Ke­vään ai­ka­na Su­san­na Puis­to on käy­nyt läpi ”hen­ki­maa­il­man jut­tu­ja.” Nai­sen mat­ka omaan it­seen­sä on vas­ta alus­sa, sil­lä muu­tok­sen tuu­let pu­hal­ta­vat. Me­neil­lään on me­nes­tyk­sek­kään pe­sä­pal­lou­ran vii­mei­nen kau­si.

– Kun on ai­na pro­fi­loi­nut it­sen­sä pe­sä­pal­loi­li­ja­na… Jos ei ole enää sitä, mitä sit­ten on, ja mil­lä ta­val­la it­sen­sä mää­rit­tää, hän ky­se­lee.

Tois­tai­sek­si Puis­to ei vie­lä osaa sa­noa, mitä hän te­kee elä­mäl­lään en­si syk­sy­nä. Tie­dot­to­muus on yrit­tä­nyt vä­hän krii­seil­lä ta­ka­rai­vos­sa, mut­ta Puis­to on päät­tä­nyt ot­taa rau­hal­li­ses­ti.

– Ei mun tar­vi vie­lä tie­tää. Kyl­lä se tu­lee siel­tä var­mas­ti ja aja­tuk­set sel­ke­nee täs­sä mat­kan var­rel­la.

Var­si­nai­sel­ta kou­lu­tuk­sel­taan Puis­to on yli­op­pi­las ja mer­ko­no­mi. Kau­pan alal­ta on ker­ty­nyt ko­ke­mus­ta myös esi­mies­teh­tä­vis­tä. Ai­kai­sem­min hän on työs­ken­nel­lyt muun mu­as­sa ur­hei­lu­liik­kees­sä. Pa­luu sin­ne suun­taan on hyvä back up -plan, mut­ta nyt on hyvä het­ki poh­tia mui­ta­kin vaih­to­eh­to­ja.

Seu­raa­vak­si voi­si ol­la oi­kea ai­ka myös ta­sa­pai­noi­sel­le ih­mis­suh­teel­le ja oman per­heen pe­rus­ta­mi­sel­le. Kump­pa­nin ei tar­vit­se ol­la pe­sä­pal­loi­li­ja, ei mis­sään ni­mes­sä, Puis­to va­kuut­taa nau­ra­en her­sy­vään tyy­liin­sä.

– Sil­lä ei ole vä­liä mitä te­kee. Kun­han on kor­vien vä­lis­sä muu­ta­kin kuin sa­han pu­rua, se­kin on jo pal­jon, hän sa­noo.

Toi­nen haa­ve on löy­tää sel­lai­nen am­mat­ti, et­tä aa­mul­la oli­si kiva he­rä­tä ja läh­teä töi­hin.

– Et­tä us­kal­tai­si elää sel­lais­ta roh­ke­aa elä­mää ja seu­ra­ta in­tui­ti­o­ta. Sel­lai­nen työ oli­si kiva, mis­sä pys­tyi­si ja­ka­maan sitä ko­ke­mus­ta, mitä on it­se ur­hei­lu-uran var­rel­la saa­nut, Puis­to kaa­vai­lee.

Ensi syksyn kuviot eivät ole vielä Puistolle selvillä, mutta hän luottaa siihen, että ne selkenevät ajallaan.

Lii­kun­tap­sy­ko­lo­gia on ai­he, joka nais­ta kiin­nos­taa. Hän on suo­rit­ta­nut muu­ta­mia ai­hee­seen liit­ty­viä kurs­se­ja­kin avoi­mes­sa yli­o­pis­tos­sa. Puis­to on ai­na pi­tä­nyt it­se­ään kyl­mä­her­moi­se­na ur­hei­li­ja­na, mut­ta Pe­sä­kar­hu­jen men­taa­li­val­men­ta­ja Kat­ja Pa­sa­sen oh­jaus on kui­ten­kin tuo­nut sel­väs­ti apua omaan te­ke­mi­seen.

– Kyl­lä se tuo sel­lais­ta ta­sa­pai­noa. Et­tei esi­mer­kik­si koko maa­il­ma kaa­du sii­hen, jos hä­vi­ää jon­kun pe­lin. Var­sin­kin, kun ol­laan mon­ta ker­taa ol­tu fi­naa­lis­sa, sitä on voi­nut syyt­tää it­se­ään sii­tä, et­tä hä­vit­tiin. On ol­lut hyvä saa­da työ­ka­lu­ja nii­den asi­oi­den kä­sit­te­le­mi­seen, jouk­ku­een­sa pit­kä­ai­kai­nen kap­tee­ni ker­too.

Puis­tol­ta on jo use­am­pa­na vuon­na ky­sel­ty, kos­ka hän lyö hans­kat nau­laan. Hän it­se on pi­tä­nyt mit­ta­ri­naan, et­tä niin kau­an kuin pys­tyy ke­hit­ty­mään ja ole­maan avuk­si jouk­ku­eel­le, niin kau­an kan­nat­taa jat­kaa. Nyt on kui­ten­kin tul­lut ai­ka vii­mei­sen kau­den.

– On vain al­ka­nut vain tun­tu­maan sil­tä, et­tä oli­si ai­ka teh­dä jo­tain muu­ta.

Mes­ta­ruu­den saa­vut­ta­mi­nen ei lo­pe­tus­pää­tök­seen si­nän­sä lii­ty. Puis­to huo­maut­taa, et­tä hän ei ole pe­lan­nut pe­sä­pal­loa pel­käs­tään mes­ta­ruu­den ta­kia, vaan myös pe­laa­mi­sen ilos­ta. Si­tä­kään nä­kö­kul­maa ei sovi unoh­taa, et­tä Pe­sä­kar­hut-per­he on ol­lut kai­kin puo­lin tär­keä yh­tei­sö ur­hei­li­jan elä­mäs­sä. Edel­leen osa Puis­ton par­hais­ta ys­tä­vis­tä löy­tyy pe­sä­pal­lon pa­ris­ta.

– Jos esi­mer­kik­si si­vii­lis­sä on ol­lut myrs­kyä, ku­ten vaik­ka pa­ri­suh­teen päät­ty­mi­nen, jouk­kue on kui­ten­kin ol­lut sel­lai­nen py­sy­vä asia elä­mäs­sä, jol­ta on saa­nut tu­kea, Puis­to ker­too.

Puis­to kas­voi Po­rin Enä­jär­vel­lä van­hem­pien­sa ja kah­den vel­jen­sä kans­sa. En­sim­mäi­siin pe­sist­ree­nei­hin­sä hän läh­ti 7-vuo­ti­aa­na naa­pu­rin ty­tön kans­sa. Jo­kin Su­san­nan ja Pe­sä­kar­hu­jen vä­lil­lä lok­sah­ti heti koh­dil­leen. Vaik­ka naa­pu­rin tyt­tö jos­sain koh­taa lo­pet­ti, Su­san­na jat­koi.

Nuo­ruus­vuo­sil­ta suo­men­mes­ta­rin mie­leen on jää­nyt yk­si tär­keä het­ki erään Itä-Län­si ot­te­lun jäl­keen. Pal­kin­to­jen ja­ka­ja ojen­si tei­ni-ikäi­sel­le Su­san­na Puis­tol­le po­kaa­lin ja sa­noi: ”Mä tie­dän, et­tä sus­ta kuul­laan vie­lä”.

Pesäpallotähden seuraaviin tulevaisuuden toiveisiin kuuluu löytää tasapainoinen ihmissuhde ja perustaa oma perhe.

Su­san­na ”Pus­ka” Puis­to
– 33-vuot­ta
– Per­hee­seen kuu­lu­vat isä, äi­ti, iso­ve­li ja pik­ku­ve­li
– Ur­hei­lun li­säk­si tyk­kää luon­nos­sa liik­ku­mi­ses­ta, mie­len ke­hit­tä­mi­seen liit­ty­vien kir­jo­jen lu­ke­mi­ses­ta ja ka­ve­rei­den nä­ke­mi­ses­tä
– Lem­pi­ni­mi ”Pus­ka” syn­tyi pe­li­vuo­si­na Lap­peen­ran­nas­sa, sil­lä se is­tui Itä-Suo­men mur­tee­seen pa­rem­min kuin Puis­to
– Pe­sä­kar­hu­jen kap­tee­ni, Su­per­pe­sik­sen suo­men­mes­ta­ri 2021, Su­per­pe­sik­sen lyö­jä­ku­nin­ga­tar vuo­si­na 2020 ja 2021

Teks­ti ja ku­vat: Pau­lii­na Vil­pak­ka