Juk­ka Vil­po­nie­mi

Kan­sain­vä­li­sen HBO Max -ka­na­van ti­laa­ma ja San­na Ma­ri­nin hal­li­tuk­sen joh­to­vii­si­kos­ta ker­to­va tv-do­ku­ment­ti­sar­ja on saa­nut val­ta­vas­ti huo­mi­o­ta Suo­mes­sa ja maa­il­mal­la.

Huo­mio on ol­lut pää­o­sin myön­teis­tä. Yh­teis­kun­nal­lis­ten do­ku­ment­tie­lo­ku­vien te­ke­mi­seen kes­kit­ty­nyt­tä ja Jus­si-pat­saal­la­kin pal­kit­tua Mia Hal­met­ta häi­rit­see kui­ten­kin se, et­tä ko­hun al­le on jää­nyt eten­kin ko­ti­maas­sa hä­nen pääl­lim­mäi­nen sa­no­man­sa.

– San­na Ma­rin on suu­ri täh­ti maa­il­mal­la, mut­ta point­ti on se, et­tä hal­li­tus­ta joh­ti nais­vii­sik­ko, ja et­tä Suo­mes­sa nai­set voi­vat nous­ta jo nuo­re­na joh­to­pai­koil­le, Hal­me sa­noo.

– Meil­lä Suo­mes­sa tämä on eh­kä sel­vää, mut­ta toi­von, et­tä myös ul­ko­mail­la elo­ku­van kat­so­jat ha­vah­tu­vat tä­hän.

Mia Hal­me sa­noo, et­tei hän ole yli­pää­tään in­nos­tu­nut ko­huis­ta, mut­ta ris­ti­rii­tai­suuk­sis­ta huo­li­mat­ta hän piti tä­män do­ku­men­tin te­ke­mis­tä mie­len­kiin­toi­se­na työ­nä.

– On esi­tet­ty kri­tiik­kiä sii­tä, et­tä mik­si ei elo­ku­vas­sa kä­si­tel­ty enem­män po­li­tiik­kaa. Mut­ta ei kan­sa­vä­li­ses­sä le­vi­tyk­ses­sä kiin­nos­ta Suo­men si­sä­po­li­tiik­ka, vaan tär­ke­äm­piä ovat ih­mi­set po­li­tii­kan te­ki­jöi­nä, mikä hei­tä yh­dis­tää ja erot­taa.

Hal­me muis­tut­taa, et­tä tv-sar­ja teh­tiin mel­koi­sel­la kii­reel­lä, ei­kä vi­ras­sa ole­vien mi­nis­te­rien ol­lut help­poa löy­tää ku­vau­sai­kaa ko­ro­naan, Uk­rai­nan ti­lan­tee­seen ja NATO-ha­ke­muk­seen liit­ty­vil­tä asi­oil­ta. Per­he-elä­mä oli joka ta­pauk­ses­sa ra­jat­tu pois ku­vauk­sis­ta. Tär­ke­äm­piä oli­vat nais­ten omat aja­tuk­set ja tun­not.

Viisi valittua dokumenttisarja kuvaa Suomen edellisen hallituksen naisviisikkoa. Kuva: HBO Max

Hel­sin­gin Sa­no­mien taan­noi­ses­ta haas­tat­te­lus­ta le­vi­si tie­to, et­tei Hal­me ha­lu­ai­si teh­dä do­ku­ment­tia uu­des­ta Pet­te­ri Or­pon oi­keis­to­hal­li­tuk­ses­ta.

– Toi­mit­ta­ja ky­syi mi­nul­ta puo­lik­si vit­si­nä, et­tä teen­kö seu­raa­vak­si do­ku­men­tin sii­tä. Vas­ta­sin, et­tä sen saa teh­dä joku muu. Syn­tyi kuva, et­ten ha­lua teh­dä elo­ku­vaa oi­keis­to­hal­li­tuk­ses­ta.

– Olen sitä tai en, mi­nus­ta teh­tiin näin va­sem­mis­to­lai­nen.

– Sitä pait­si, teen seu­raa­van elo­ku­van leh­mis­tä, hän nau­rah­taa.

Vuon­na 1968 syn­ty­nyt Mia Hal­me on teh­nyt pa­rin­kym­me­nen vuo­den ai­ka­na lu­kui­sia do­ku­ment­tie­lo­ku­via, joi­den yh­tei­nen ni­mit­tä­jä on yh­teis­kun­nal­li­suus. Hän val­mis­tui tai­de­te­ol­li­ses­ta kor­ke­a­kou­lus­ta oh­jaa­jak­si vuon­na 2003.

Huos­taa­no­te­tuis­ta lap­sis­ta ker­to­val­la Ikui­ses­ti si­nut -elo­ku­val­la hän nii­a­si Jus­si-pal­kin­non vuon­na 2012. Do­ku­men­teis­saan hän on kä­si­tel­lyt myös mm. avi­oe­ro­ja, ja ro­ko­te­tut­ki­muk­seen osal­lis­tu­nei­den suo­ma­lais­tu­ris­tien ”ri­pu­li­ret­kes­tä” Af­rik­kaan.

Hä­nen mu­kaan­sa yh­teis­kun­nal­li­suus ja sen il­mi­öt ovat ol­leet tär­ke­ää nuo­res­ta pi­tä­en. En­nen elo­ku­va­o­pin­to­ja hän opis­ke­li Tam­pe­reen yli­o­pis­tos­sa tie­do­tu­sop­pia, jo­ten yh­teis­kun­nal­li­suus oli mu­ka­na myös sil­loin.

– It­se­a­si­as­sa val­ta­o­sa do­ku­men­ta­ris­teis­ta kä­sit­te­lee yh­teis­kun­nal­li­sia ai­hei­ta.

Mia Hal­me asuu ny­kyi­sin Kark­ki­las­sa puo­li­son­sa, fik­ti­oe­lo­ku­via te­ke­vän oh­jaa­ja Alek­si Sal­men­pe­rän kans­sa. Heil­lä on kol­me las­ta, jois­ta yk­si on enää alai­käi­nen.

Vaik­ka Mia Hal­me ei enää ope­ta Aal­to-yli­o­pis­tos­sa elo­ku­van­te­koa, niin työt ovat kui­ten­kin pää­o­sin Hel­sin­gis­sä.

– Mei­dän mo­lem­pien elä­mä pyö­rii ai­ka pal­jon Kark­ki­la-Hel­sin­ki -ak­se­lil­la. Väil­lä cout­saam­me toi­si­am­me ko­to­na. Vaik­ka ei koko elä­mä sen­tään elo­ku­vaa ole.

Lap­suu­ten­sa ja nuo­ruu­ten­sa Mia Hal­me viet­ti Po­ris­sa, mis­sä edel­leen hä­nen äi­tin­sä asuu. En­sim­mäi­siä as­ke­li­aan jour­na­lis­min sa­ral­la hän ot­ti yh­den ke­sän ke­sä­toi­mit­ta­ja Po­ris­sa il­mes­ty­nees­sä Uu­si Ai­ka -leh­des­sä.

– Mi­nun Pori-suh­tee­ni on ai­ka yk­si­tyi­nen. Käyn ta­paa­mas­sa siel­lä äi­ti­ä­ni, mut­ta muu­ten suh­tee­ni kau­pun­kiin on neut­raa­li. Suu­rel­la läm­möl­lä muis­te­len kyl­lä lap­suu­te­ni van­haa lä­hi­kir­jas­toa. Se ava­si mo­nia uu­sia nä­ky­miä, Hal­me poh­tii.

– Meri on kui­ten­kin se, joka Po­ris­sa on hie­noin­ta, vaik­ka kes­kus­tas­ta ran­taan on­kin mat­kaa.

Hän ker­too kui­ten­kin seu­raa­van­sa jon­kin ver­ran Po­rin asi­oi­ta ja ha­vain­neen­sa, et­tä kau­pun­ki on ko­hot­ta­nut brän­di­ään myön­tei­ses­ti.