Tero Vaara: Jos eivät porilaiset itse pidä liekkiä yllä, niin kuka?
Porirock-nostalgia ei soolona kiertävää Tero Vaaraa haittaa. 40-vuotista Mambaa juhlitaan taasen ensi vuonna.
Ari Anteroinen
Tero Vaara, 58, istuu luvialaisen pubin pöydässä ja kertoo, että hyvää kuuluu.
– Kesä on painettu keikkaa. Niitä on ollut vain viikonloppuisin ja se on kiva. Kun tässä ollaan liki kuusikymmentä, niin kyllä nuo yötyöt alkavat painaa. Jos keikka alkaa keskiyöllä, minulla menee tiistaihin asti toipua.
Porirock on ollut paljon esillä eri musikaalien kautta ja Dingo-elokuvakin on tekeillä. Tero Vaara ja Mamba-yhtye olivat aikanaan osa ilmiötä ja tapahtumien keskipisteessä. Millä miettein Vaara on katsoo nostalgia-aaltoa?
– Olin mukana Rakastajat-teatterin konserteissa. Siellä oli myös Neumann, Jussi Hakulinen -vainaa ja Eve. Ne olivat vaikuttavia kokemuksia.
– Suhtaudun nostalgiaan myönteisesti. Jos eivät porilaiset itse pitäisi liekkiä yllä, niin kuka sitten? Se on ollut iso osa kaupungin identiteettiä. Jutut ovat olleet taiteilijoita kunnioittavia, joten antaa palaa vaan.
Tero Vaara siis ymmärtää, mitä biisejä kansa haluaa keikoilla kuulla?
– Totta kai. Se oli jo kauan sitten selvää, että teemme keikkoja palveluasenteella ja soitetaan mitä halutaan kuulla. Ei minulla ole koskaan ollut halua lähteä ”taidemuuraamaan”.
Mitä ajatuksia se herättää, kun kavereita on poistunut autuaimmille soittomaille?
– Se on vahvistanut sitä filosofiaa, että me kaikki olemme täällä vain käymässä. Ei tässä ikuisesti pyöritä.
– Pitää omaa kuntoaankin tunnustella. Salilla olen käynyt ja panostanut yleis- ja lihaskuntoon. Mutta ei mitään raakaa kuntoilua.
Kuinka usein Mäntyharjulla asuva mies käy Satakunnassa?
– Äiti asuu vielä Porissa. Ja nyt jostain syystä Turun seudulla on ollut paljon keikkaa. Keikkoja on ollut viime aikoina Parkanossa, nyt täällä Luvialla ja Porissakin kesällä. Tulee täällä käytyä, vaikka Pori on Mäntyharjulta katsoen todella kaukana.
Näkyykö porilaisuus vielä miehessä?
– Porilainen musta huumori näkyy ja kuuluu. Ehkä joskus kannattaisi olla mieluummin hiljaa kuin lähteä porilaisella vaihteella liikkeelle, tuumii Vaara.
Tuleeko vapaalla kuunneltua musiikkia? Onko löytynyt jotain uutta ja mielenkiintoista?
– Juuri kuuntelin Policea ja taannoin hämmästelin Anna Puun lauluääntä. Hänen kanssaan olisi hienoa tehdä joskus yhteistyötä. Kyllä mä musaa kuuntelen. Uudemmista löydöistä voisi mainita Michael Kiwanukan. Näin Englannissa hänen keikkansakin. On joitakin muitakin nimiä, mutta nekin tuntuvat nojaavan perinteeseen. Tänään roudatessa kuulin suomalaista hip-hopia, enkä tajunnut mitään. En silti väheksy, vaan ajattelen, että punk oli meille sama asia, mitä nyt hip-hop ja rap ovat nuorille.
Suomessa on julkaistu monista artisteista ja bändeistä kirjoja. Joko Vaaraa on lähestytty pyynnöillä?
– Ei ole. En nyt tiedä… No, jos Pekka Holopainen kysyisi, sitten voisin lähteä. Sen pitää olla raakasti rehellinen, eikä mitään kaunistelua. Huumoria pitää olla seassa. On tässä hakattu päätä seinään. Joskus on onnistuttu ja joskus ei. Tarinoita varmasti riittää.
Huhtikuussa julkaistiin uusi Mamba-levy Ihana voima.
– Ala on muuttunut, mutta levy julkaistiin vähän aikaa sitten myös vinyylinä. Pitäisi tässä jo varmaan ajatella seuraaviakin julkaisuja. Väitteet siitä, ettei tuollainen popmusiikki ei enää toimi, on vain sisuunnuttanut. Eli tehdään sitten lisää.
Mamba täyttää ensi vuonna 40 vuotta. Juhlan kunniaksi bändi tulee myös Porin Promenadikeskukseen lokakuussa 2024.
– Olemme joka vuosikymmen saaneet jotain aikaan sinne kansakunnan katalogiin. Siispä voin tulla tällaisille soolokeikoillekin esittämässä omaa musaa. Tällainen kansanmuusikko käy soittamassa kansankuppiloissa.