TEATTERIARVIO: Tyylipuhdas jännitysnäytelmä
Idän pikajunan arvoitus häikäisee upealla lavastuksellaan ja puhuttelevalla näyttelijätyöllään.
Tarja Tiilimäki
Englantilainen kirjailija Agatha Christie taisi teoksissaan etenkin juonen kehittelyn ja kunnostautui suljetun tilan jännitystarinoiden rakentelussa. Näin ollen Christien tarinat sopivat hyvin näyttämölle, mistä todistaa myös Porin Teatterin Idän pikajunan arvoitus.
Huolimatta siitä, että kirjaan tai elokuvaversioon tutustunut tietää juonen käänteet, niin tinkimättömyydellä ja pieteetillä toteutettu tyylikäs epookkinäytelmä imaisee mukaansa pirullisen tehokkaasti ja pitää katsojan pihdeissään tiukasti loppuun saakka. Tunnelma on tiivis; paikka paikoin jopa sakea. Vahva ja puhutteleva kokonaisuus, jonka viihdearvo on korkea. Pekka Laasosen ohjausjälki on samalla sekä jouhevaa että napakkaa.
Kokonaisuus on kuin aikamatka menneisyyteen. Joskin näytelmän teemat ovat ikuisen ajankohtaisia, kuten mikä on yksilön vastuu tai missä menee raja ottaa oikeus omiin käsiin.
Näiden äärelle joutuu kylmäävällä tavalla myös Hercule Poirot (Janne Turkki), joka joutuu kyseenalaistamaan omat ihanteensa oikeudenmukaisuudesta ja lain noudattamisesta. Turkin Poirot on toki tunnistettava viiksineen ja pikkutarkkuuksineen, mutta hänen hahmonsa on kuitenkin enemmän ihminen kuin karikatyyri.
Poirot matkustaa sattumalta Idän pikajunassa, jossa matkaa myös sangen kirjava joukko ihmisiä, joita yhdistää tavalla tai toisella muutama vuosi sitten tapahtunut lapsen kylmäverinen murha, jonka tekijää ei ole tuomittu ja joka matkustaa samassa junassa.
Matkan aikana tapahtuu murha. Samuel Ratchett (Vesa Haltsonen) löytyy kuolleena kahdeksan pistohaavaa kehossaan. Kohtalo puuttuu peliin lumimyräkän muodossa ja matkanteko katkeaa lumikinokseen. Poirot'lle on alusta alkaen selvää, että murhaaja on edelleen junassa. Hän alkaa selvittää, kuka on murhaaja ja nopeasti käy ilmi, että kaikki valehtelevat huijatakseen salapoliisia.
Christie leikittelee roolihahmoillaan. Suljettu tila ja juuttuminen lumeen on kuin jonkinlainen lavastettu ihmiskoe. Näyttelijät uivat rooleihinsa rohkeasti. Roolityö on kautta linjan intensiivistä, vahvaa ja uskottavaa. Hannele Lanu prinsessa Dragomirovana on ylimielisyydessään kertakaikkisen kylmäävä. Heidi Rantakeisun roolihahmon kasvava ahdistus on riipaiseva.
Näytelmän lavastus on häikäisevä. Pyörivän laitteiston päälle on rakennettu junanvaunuja, jotka vaihtuvat saumattomasti kohtauksesta toiseen. Kun toipuu äimistelemästä sitä, että miten ihmeen tavalla tuo kaikki on saatu mahtumaan Porin Teatterin päänäyttämölle, niin äimistely jatkuu siitä, miten uskomattoman upeasti kaikki on toteutettu.
Oskari Löytösen suunnittelema lavastus henkii menneen maailman tunnelmaa. Kun tähän lisätään Jyrki Heloahon suunnittelemat ja toteuttamat projisoinnit, joilla luodaan junaa ympäröivä luminen metsä ja lumisade, niin kokonaisuus on mykistävä. Projisoinnit onnistuvat myös tiivistämään tunnelmaa; etenkin loppuratkaisuselvittelyyn upotetut repliikkitakaumat toimivat hienosti.
Idän pikajunan arvoitus
Teksti: Agatha Christie
Suomennos: Laura Raatikainen
Näyttämösovitus: Ken Ludwig
Ohjaus: Pekka Laasonen
Lavastus: Oskari Löytönen
Pukusuunnittelu: Sari Suominen
Valosuunnittelu: Reijo Nieminen
Äänisuunnittelu: Jukka Kouhia
Ensi-ilta päänäyttämöllä 20.11.2021
Ikäsuositus: yli 12-vuotiaille