Ai­em­min ih­met­te­lin usein Aki Kau­ris­mä­en elo­ku­vis­sa sitä, mi­ten hän ku­vaa yh­teis­kun­nal­lis­ta val­lan­käyt­töä. Vi­ra­no­mai­set ovat käy­tän­nös­sä poik­keuk­set­ta yn­sei­tä ja ty­ly­jä, ei­vät­kä he kes­kus­te­le ta­val­lis­ten ih­mis­ten kans­sa. Asi­a­kas on heil­le ole­mas­sa oman voi­man osoit­ta­mis­ta var­ten.

Myö­hem­min olen ym­mär­tä­nyt, et­tä kyse on sii­tä, et­tä Kau­ris­mä­ki ha­lu­aa ku­va­ta yh­teis­kun­nan kas­vot­to­ma­na ko­neis­to­na. Tämä hei­jas­te­lee koh­teek­si jou­tu­van yk­si­lön ko­ke­mus­ta sii­tä. Aja­tus­ta laa­jen­ta­en vi­ra­no­mais­ten li­säk­si sa­maan ryh­mään kuu­lu­vat myös po­liit­ti­set ja ta­lou­del­li­set val­lan­käyt­tä­jät. Näin on eri­tyi­ses­ti te­ok­ses­sa Lai­ta­kau­pun­gin va­lot. Sa­moin käy myös oh­jaa­jan lu­en­nas­sa Ju­ha­ni Ahon klas­sik­ko­ro­maa­nis­ta Juha. Juha ja Mar­ja ovat aluk­si ”on­nel­li­sia kuin lap­set”. Hei­dän idyl­liin­sä tun­keu­tuu ny­ky­ai­kai­nen ku­lu­tu­syh­teis­kun­ta She­mei­kan muo­dos­sa. Mar­ja läh­tee tä­män mu­ka­na kau­pun­kiin. Se osoit­tau­tuu täy­del­li­sek­si hel­ve­tik­si Mar­jan jou­tu­es­sa bor­del­liin. Juha ei saa apua vi­ra­no­mai­sil­ta ja tu­hou­tuu. Kau­ris­mä­el­lä kyse ei ole­kaan kos­kaan sii­tä, mil­lai­sia yk­sit­täi­set vi­ra­no­mai­set sat­tu­vat ole­maan, vaan ko­ko­nai­suu­des­ta. Sii­tä, et­tä he toi­mi­vat jär­jes­tel­män lo­gii­kan mu­kaan an­net­tu­aan mi­nuu­ten­sa sen käyt­töön.

Sa­man­lai­nen po­liit­ti­nen voi­mat­to­muus ja etäi­syys hal­lin­to­ko­neis­tos­ta ja sitä hal­lit­se­vis­ta ta­lou­del­li­sis­ta voi­mis­ta ko­ros­tuu myös to­del­li­sen maa­il­man ar­ki­ko­ke­muk­sis­sa. Po­liit­ti­set pää­tök­set ke­hys­te­tään vaih­to­eh­to­jen puut­tu­mi­sek­si ta­lou­del­li­sen elii­tin otet­tua pää­tök­sen­te­on yhä voi­mak­kaam­min hal­lin­taan­sa. Vaih­to­eh­to­jen puut­tu­mi­nen on tie­ten­kin ros­ka­pu­het­ta, sil­lä nii­tä on ai­na.

Kau­ris­mä­en elo­ku­vis­sa rat­kai­su löy­tyy vä­hä­o­sais­ten vä­li­ses­tä yh­teis­toi­min­nas­ta ja so­li­daa­ri­suu­des­ta. To­si­maa­il­mas­sa tar­vi­taan eri ryh­mien yh­teis­toi­min­taa sekä po­li­tii­kas­sa et­tä sen ul­ko­puo­lel­la. Tämä voi luo­da uu­sia puhe- ja ajat­te­lu­ta­po­ja puu­sil­mäi­sen leik­kaus­po­li­tii­kan ti­lal­le. Ny­kyi­sel­lä ta­val­la ei voi­da jat­kaa.

Rami Num­mi

Opis­ke­li­ja, Pori