San­na Jääs­ke­läi­nen

Ita­li­a­lai­nen tai­tei­li­ja En­ri­co Maz­zo­ne, 40, muis­te­taan Rau­mal­la syn­ty­nees­tä lä­hes sa­ta­met­ri­ses­tä piir­rok­ses­taan. Ko­ro­na­pan­de­mi­an ai­ka­na hän asui Ita­li­as­sa, mut­ta ha­lu­si pa­la­ta Suo­meen ja Sa­ta­kun­taan. Uu­si ko­ti­kau­pun­ki löy­tyi Po­ris­ta ja myös mon­ta aut­ta­vaa kät­tä. Ita­lia-yh­dis­tyk­sen, Po­rin kau­pun­gin ja Kaup­pa­kes­kus Iso­Kar­hun tu­el­la hä­net löy­tää nyt Iso­Kar­hun poh­ja­ker­rok­sen uu­me­nis­ta ma­koi­le­mas­ta. Maz­zo­nen työ­a­sen­to on ni­mit­täin vaa­ka, sil­lä työn al­la on jäl­leen jät­ti­mäi­nen piir­ros, vie­lä­pä edel­tä­jään­sä pal­jon isom­pi.

Enrico Mazzone on tutustunut Kauppakeskus IsoKarhun työntekijöihin. Järjestyksenvalvonnan kohde-esimies Joni on auttanut, kun taiteilija on tarvinnut apua esimerkiksi tavaroiden siirtämisen kanssa.

Sanna Jääskeläinen

Ki­lo­met­rin ver­ran pa­pe­ria saa­pui lah­joi­tuk­se­na sak­sa­lai­ses­ta teh­taas­ta. Tai­tei­li­ja it­se­kin yl­lät­tyi, sil­lä pa­pe­ri oli mus­taa. Luo­va ih­mi­nen ei kui­ten­kaan häm­men­ty­nyt, vaan te­ok­sen tek­niik­ka al­koi ke­hit­tyä pa­pe­rin mu­kaan. Nyt työ­ti­lan lat­ti­al­le le­vit­ty­nyt val­ta­va piir­ros­ten ko­ko­nai­suus haas­taa myös kat­so­jan, sil­lä ku­vat täy­tyy löy­tää. Apu­na voi ol­la esi­mer­kik­si tas­ku­lamp­pu ja valo loih­tii kat­so­jan eteen tai­dok­kai­den piir­ros­ten sar­jan.

– Näen sil­mis­sä­ni kuu­ti­o­mai­sen, in­te­rak­tii­vi­sen näyt­te­ly­ti­lan, jos­sa te­ok­se­ni le­vit­täy­tyy niin sei­nil­le kuin kat­toon­kin. Ih­mi­set kul­ki­si­vat tätä käy­tä­vää soih­dut kä­des­sä, kuin esi-isäm­me ai­koi­naan luo­la­maa­lauk­sia kat­so­es­saan, Maz­zo­ne sa­noo.

– Ta­val­laan tämä voi­si ol­la ny­kyih­mi­sen pe­las­ta­van luo­lan sei­näl­lä, kun in­hi­mil­li­syys lop­puu maa­il­mas­tam­me.

Te­ok­sen ai­hee­na on Raa­ma­tun Il­mes­tys­kir­ja, joka ker­too juu­ri lo­pun ajan ta­pah­tu­mis­ta. Maz­zo­ne us­koo te­ok­sen luo­van elä­myk­siä ja uu­sia ta­po­ja näh­dä tai­det­ta.

– Ta­ri­naa ei ole pak­ko tun­tea, te­ok­ses­sa esiin­ty­vät ark­ki­tyy­pit voi tun­nis­taa il­man si­tä­kin. Toki ker­to­muk­sen tun­te­mi­nen an­taa li­sä­ar­voa. Joka ta­pauk­ses­sa kat­so­ja saa teh­dä oman tul­kin­tan­sa ja ha­lu­ai­sin­kin, et­tä teos syn­nyt­tää tun­te­muk­sia ja jät­tää jäl­jen.

Hän ker­too ta­voit­tee­naan ole­van te­ok­sen esit­te­ly Ve­net­si­an Bien­na­les­sa.

Teoksen piirrokset avautuvat katsojalle valon avulla.

Sanna Jääskeläinen

Maz­zo­ne on viih­ty­nyt Po­ris­sa, vaik­ka­kin näyt­te­lyt vie­vät hän­tä ym­pä­ri maa­tam­me. Suu­rim­mak­si in­noit­ta­jak­seen hän mai­nit­see luon­non.