Kallonen yhdestä merkittävästä haitasta.
Hänen mukaansa yhdeksän vuoden rakennuskielto ja uudet tiukentuneet suojelumääräykset, jotka koskevat myös rakennusten sisätiloja, ovat tehneet tehtävänsä.
– En olisi yhtä ehdoton vakuutusten saamisesta kuin Koskinen, mutta vakuutusten hinta nousee joka tapauksessa. Se on pysyvä taloudellinen haitta.
Hän pitää erikoisena sitä, että yksityiset kiinteistöjen omistajat hoitavat omalla kustannuksellaan pohjoismaiden laajinta puukaupunkialuetta, joka on myös UNESCOn maailmanperintökohde.
– Turistit tuovat kaupunkiin noin 40 miljoonaan euroa joka vuosi ja merkittävä ansio rahavirrasta tulee siitä, että kaupungissa on asukkaiden ylläpitämä maailmanperintökohde, Kallonen muistuttaa.
Tätäkin taustaa vasten hän ihmettelee, ettei haittaselvityksiä haluta tehdä.
Eliisa Tuomilehdon mukaan japanilaiset turistit kysyivät häneltä, että mitä maksuja saatte, kun pidätte nämä rakennukset asuttavassa kunnossa.
– Yllätys oli suuri, kun kerroin, että kunnostamme rakennukset omalla kustannuksella, Tuomilehto naureskelee.
