San­na Jääs­ke­läi­nen

Oli­pa ker­ran kak­sik­ko, joka ha­lu­si kir­joit­taa koko per­heen mu­si­kaa­lin. Vaan mikä ai­heek­si? Tun­tui, et­tä kaik­ki oli ko­lut­tu – niin muu­ra­hai­set kuin kil­pi­kon­nat, prin­ses­sois­ta pu­hu­mat­ta­kaan. Vaan sit­ten tuli pää­hän­pis­to.

– Kek­sim­me sie­net!

Niin läh­ti syn­ty­mään ta­ri­na, jos­sa pie­ni sie­niyh­tei­sö saa tie­don uh­kaa­vas­ta vaa­ras­ta. Kär­päs­sie­net ovat teh­neet so­pi­muk­sen ih­mi­sen kans­sa. Ne keit­tä­vät par­hail­laan mui­den ky­lien sie­nis­tä keit­toa, jon­ka savu jäh­met­tää muut sie­net ja te­kee niis­tä hel­pos­ti poi­mit­ta­via. Myös yk­si tä­män sie­ni­ky­län asuk­ki on kaa­pat­tu keit­toa var­ten. Niin­pä sie­niyh­tei­sö lä­het­tää mat­kaan kak­si pien­tä, mut­ta ur­he­aa sien­tä. Al­kaa seik­kai­lu, jos­sa Lii­sa Tat­ti ja Nuut­ti Kant­ta­rel­li koh­taa­vat eri­lai­sia vaa­ro­ja, kun­nes pää­ty­vät kär­päs­sie­nen luo­laan...

Ta­ri­na ker­too ys­tä­vyy­des­tä ja ur­heu­des­ta. Sii­tä, et­tä pie­ni­kin voi ol­la san­ka­ri.

Näy­tel­män kir­joit­ta­ja­kak­si­kos­ta Chris­ti­an Lind­roos vas­taa teks­tis­tä ja So­fia Fin­ni­lä lau­lu­jen sä­vel­lyk­ses­tä ja sa­nois­ta. Pit­kään yh­teis­työ­tä teh­nyt työ­pa­ri kir­joit­ti sie­ni­näy­tel­män jo 15 vuot­ta sit­ten. Lind­roos oli sil­loin es­poo­lai­sen las­ten­te­at­te­ri Un­ga Te­a­ter­nin tai­teel­li­nen joh­ta­ja ja näy­tel­mä esi­tet­tiin ni­mel­lä Fun­gus.

– Nimi toi­mi siel­lä, mut­ta ha­lu­sim­me teh­dä sen nyt uu­del­leen suo­men­kie­li­se­nä. Tat­ti­ri­ta­rit tun­tui hy­väl­tä ja ve­tä­väl­tä ni­mel­tä, ker­too Lind­roos.

Tat­ti­ri­ta­rit – ka­don­neen sie­nen ar­voi­tus -näy­tel­män ta­ri­na kul­kee klas­si­sen san­ka­ri­mat­kan ja­lan­jäl­jis­sä. Yh­tei­sö koh­taa vaa­ran ja lä­het­tää ur­he­an hah­mon mat­kal­le koh­taa­maan vi­hol­li­sen. Mat­kan ai­ka­na hän kas­vaa, koh­taa suu­ria vaa­ro­ja ja ne voi­tet­tu­aan pa­laa yh­tei­söön san­ka­ri­na.

Lind­roos ker­too kir­joit­ta­neen­sa sie­ni­ky­län ta­ri­nan in­tui­tii­vi­ses­ti.

– Sit­ten huo­ma­sin, et­tä olin kir­joit­ta­nut sen tä­hän klas­si­sen san­ka­ri­ta­ri­nan muo­toon, jota ovat käyt­tä­neet kan­san­kult­tuu­rit kaik­ki­al­la maa­pal­lol­la tie­tä­mät­tä toi­sis­taan.

Lind­roos myös oh­jaa näy­tel­män, joka saa en­si-il­tan­sa Po­rin Te­at­te­rin pää­näyt­tä­möl­lä kes­ki­viik­ko­na 25. maa­lis­kuu­ta.

– Lu­vas­sa on ää­rim­mäi­sen vi­su­aa­li­nen näy­tel­mä, jos­sa nä­kyy mo­nen tai­ta­van te­ki­jän kä­den­jäl­ki, hän iloit­see.

– Us­kon, et­tä lap­set up­pou­tu­vat ta­ri­naan ja ai­kui­sil­le­kin on lu­vas­sa huu­mo­ria. Eh­kä­pä joku kat­so­jis­ta miet­tii tätä, kun seu­raa­van ker­ran syö kant­ta­rel­li­kas­ti­ket­ta, hän hy­myi­lee.

Näy­tel­män ikä­ra­jak­si lai­tet­tiin 6 vuot­ta, kos­ka se on jän­nit­tä­vä.

– Mi­tään vaa­ral­lis­ta sii­nä ei kui­ten­kaan ole, mut­ta on va­lo­ja ja ään­tä. Mu­sii­kin suh­teen tämä on klas­si­nen mu­si­kaa­li, oh­jaa­ja luon­neh­tii.

Tat­ti­ri­ta­rit-näy­tel­män ko­re­og­ra­fi­as­ta vas­taa Os­ku Heis­ka­nen. Lind­roos ker­too teh­neen­sä myös hä­nen kans­saan yh­teis­työ­tä to­del­la pit­kään.

Chris­ti­an Lind­roos tuli Po­rin Te­at­te­riin tai­teel­li­sek­si joh­ta­jak­si vuon­na 2020. Hän oh­jaa kak­si näy­tel­mää vuo­des­sa. Edel­li­nen oh­jaus oli Toot­sie-mu­si­kaa­li

– On rik­kaus, kun voin teh­dä eri­lai­sia näy­tel­miä. Oh­jaa­ja­na en näe eroa sii­nä, teem­me­kö draa­maa vai las­ten­näy­tel­mää. Ha­lu­an teh­dä kai­ken yh­tä hy­vin ja niin, et­tä ta­ri­na up­po­aa koh­dey­lei­söön.

Lind­roo­sil­la on it­sel­lään kol­me poi­kaa, jot­ka to­sin ovat jo ai­kui­sia. Koti on py­sy­nyt Es­poos­sa, mut­ta Po­ris­sa­kin hän on viih­ty­nyt.

– Talo oli en­nal­ta tut­tu, olin­han oh­jan­nut tän­ne mon­ta näy­tel­mää jo en­nen kiin­ni­tys­tä­ni.

Kirk­kaim­min niis­tä muis­te­taan Tun­te­ma­ton so­ti­las, jota esi­tet­tiin te­at­te­ri­ta­lon re­mon­tin ai­kaan vuon­na 2017 Olut­teh­taal­la.

– Se oli iso teos ja upea mah­dol­li­suus. Täh­det oli­vat sil­loin koh­dal­laan, sa­noo Lind­roos.

Po­rin Te­at­te­rin syk­syn oh­jel­mis­to on jul­kis­tet­tu. Mu­ka­na on klas­sik­ko Sota ja Rau­ha, dek­ka­ri­ko­me­dia 39 as­kel­ta sekä Juha Sep­pä­län kir­jaan pe­rus­tu­va Rou­ta­vuo­si. Lind­roos oh­jaa myös syk­syl­lä las­ten­näy­tel­män, Pik­ku Ro­bin­so­nin, pie­nel­le näyt­tä­möl­le.