San­na Jääs­ke­läi­nen

Pii­pah­dan Gal­le­ria Po­rin Sas­ki­ois­sa hek­ti­sel­lä het­kel­lä. Toi­nen sti­pen­di­aat­ti­näyt­te­lyn tai­tei­li­jois­ta, po­ri­lai­nen Son­ja Kan­gas keik­kuu tik­kail­la ri­pus­ta­en ke­hys­tet­tyä va­lo­ku­vaa. Po­rin Sas­ki­oi­den hal­li­tuk­sen jä­sen He­le­na Hau­la avus­taa kom­men­toi­den, on­ko teos suo­ras­sa vai ei.

Näyt­te­lyn run­ko al­kaa hah­mot­tua. Son­ja Kan­gas on tuo­nut gal­le­ri­aan mus­ta­val­koi­sia va­lo­ku­via, maa­lauk­sia ja gra­fiik­kaa. Toi­nen sti­pen­di­aat­ti, Kan­kaan­pääs­sä tai­det­ta opis­ke­le­va tam­pe­re­lai­nen Jes­se Ki­ti­no­ja puo­les­taan toi näyt­te­lyyn puu­veis­tok­sia. Gal­le­ri­an jo­kai­ses­sa kol­mes­sa huo­nees­sa kah­den tai­tei­li­jan te­ok­set muo­dos­ta­vat ko­ko­nai­suu­den.

Po­rin Sas­ki­at on ja­ka­nut näyt­te­lys­ti­pen­din vuo­des­ta 1966, jol­loin sen sai Kau­ko Räi­ke. Pe­rin­ne on pit­kä ja mo­nel­le tai­tei­li­jal­le "pon­nah­dus­lau­ta". Sti­pen­diä voi­vat ha­kea sa­ta­kun­ta­lai­set tai Sa­ta­kun­nas­sa vai­kut­ta­neet tai­tei­li­jat. Ai­em­min näyt­te­ly pi­det­tiin Po­ri­gi­nal gal­le­ri­as­sa, mut­ta siir­tyi yh­dis­tyk­sen omaan gal­le­ri­aan, kun se avat­tiin Hal­li­tus­ka­dun ja Yr­jön­ka­dun kul­maan joi­tain vuo­sia sit­ten.

Son­ja Kan­gas ja Jes­se Ki­ti­no­ja ovat kii­tol­li­sia hie­nos­ta mah­dol­li­suu­des­ta. Heil­le se mer­kit­see uran kään­ne­koh­taa.

He­le­na Hau­la ker­too, et­tä tänä vuon­na ha­ke­muk­sia tuli 12 kap­pa­let­ta ja kaik­ki oli­vat hy­viä. Kri­tee­rik­si nou­si juu­ri­kin tai­tei­li­jau­ran al­ku, jo­hon yh­dis­tys ha­lu­aa osal­taan tuo­da li­sä­pot­kua.

Sti­pen­di­aa­tit oli­vat toi­siin­sa yh­tey­des­sä heti ke­vääl­lä, kun kuu­li­vat va­lin­nas­ta. Yh­tei­nen juo­ni näyt­te­lyl­le ra­ken­tui luon­to­ai­heen ym­pä­ril­le.

– Kä­vim­me vuo­ro­pu­he­lua kai­kes­ta ja suun­nit­te­lim­me näyt­te­lyn yh­des­sä, mu­sii­kis­ta läh­tien. Mi­nul­le tämä on tosi iso jut­tu, sil­lä en ol­lut pit­kään ai­kaan teh­nyt it­se­ni nä­köis­tä tai­det­ta. Olen va­lo­ku­van­nut har­ras­tus­mie­les­sä ja teh­nyt maa­lauk­sia ti­laus­työ­nä. Nyt ki­pi­nä he­rä­si uu­des­taan ja olen tätä näyt­te­lyä var­ten ku­van­nut tai­teel­li­ses­ti ja maa­lan­nut – se on ol­lut voi­maan­nut­ta­va tun­ne, Kan­gas ker­too.

Hän on ol­lut ai­em­min myös osak­kaa­na tai­de­ke­hys­tä­mös­sä. Kan­gas ot­ti näyt­te­lyä var­ten mus­ta­val­koi­sia va­lo­ku­via nai­sis­ta luon­nos­sa ja maa­la­si li­sää vä­rik­käi­tä muo­to­ku­via. Hä­nen gra­fii­kan työn­sä ovat puo­les­taan hil­lit­ty­jä, osa täy­sin val­koi­sia, ko­ho­ku­vi­oi­sia.

– Eh­dot­to­mas­ti ai­on jat­kaa tai­teen te­ke­mis­tä. Se on niin hyvä vas­ta­pai­no sih­tee­rin päi­vä­työl­le­ni päät­teen, ex­ce­lei­den ja muis­ti­oi­den pa­ris­sa. On hie­noa, kun pää­see luo­maan jo­tain kau­nis­ta.

Kankaan mustavalkoiset valokuvat ovat samassa tilassa Kitinojan tumman veistoskokonaisuuden kanssa.

Jes­se Ki­ti­no­ja on ark­ki­teh­ti, joka opis­ke­lee kol­mat­ta vuot­ta ku­va­tai­det­ta SAM­Kis­sa Kan­kaan­pääs­sä. Hän ker­too teh­neen­sä tai­det­ta jo pit­kään ja se al­koi ve­tää puo­leen­sa yhä enem­män.

– Ark­ki­teh­din ar­ki­nen työ ei an­na sel­lais­ta mah­dol­li­suut­ta il­mais­ta it­se­ään, mitä tai­de­o­pin­not voi­vat tar­jo­ta, hän poh­tii.

– Näen mie­les­sä­ni ura­po­lun tai­teen ja ark­ki­teh­tuu­rin yh­dis­tä­mi­ses­sä. Toi­von, et­tä tu­le­vai­suu­des­sa ai­na­kin osa elan­nos­ta­ni voi­si tul­la tai­tees­ta.

Po­rin-näyt­te­lyyn hän on tuo­nut pui­sia veis­tok­sia.

– Vii­me vuo­si­na puu ja kol­miu­lot­tei­suus ovat al­ka­neet tun­tua eni­ten omal­ta.

Ki­ti­no­ja ihas­tui Sas­ki­oi­den gal­le­ri­an ti­laan, joka muo­dos­tuu kol­mes­ta eri­ko­koi­ses­ta ja eri­vä­ri­ses­tä huo­nees­ta, jot­ka omal­ta osal­taan vi­rit­tä­vät tai­de­te­ok­si­a­kin. Hä­nel­tä on näyt­te­lys­sä vai­kut­ta­va tum­ma veis­tos­ko­ko­nai­suus "Et voi syö­dä ra­haa, ou no!". Se lai­naa kie­li­ku­van nor­ja­lai­sen lau­la­jan Au­ro­ran kap­pa­lees­ta, jos­sa poh­di­taan, mi­ten maa­il­man käy, kun vii­mei­nen­kin puu on kaa­det­tu.

Kallat -teoksessa vuosirenkaat muodostavat kukkamaisen muodon.

Gal­le­ri­an en­sim­mäi­seen huo­nee­seen Ki­ti­no­ja on tuo­nut tuo­reen Lii­tok­sia-te­os­sar­jan, jon­ka hän omien sa­no­jen­sa mu­kaan veis­tä­nyt yh­des­sä luon­non kans­sa.

– Olen ke­rän­nyt hak­kuu­au­keil­ta ja tut­tu­jen met­sis­tä tuu­len tui­ver­ta­mia ok­sia, jois­ta olen työs­tä­nyt ko­ko­nai­suuk­sia ma­te­ri­aa­lia kuun­nel­len.

Kol­man­nes­ta huo­nees­ta löy­ty­vät "Kal­lat", puu­pöl­kyt, joi­den vuo­si­ren­kaat muo­dos­ta­vat kuk­ka­mai­sen muo­don.

– Ha­lu­an ko­ros­taa luon­non omia muo­to­ja, näyt­tää, mi­ten asi­at ovat it­ses­tään kiin­nos­ta­via, Ki­ti­no­ja sa­noo.

Sti­pen­di­aat­ti­näyt­te­ly avau­tui vii­me per­jan­tai­na ja on esil­lä Gal­le­ria Po­rin Sas­ki­ois­sa 2.10. saak­ka.