Hyvässä kesäteatterissa viihtyvät niin tekijät kuin yleisökin
Ahlaisten Nuorisoseura on toteuttanut kesäteatterinäytelmän kauniissa kylämiljöössä jo kolme vuosikymmentä. Tuttu ja turvallinen konsepti toimii edelleen.
Timo Savunen
“Jos yritetään tehdä draamaa, niin siitä tulee farssi, joten tehdään sitten suoraan farssi”.
Tämä Regina Wittsbergin toteamus on elänyt jo 33 vuotta, ja osoittautunut sinä aikana niin toimivaksi, ettei Ahlaisten kesäteatterissa muuteta kaavaa tänäkään vuonna. Ja miksi muutettaisikaan, sillä Ahlaisiin saapuu väkeä kesäisin bussilasteittain ympäri maakuntaa nimenomaan viihtymään, nauramaan ja nauttimaan todellisesta kesäteatterihengestä ja maalaismiljööstä. Sellaiselle on.edelleen valtavasti tilausta, ja ehkä jopa enenevissä määrin, kun ihmisillä muuten on tässä ajassa vaikeampaa.
Vaikka Ahlaisissa saa takuuvarmasti nauraa, ei se kuitenkaan tarkoita, etteikö näytelmissä tuotaisi esiin kipeitäkin asioita ja elettäisi ajassa, toteaa tälläkin kertaa näytelmän ohjaava Regina Wittsberg.
– Aika usein näytelmissä on puitu erilaisia ihmissuhdeasioita, mutta kepeällä otteella. Yleisö voi samaistua ja tunnistaa monenlaisia asioita, mutta samalla hymyillä ja nauraa niille. Huumori on hyvä lääke, Regina toteaa.
11-vuotias Saana Ruisma edustaa näytelmässä nuoruutta ja Telle Leppiniemi kokemusta. Kuva: Timo Savunen
Tämänkertaisessa, Selja Virtasen kirjoittamassa näytelmässä “Kesä ilman filtteriä”, tarkastelun kohteeksi otetaan tämän päivän digi- ja älylaiteaika.
– Digiaika otetaan tikunnokkaan, ja sitä tökitään vähän joka puolelta, mutta lempeästi, vihjailee keskeistä hahmoa näyttelevä Telle Leppiniemi.
Hänelle tämä on jo 31. näytelmä.
– Tulin aikanaan mukaan yhteen näytelmään, ja tässä sitä ollaan, Telle nauraa.
Käy ilmi, että kesäteatteri on nimenomaan ihmisten luoma yhteisö, jonne halutaan palata vuosi vuoden jälkeen. Tärkeintä on yhdessä tekeminen ja yhteishenki.
– Ja tämä on täydellistä vastapainoa työlle ja muille asioille. Vaikka tulisit tänne päivän jäljiltä täynnä kiukkua, niin ei sitä voi kanssanäyttelijän päälle kaataa. Ne asiat unohtuvat kun pääsee toisten kanssa vuorovaikutukseen, toteaa myös vakiokaartiin kuuluva Esa Ilkka.
Samassa takaa kävelee niin ikään Ahlaisten kesäteatterista monille tuttu Ville Kyynäräinen.
– Ville ei muuten ole oikeasti kalju. Se on vaan näytellyt niin monta vuotta, Esa murjaisee pilke silmäkulmassaan.
Ohjaaja Regina Wittsberg suojautuu sateenvarjon alle, mutta Jaana Ramstedt ja Telle Leppiniemi kastuvat. Kuva: Timo Savunen
Regina Wittsberg vahvistaa, että monet harrastajanäyttelijöistä ovat tuttuja vakiokasvoja, jotka haluavat joka vuosi tulla uudestaan mukaan. Toki myös vaihtuvuutta tapahtuu – osa vanhenee, toiset sairastuvat, osa muuttaa toiselle paikkakunnalle. Sellaista on elämä. Ja sitten on heitä, jotka ovat aikansa muualla, ja haluavat palata.
Tällä kertaa ringissä on yhteensä 15 näyttelijää.
– Vuorisalon Vellu oli mukana viimeksi 2004, ja nyt vihdoin uudestaan, samoin Ramstedtin Jaana halusi taas mukaan, toteaa Regina Wittsberg hymyillen.
Harjoitukset alkavat, ja samalla kesäsade aukaisee hanansa näyttelijöiden niskaan. Se ei tunnu kuitenkaan tahtia haittaavan, mitä nyt plarit meinaavat vähän kastua.
Sellainen on suomen suvi, ja siihen todella kuuluvat kesäsateet – ja niin kuuluu myös Ahlaisten kesäteatteri!
Kesä ilman filtteriä -näytelmän ensi-ilta koittaa 28.6.

