Ari An­te­roi­nen

Rau­man Te­at­te­rin seu­raa­va en­si-il­ta (28.10.) on Dan Gor­do­nin kä­si­kir­joit­ta­ma Sa­de­mies, joka pe­rus­tuu Bar­ry Mor­row'n ja Ro­nald Bas­sin elo­ku­va­kä­si­kir­joi­tuk­seen. Oh­jaa­ja­na vie­rai­lee Pek­ka Laa­so­nen.

Sa­de­mies on sy­dä­mel­li­nen ja haus­ka kas­vu­ta­ri­na vel­jek­sis­tä, eri­lai­suu­des­ta ja luot­ta­muk­ses­ta

– Näy­tel­mäs­sä on Juha Kul­ma­lal­le ja Miro Hon­ka­sel­le ai­ka­moi­nen kak­ku niel­tä­väk­si. Saa­daan kyl­lä hie­no näy­tel­mä ai­kai­sek­si, luon­neh­tii Laa­so­nen.

Au­tis­tis­ta Ra­y­mon­dia näyt­te­le­vä Miro Hon­ka­nen ku­vaa roo­lia haas­ta­vak­si.

– Au­tis­tia esit­tä­es­sä­si olet niin kuin ku­jal­la, mut­ta et kui­ten­kaan ole. Olet täy­sin tie­toi­nen, mitä ym­pä­ril­lä ta­pah­tuu. Kun me­nee sy­väl­le au­tis­ti­sen maa­il­maan, on ris­ki, et­tei enää huo­maa, mitä ym­pä­ril­lä ta­pah­tuu. Pi­tää näyt­te­li­jä­nä ol­la tark­ka­na, jot­ta pys­tyy re­a­goi­maan is­kui­hin, ei­kä ole lii­kaa siel­lä roo­lin ku­vi­tel­mis­sa. Se on se suu­rin haas­te run­saan teks­tin ohel­la. Tämä on upea, jän­nä ja haas­teel­li­nen maa­il­ma teh­dä.

Rauman Teatterin seuraava ensi-ilta on Dan Gordonin käsikirjoittama Sademies.

Laa­so­nen et­tä Hon­ka­nen ovat ai­koi­naan elo­ku­van näh­neet, mut­ta näy­tel­mää ra­ken­net­ta­es­sa ei ole lef­faa muis­tel­tu.

– Pek­ka to­te­si, et­tä em­me tee elo­ku­vaan poh­jau­tu­vaa näy­tel­mää. Muis­tan Dus­tin Hof­f­ma­nin ol­leen elo­ku­vas­sa kä­sit­tä­mät­tö­män lois­ta­va. Mut­ta on niin mon­ta ta­paa näy­tel­lä au­tis­tia. Kaik­ki au­tis­tit ovat eri­lai­sia. It­sen­sä kaut­ta­han näyt­te­li­jä ai­na te­kee. Min­kä­lai­nen au­tis­ti Miro oli­si? Sitä ha­lu­an ha­kea ja sitä kaut­ta ra­ken­taa, Hon­ka­nen to­te­aa.

Laa­so­nen ker­too elä­neen­sä ai­heen pa­ris­sa koh­ta nel­jä vuot­ta.

– Oh­ja­sin näy­tel­män ai­em­min Un­ka­riin. Rei­lu vuo­si sit­ten oli en­si-il­ta. Nyt on hie­no tuo­da näy­tel­mä tän­ne omal­la äi­din­kie­lel­lään ja teh­dä se uu­sien ih­mis­ten kans­sa. Täs­tä ei tule mis­sään ni­mes­sä Un­ka­rin esi­tyk­sen ko­pi­o­ta. Mi­nul­la ei ole kos­kaan ol­lut­kaan sa­mas­ta näy­tel­mäs­tä kah­ta pe­räk­käis­tä en­si-il­taa, Laa­so­nen ker­too.

Oh­jaa­ja pi­tää näy­tel­mä­so­vi­tus­ta on­nis­tu­nee­na.

– Tämä kään­tyy enem­män Char­lien, kat­ke­ran ja it­se­kes­kei­sen vel­jen, kas­vu­ta­ri­nak­si. Eh­kä saam­me tä­hän elo­ku­vaa enem­män sä­röä ja pu­re­vuut­ta. Ha­lu­sin sel­lais­ta juu­re­vuut­ta, kar­keut­ta ja jopa ru­muut­ta. Pe­rus­ky­sy­mys on, mik­si mei­dän on niin vai­kea hy­väk­syä eri­lai­suut­ta? Mitä se nor­maa­li lo­pul­ta on?

Miro Hon­ka­sel­le ei draa­ma­roo­li oli­si voi­nut tul­la pa­rem­paan paik­kaan.

– Olin kuu­si vuot­ta pois alal­ta. En­nen tein pelk­kiä mu­si­kaa­le­ja, ko­me­di­oi­ta ja fars­se­ja ym­pä­ri Suo­mea. Draa­maa olen vii­mek­si teh­nyt Vaa­sas­sa Ro­me­on ja Ju­li­an Ro­me­o­na ”en­nen Jee­suk­sen syn­ty­mää”, Hon­ka­nen nau­rah­taa.

– Mi­nul­la ei ol­lut mie­les­sä pom­pa­ta ta­kai­sin lau­teil­le. Mut­ta olin Rau­mal­la edel­lis­ke­sä­nä Din­go-mu­si­kaa­lis­sa mu­ka­na kurs­si­ka­ve­ri­ni Ot­to Ka­ner­van oh­jauk­ses­sa. Hän ot­ti tä­män Sa­de­mie­hen pu­heek­si ja ky­syi, oli­sin­ko val­mis. Se ei ol­lut ihan no­pea pää­tös. Myö­hem­min ta­pa­sim­me Pe­kan kans­sa Van­has­sa Rau­mas­sa ja nyt olen täs­sä.

Sa­de­mie­hen kah­den en­na­kon ja en­si-il­lan li­säk­si muu­ta­ma muu­kin näy­tös on jo lop­puun­myy­ty. Tämä tie­to miel­lyt­tää oh­jaa­jaa.

– Sa­ta­kun­nas­sa nä­kyy myös pu­he­te­at­te­ri ole­van ar­vos­saan. Oh­ja­sin Po­riin pari vuot­ta sit­ten Idän pi­ka­ju­nan ar­voi­tuk­sen. Kun pu­he­näy­tel­mä saa kol­man­nen syk­syn, se on ihan poik­keuk­sel­lis­ta, iloit­see Laa­so­nen.

– Lu­paan eri­no­mai­sen ta­ri­nan, joka var­mas­ti lii­kaut­taa jol­lain ta­val­la. Draa­mas­sa on mu­ka­na myös läm­min­tä huu­mo­ria, joka tu­lee Ra­y­mon­din ta­vas­ta kä­si­tel­lä maa­il­maa ja asi­oi­ta. Suus­ta voi tul­la mitä vaan. Toi­vot­ta­vas­ti saam­me ih­mi­set miet­ti­mään sitä, kun seu­raa­van ker­ran te­kee mie­li tuo­mi­ta joku eri­lai­suu­ten­sa ta­kia, et­tä on­ko se sen ar­vois­ta.

Miro Hon­ka­nen on sa­moil­la lin­joil­la:

– Tämä on hy­väl­lä ta­val­la tun­tei­siin ve­to­a­va näy­tel­mä. Ih­me, jos ylei­sö hau­ko­tel­len pois läh­tee.