Autoa ajetaan päällä, mutta prätkää sielulla!
”Kun pistää kypärän päähän ja lähtee mutkateille, niin ei tarvitse muuta terapiaa. Saa olla rauhassa.”
Ari Anteroinen
Rauman Moto-Porukan ajokausi starttasi vappuajelulla ja saunaillalla.
Ennen vappua puheenjohtaja Jukka Palkki sekä toiminnantarkastaja Päivi Pirinen uhmasivat viileää säätä ja reilua tuulta ja ajoivat BMW-pyörillään haastatteluun. Pirinen totesi, että hän pitää 12 astetta rajana, milloin lähteä moottoripyörällä liikkeelle. Nyt hän kuitenkin jousti. Palkki kommentoi, että kahvalämmittimet auttavat aina. Sormista lähtee veri kiertämään. Se on kuin pukisi ylimääräisen villapaidan.
Moto-Porukka juhli viime syksynä nelikymppisiään.
– Olemme olleet perustamassa myös Suomen Motoristit ry:tä, kertoi Palkki.
Jäseniä Moto-Porukassa on noin sata. Keski-ikä on kuudenkympin tienoilla.
– Naisia on jäsenistä noin 20 prosenttia. Siellä on niin sanottuja ”tarakkaharakoita” ja itse ajavia, Pirinen totesi.
Kaksikko pohti, voiko tuollaista piireissä käytettyä ilmaisua kyydissä istuvista naisista käyttää, mutta tuossa tuo tuli kirjoitettua.
Ohjelmaa riittää pitkin kesää. Kesäkuun alkupuolella on Yyteri Meeting Porissa.
– Omista tapahtumista voi mainita kerran viikossa olevat kahviajelut. Joka toinen viikko ollaan Kämpän Kaffetuvalla ja joka toinen jossain muussa paikassa tässä maakunnassa tai naapurimaakunnan puolella, Palkki kertoi.
– Lisäksi on kokoontumisajoja ympäri Suomea. Meidän aktiivit käyvät aika useissakin kokoontumisissa. Sitten on matka-ajo, jossa kierretään maakuntia jollakin tietyllä teemalla. Viime vuonna kierrettiin tiekirkkoja, joskus oli siltoja, sotamuistomerkkejä ja tänä vuonna on tarkoitus kiertää moottoripyöräkorjaamoita. Kyse on myös leikkimielisestä kilpailusta, jossa voi voittaa arvonnassa lahjakortin. Lisäksi on perinteinen Fair Play -kilpailu, missä saa pisteitä eri asioista.
Paljonko kertyy ajokaudessa kilometrejä kaksipyöräiselle?
– Kymppitonnista ylöspäin yleensä. Vähän vaihtelee. Välillä on ajettu ympäri Suomea ja sitten taas menty Eurooppaan, Pirinen totesi.
– Myös kotimaassa on paljon nähtävää. Ja kun ei ole pakko ajaa noita isoja teitä, Palkki huomautti.
Miten Palkista ja Pirisestä on tullut motoristeja?
– Koulussa oli kavereilla kevareita. Itse ajelin mopolla. Kun kevarikaverit siirtyivät isompiin pyöriin, piti itsekin sellainen hommata. Vuodesta 1994 asti on moottoripyörä ollut, enkä ole päivääkään tätä harrastusta katunut, Palkki kertoi.
– Kun pistää kypärän päähän ja lähtee mutkateille, niin ei tarvitse muuta terapiaa. Saa olla rauhassa ja nauttia maisemista. Saat myös tuoksut sinne kypärän sisään. Tästä on tullut jo elämäntapa. Motoristipiireissä on vallalla myös yhteisöllisyys ja kaveruussuhteita syntyy. Jos tarvitaan apua, jeesataan, kehui Palkki.
Piriseltä irtoaa motto:
– Autoa ajetaan päällä, mutta prätkää sielulla, maalaili Pirinen.
– Itse olin aikani tarakkaharakka ja kerran sanoin ääneen, että haluaisin ajaa itse. Kaveri totesi, että jos tuo on haaveesi, toteuta se.
Kuinka aikaisin keväällä alkaa mieli halajamaan prätkän selkään?
– Tammikuussa on prätkämessut, minne tulee motoristeja ympäri Suomen. Silloin aletaan miettiä tulevaa ajokautta, Pirinen vastasi.
Kuinka pitkälle syksyyn ajellaan?
– Vaihtelee, mutta kyllä se monasti lokakuun alkuun menee. Mutta joskus on lokakuussakin hienoja kelejä, Palkki huomautti.
– Syyskuun lopulla on perinteinen kauden lopetustapahtuma Yläneen Savojärvi-ajo.
Miten autoilijat ottavat moottoripyörät huomioon?
– Nykyään paremmin. Varmaan siksi, että moottoripyöräharrastus on kasvanut. Meitä on yli 200 000. Mutta valitettavasti on niitäkin, jotka eivät meitä havaitse tai eivät välitä, Palkki huokaisi.

