San­na Jääs­ke­läi­nen

Po­rin Te­at­te­rin pie­ni näyt­tä­mö on mai­nio tila, jos­sa näy­tel­mä on­nis­tu­es­saan tem­pai­see kat­so­jan to­den­tun­tui­ses­ti mu­kaan ta­pah­tu­miin. Näin käy Pu­do­tus­pe­lis­sä, joka sai en­si-il­tan­sa 13. syys­kuu­ta. Tor­ni­ta­lon ylä­ker­rok­sen toi­mis­tos­sa on al­ka­mas­sa ai­van uu­den­lai­nen työ­haas­tat­te­lu. Suu­ri, kan­sain­vä­li­nen si­sus­tus­fir­ma ha­kee kau­pal­lis­ta joh­ta­jaa ja haas­tat­te­luun on kut­sut­tu nel­jä lop­pu­suo­ral­le pääs­syt­tä ha­ki­jaa. Haas­tat­te­li­jaa ei yl­lät­tä­en ole­kaan, vaan ko­ke­lai­den teh­tä­vät saa­pu­vat his­sil­lä. Ta­ri­na ete­nee teh­tä­vä ker­ral­laan ja pian kat­so­ja on mu­ka­na lei­kis­sä eläy­ty­en, ih­me­tel­len ja yl­lät­ty­en ta­ri­nan kään­teis­tä.

Näy­tel­mäs­sä on nel­jä näyt­te­li­jää, jot­ka suo­riu­tu­vat roo­leis­taan mai­ni­os­ti. Pe­ter-Se­bas­ti­an Leh­to­sen Fer­ran on to­del­la us­kot­ta­va yli­mie­li­se­nä bis­nes­mie­he­nä, jota Mar­ko Hon­ka­sen esit­tä­män En­ri­cin poh­ti­vam­pi suh­tau­tu­mi­nen asi­oi­hin är­syt­tää. Miia Lindst­rö­min Mercé ha­lu­aa näyt­tää, et­tä nai­nen­kin voi ol­la piin­ko­va. Mii­ka Mu­ra­sen Car­les on mui­ta ha­ki­joi­ta peh­mom­pi. Jo­kai­nen on vuo­rol­laan ta­pah­tu­mien kes­ki­ös­sä. Teks­ti lait­taa poh­ti­maan ih­mi­se­nä ole­mi­sen mo­ni­ker­rok­si­suut­ta ja sitä, mil­lai­sia ta­ri­noi­ta ja yl­lä­tyk­siä voi ih­mi­sis­tä löy­tyä, kun raa­pais­taan pin­taa sy­vem­mäl­tä.

Työ­e­lä­män raa­dol­li­suut­ta kri­ti­soi­va Pu­do­tus­pe­li – Grön­hol­min me­to­di on ka­ta­lo­ni­a­lai­sen Jor­di Gal­ce­ran kä­si­kir­joit­ta­ma. Po­riin sen on oh­jan­nut tai­ta­va Rei­no Brag­ge.

Juho Lindst­rö­min suun­nit­te­le­ma la­vas­tus on toi­mi­va, Mar­jo Haa­pa­sa­lon pu­vus­tus tu­kee mai­ni­os­ti hen­ki­löi­den luon­ne­ku­vaa.