Vesa-Pekka Järvelän arvio: Jatsijuhlista tuli jättijytky – Lue myös kävijöiden kommentit
Porin kesän toinen superviikko onnistui jopa yli odotusten. SuomiAreenan sijoittaminen juhannuksen jälkeiseen viikkoon ei heikentänyt Porin Jazzin vetovoimaa. Yleisöä riitti ilahduttavasti molempiin.
Vesa-Pekka Järvelä
Pillit pussiin, purkutyöt käyntiin ja jazzkansa kotimatkalle. Kaksi tapahtumakaupungiksi profiloituneen Porin vetovoimaisista kesäjuhlista on nyt takana. Lauantain kääntyessä sunnuntaiksi 35 000 kuulijaa valui pois Kirjurin konserttipuistosta tyytyväisenä ja monta muistoa rikkaampana.
Järjestyksessään jo 56. Pori Jazz onnistui katsojamäärillä mitaten erinomaisesti. Kirjurinluodon kolmeen konserttipäivään pääsylipun hankki yli 70 000 kuulijaa. Pori Jazzin tiedottajan Mikko Peltolan mukaan kokonaismäärässä ovat mukana myös Elämyslavan konsertteihin myydyt noin 10 000 edullista lippua.
– Reilu parannus viime kesästä. Vähän vastaaviin lukemiin päästiin viimeksi vuonna 2019.
Kävijät vaikuttivat Peltolankin tuntemusten mukaan festivaalitarjontaan erittäin tyytyväisiltä. Järjestäjien mieltä hivelee luonnollisesti myös lipunmyynnin hyvä tulos. Sitä edesauttoi Peltolan mukaan vahvasti miltei täydellinen festarisää.
– Lämpötila ei kohonnut hellelukemiin, ja sadekin pysytteli torstain parin tunnin kevyttä kuuroa lukuun ottamatta poissa Luodolta. Loppusaldo on kaikella tapaa positiivinen – ihan täyden kympin arvoinen. Tuotannon ja artistipuolen osaltakin kaikki sujui kitkattomasti.
Perjantai päättyi Sam Smithin näyttävään ja ristiriitaisia tunteitakin herättäneeseen spektaakkeliin.
Vesa-Pekka Järvelä
Hyvään tulokseen Euroopan kärkifestivaaleihin yhä kuuluvan suurtapahtuman siivittivät jazzorganisaation raudanluja ammattitaito, vankka kokemus ja järkevä uudistuminen.
– Työ vaatii pitkäjänteisyyttä ja innovatiivisuutta. Vahvuutenamme on asiantuntemus ja vuosien saatossa rakentunut rutiini. Ne näkyivät myös tänä vuonna, kiteyttää Peltola.
Sinetin suosioon toivat lähes täydelliset sääolot ja pääkonserttien ohjelmiston oikea rytmitys. Jokaiselle päivälle löytyi yksi viihdetaivaan supertähti. Tom Jones houkutteli torstai-iltaan 12 500 katsojaa, Sam Smith perjantaina yli 14 000 ja Arenan päätösiltana täytti Robbie Williams. Kokonaisuuden täydensi popstarojen takana eri tyylisuuntien laadukas artistikattaus.
Peltola pyrki mahdollisuuksien mukaan itsekin nauttimaan festivaalin keikoista.
– Töiden lomassa kävin kuuntelemassa eritoten Lokkilavan artisteja. Sieltä mieleen jäi muun muassa japanilaispianisti Hiromi's Sonicwonder -kvartetti. OP lavalla puolestaan miellytti kuubalaistaituri Cimafunk. Ja olihan se Tompan vetokin Areenalla aivan huikea.
Matti Välimäki ja Petteri Itäranta tulivat Luodolle ennen kaikkea tuttujen tapaamisen takia.
Vesa-Pekka Järvelä
Porin kesässä liikkuneiden tunnelmat ovat olleet pääosin positiivisia. Arenan kulkuväylilläkin vastaan tuli festivaalin antiin ja Luodon ilmapiiriin tyytyväisiä jazzvieraita. Porin kaupunginvaltuutettu ja entinen kilpaurheilija Matti Välimäki oli saanut seurakseen pääkaupunkiseudulla nykyisin asuvan Petteri Itärannan.
– Ennen kaikkea vanhojen tuttujen ja tunnelman takia tänne on pakko päästä. Musiikilla on sittenkin vai sivurooli. Tällä kerralla se artisti, joka itseäni kiinnostaa on Robbie Williams. Hän tarjoilee todennäköisesti Sam Smithin tapaan huikean show’n, veikkaa Välimäki.
Neljättä kertaa putkeen Pori Jazzin saapunut Itäranta ylistää hänkin festivaalin huikeaa tunnelmaa.
– Jos nämä esiintyjät olisi buukattu vaikka Hämeenlinnaan, en varmasti lähtisi paikalle. Täällä vaan on aina jotenkin aivan ainutlaatuinen fiilis. Nyt tunnelmaa nostatti upea sää. Se oli paras mahdollinen, hehkuttaa Itäranta.
Tapahtuman yhteisöllisyyttä korostaneen Välimäen mielestä Pori Jazzin vahvuus on siinä, että Kirjurin musiikkianti on laajaa.
– Tästähän on rakennettu ammattitaidolla yleisfestivaali, josta löytyy jokaiselle jotain. Hienoa, että yleisössä on nuorta, keski-ikäistä ja vähän iäkkäämpääkin joukkoa. Pori Jazz nivoo heidät kaikki upeasti yhteen, sanoo Välimäki.
Kaverukset muistelivat myös Jazzin yhteistä musiikillista tähtihetkeään.
– Vuosi 2019 ja lavalla TOTO. Se kolahti silloin kovaa. Mutta onhan niitä huippuhetkiä monia muitakin.
Yleisöä riitti ilahduttavasti Kirjurinluodon kaikkiin kolmeen pääkonserttiin.
Vesa-Pekka Järvelä
Porin tunnetuimpaan tapahtumaan tullaan kauempaakin, harvemmin kuitenkin pyörällä. Erkki Soininen fillaroi länsirannikolle Savosta.
– Tutustun tällä reissulla muihinkin paikkakuntiin, mutta Poriin päätin lähteä pitkästä aikaa. Viimeksi vierailin jatseilla joskus 90-luvulla. Paikka on tuttu, mutta paljon on muuttunut niistä ajoista. Silloin musiikista nautittiin Lokkilavan kulmilla. Sinne suunnistin vanhasta muistista. Pidän perinteisemmästä ja kokeellisemmasta jazzmusasta, ja sitä on tarjolla täällä koivujen katveessa. Erityisen hienon hetken minulle tarjosi Dave Hollandin uusi loistelias kvartetti, sanoo Soininen.
Kirjurinluoto Arenan tarjonta ei Soinista kiinnostanut.
– Avoin täyteen ahdettu miljöö ei oikein miellytä, eivätkä päälavan artistit oikein sytytä. Samaa voi sanoa hinnoista. Yli 40 euron viinipullot eivät sovi minun budjettiini. Tuleekin ikävä niitä aikoja, kun konserttiin tultiin omin eväin. Tunnelma oli hieno, ja humalaisia oli silloin selvästi vähemmän. Voi silti olla, että aika on kullannut muistot. Se on kuitenkin hyvin muistissa, että Kirjurissa oli aina hauskaa, muistelee Soininen.
Jonna Luodon ja Kirsi Marttilan festivaalitunnelmat ovat olleet tälläkin kertaa positiivisia.
Vesa-Pekka Järvelä
Porilaiskaverukset Kirsi Marttila ja Jonna Luoto summaavat hyvän festivaalin peruspilarit.
– Sateeton sää, mukava seura ja mielenkiintoiset esiintyjät. Tällä kerralla heitä olivat varsinkin Sam Smith ja Robbie Williams. Myös ALMA kiinnosti, mutta hänen keikalleen en valitettavasti ehtinyt.
Kokeneeksi festivaalikävijäksi jo lukeutuva Marttila on ehtinyt nauttia Kirjurin festivaalitunnelmasta jo aiemmin kesällä.
– Kävin Iskelmäfestareilla ja seuraavaksi aion suunnistaa Porispereen. Ensi kesäksi suunnitelmissa on lähteä ensimmäisen kerran Ruisrockiin. Täytyykin tunnustaa, että olen musiikin suhteen melko kaikkiruokainen.
Porilaislähtöinen toimittaja Lauri Kottonen on tuttu näky niin televisiossa kuin Pori Jazzissa.
Vesa-Pekka Järvelä
MTV:n porilaissyntyinen ruutukasvo Lauri Kottonen viihtyy tutuissa Kirjurinluodon maisemissa. Hän muistuttaa, että Pori tunnetaan parhaiten juuri Pori Jazzista.
– Pori Jazz tarjoaa aina mielenkiintoisia kohtaamisia. Täältä on monia mukavia muistoja. Festivaali kerää Poriin paljon entisiä paikkakuntalaisia. Heitä on aina kiva tavata. Musiikillakin on tietysti oma roolinsa. Erityisesti näin oli takavuosina, kun ohjelmistossa oli enemmän bluesia ja soulia. Kyllähän minä toki näistäkin pidän, mutta mielessä ovat muun muassa Peter Greenin, Ray Charlesin ja B.B. Kingin esiintymiset. Kaipaan myös niitä aikoja, kun Kirjurissa vietettiin leppoisaa piknik-sunnuntaita. Suurin turistimassa oli jo kotimatkalla, kun lavalle nousivat muun muassa Jeff Beck, Sir Elwoodin Hiljaiset Värit, Lännen Jukka ja monet muut, sanoo Kottonen.
Kahden pienen lapsen isänä Kottosen meno on tietysti takavuosia rauhallisempaa.
– Vaikka Luodolle lähdettiin ennen omat eväät repussa, jazzkansa käyttäytyi pääosin maltillisesti. Nyt tuntuu siltä, että jengi on selvästi enemmän humalassa jo alueelle tullessaan. Toisaalta sen jopa ymmärtää, kun katselee ravintoloiden hintoja. Kyllähän 43 euroa viinipullosta on aika suolainen hinta. Niistä ajoista kun uudet anniskelumääräykset tulivat voimaan, hinnat ovat tuplaantuneet. Se ei tunnu hyvältä, pohtii Kottonen.
Lauantaina lavan edustan anniskelualue täyttyi jo alkuillasta. Myöhemmin illalla järjestäjät joutuivat jo rajoittamaan alueelle pääsyä liiallisen tungoksen takia.
Sanna Jääskeläinen
Festivaalin onnistuminen on Kottosenkin mielestä erinomainen asia koko kaupungille. Laakereilla lepäämiseen ei kuitenkaan ole aikaa eikä varaa. Entistä kapeampiin sektoreihin pirstaloituneen musiikkikentän paineessa paikastaan kamppaileva Pori Jazz onkin vuosi toisensa jälkeen kovan haasteen edessä. Työ vuoden 2024 festivaalia varten onkin jo käynnistynyt.
– Uuden festivaalin suunnittelua ja ohjelman rakentamista helpottaa se, että olemme jo pitkään tehneet tiivistä yhteistyötä keskieurooppalaisten organisaatioiden kanssa. Monet esiintyjäthän kiertävät kesäisin samoja festivaaleja, painottaa Mikko Peltola.
Robbie Williamsin viihdyttävä show kruunasi tämän vuoden festivaalin.
Sanna Jääskeläinen
Vuosia sitten tiiviisti yhteen liimautuneiden SuomiAreenan ja Pori Jazzin liiton purkautuminen aiheutti epävarmuutta ja joissain piireissä jopa pientä pelkoa. Areenan keskustelujen tauottua ja soiton hiljennyttyä karhukaupungissa voidaan huokaista helpotuksesta. Kumpikin selvisi kuivin jaloin.
Vaikka väki löysi tiensä kiitettävän vilkkaasti kumpaankin suurtapahtumaan, niiden tulevaa asemointia tullaan varmasti pohtimaan, kun kaikkia tämän kesän kokemuksia päästään tarkastelemaan syvällisemmin.
– Tämä kesän systeemi toimi mainiosti. SuomiAreenan sopimus MTV:n kanssa kattaa käsittääkseni ainakin vielä tulevan vuoden. Ensi kesän aikataulujen osalta siellä tehdään jossain kohtaa ratkaisut. Varmaa kuitenkin on, että Pori Jazz 2024 soi 12.–20. heinäkuuta, paljastaa Peltola.
Tuntemukset pitkään pohditusta eriyttämisestä ovat siis juuri nyt myönteiset. Alueen liike-elämän vakaudelle ja toisaalta vaikkapa majoituskapasiteetin kestokyvylle kahden kansanjuhlan konsepti vaikuttaa oikealta ratkaisulta, mutta pitäisikö järjestäjätahojen jatkossa harkita tapahtumien niputtamista perättäisille viikoille?
Tärkeintä kuitenkin on, että raikkaan piristysruiskeen länsirannikon suveen tuonut SuomiAreena pysyy Porissa ja herkällä toimintasektorilla operoivan Pori Jazzin hämmästyttävän pitkä elinkaari venyy tuleville vuosikymmenille.

