San­na Ran­ta­nen

Her­ra Ylp­pö kävi muu­ta­ma vuo­si­kym­men sit­ten Val­ta­tie 2:ssa Yön ja Din­gon kei­koil­la. Har­ja­val­las­sa oli har­voin te­ke­mis­tä, jo­ten enim­mäk­seen pys­tyi vain mu­si­soi­maan ka­ve­rei­den kes­ken.

Niin syn­tyi rock-yh­tye Maj Kar­ma, joka soit­ti soit­ta­mis­taan pit­kään en­nen le­vy­tys­so­pi­mus­ta.

– Jat­koim­me vuo­si­tol­kul­la en­nen kuin ke­tään kiin­nos­ti. Em­me voi­neet pe­rus­taa uut­ta­kaan bän­diä, kun pik­ku­ky­läs­sä ei ol­lut mui­ta soit­ta­jia.

Nyt, muu­ta­ma bän­di, levy-yh­tiö, al­bu­mi ja elä­män­vai­he myö­hem­min Ylp­pö työs­tää uut­ta le­vyä, uu­den ko­koon­pa­non kans­sa.

– Tämä on ai­em­paan ver­rat­tu­na he­vim­pää tai pun­kim­paa mu­siik­kia, Ylp­pö ker­too.

Bii­se­jä on teh­ty yh­des­sä rau­ma­lai­sen ki­ta­ra­vir­tuo­o­sin Ha­mid Mo­ei­nin kans­sa.

Mu­siik­ki on kui­ten­kin vain osa Yl­pön tai­teel­lis­ta elä­män­työ­tä. Har­ja­val­ta­lai­sen pe­rus­kou­lun jäl­keen Ylp­pö opis­ke­li Po­rin Tai­de­kou­lus­sa ja Sa­ta­kun­nan käsi- ja tai­de­te­ol­li­suu­sop­pi­lai­tok­ses­sa.

– Sit­ten hain 800 ha­ki­jan jou­kos­sa Art Di­rec­tor -kou­lu­tuk­seen Suo­men suu­rim­paan mai­nos­toi­mis­toon. Si­sään pää­si kuu­si, jois­ta olin yk­si. Siir­ryin suo­raan hui­pul­le kes­ken kou­lun­käyn­nin, Ylp­pö muis­te­lee.

Har­ja­val­ta jäi, kun iso maa­il­ma kut­sui.

– Työs­tin mai­nok­sia esi­mer­kik­si Al­kol­le, No­ki­al­le ja Me­ri­ta-pan­kil­le, ker­too Ylp­pö.

– Mut­ta ei­vät ne oi­kein ins­pi­roi­neet. Kun saim­me le­vy­tys­so­pi­muk­sen, heit­täy­dyin ko­ko­naan bän­di­hom­miin.

Ku­va­tai­tei­li­ja Ylp­pö maa­laa myös tau­lu­ja. Li­säk­si hän on teh­nyt mu­siik­ki­vi­de­oi­ta ja kir­joit­ta­nut kir­jan 101 elä­mä­noh­jet­ta (2023).

Nyt Ylp­pö on saa­nut val­miik­si elo­ku­van, jota on työs­tä­nyt vuo­si­kau­sia.

– Mi­nul­le eri tai­teen­la­jit ovat sa­maa maa­il­maa, vä­li­ne vain vaih­tuu. Kaik­ki ovat yri­tyk­siä py­syä jär­jis­sään, hän avaa.

– Kun in­nos­tun yh­des­tä mie­lek­kääs­tä te­ke­mi­ses­tä, muut jää­vät, jo­ten te­os­te­ni jul­kai­su­tah­ti on vä­hän hi­das. Elo­ku­vas­sa kes­ti, kos­ka tein myös mu­siik­kia. Le­vyn val­miik­si saa­mi­ses­sa on kes­tä­nyt, kos­ka tein myös elo­ku­vaa, kir­joi­tin kir­jan ja maa­la­sin tau­lua.

Pääosanäyttelijät Toni ProtoniJärvinen ja Mira Luoti elokuvassa Kronos Kairos. Kuva: KOVAMENO

Kro­nos Kai­ros saa maa­il­ma­nen­si-il­tan­sa So­dan­ky­län elo­ku­va­juh­lil­la. Elo­kuus­sa Aki Kau­ris­mä­en mes­ta­ri­te­ok­sek­si ylis­tä­mä elo­ku­va esi­te­tään Rau­ma Blue Sea Film Fes­ti­va­leil­la.

Lef­fan idea on Yl­pön, mut­ta aja­tus elo­ku­van te­ke­mi­ses­tä syn­tyi yh­des­sä Toni ”Pro­to­ni” Jär­vi­sen kans­sa Rau­mal­la.

– Ku­va­sim­me Van­has­sa Rau­mas­sa sket­sin, joka oli täy­sin Pro­to­nin show. Huo­ma­sin, et­tä jät­käs­sä on pal­jon elo­ku­val­li­suut­ta, Ylp­pö poh­tii.

– Jot­kut näyt­te­le­vät kä­ve­le­mis­tä ka­me­ral­le, mut­ta Pro­to­nin kä­ve­ly­tyy­li oli luon­te­va ja per­soo­nal­li­nen. Ajat­te­lin, et­tä täs­sä on elo­ku­va­ni pää­hen­ki­lö.

Jos­sa­kin vai­hees­sa elä­mää Her­ra Ylp­pö myös asui Rau­mal­la.

– Se oli hul­va­ton­ta ai­kaa. Mi­nun ja kämp­pik­se­ni olo­huo­nee­seen pys­ty­te­tys­sä tel­tas­sa asui Wal­lu Val­pio, hän nau­res­ke­lee.

Ny­ky­ään Sa­ta­kun­taan hou­kut­te­lee en­si­si­jas­sa mök­ki, jos­sa Ylp­pö viih­tyy bii­se­jä kir­joi­tel­len.

Har­ja­val­las­sa hän pyö­räh­tää mie­les­tään lii­an har­voin – Kar­ma­Roc­kis­sa ja van­hem­pien luo­na.

– Py­rin ai­na käy­mään kä­ve­lyl­lä Hiit­teen­har­jun ta­ka­na ole­vil­la öi­sin­kin va­lais­tuil­la lenk­ki­po­luil­la. Se on oi­kea tie­ver­kos­to, lo­pu­ton la­by­rint­ti. Siel­lä on hie­no tun­nel­ma.

Haas­tat­te­lu­het­kel­lä me­dia koh­kaa Yl­pön tuo­rees­ta eros­ta. Ke­säs­tä on­kin tu­los­sa mo­nes­sa mie­les­sä uu­den­lai­nen.

– Käyn eh­kä niil­lä lef­fa­fes­ta­reil­la, mis­sä Kro­nos Kai­ros näy­te­tään, työs­tän le­vyä ja re­mon­toin oma­ko­ti­ta­loa Tam­pe­reel­la, Ylp­pö lis­taa.

Tou­ko­kuun alus­sa al­ka­nut Ih­mis­ten il­moil­la -keik­ka­sar­ja jat­kuu pit­kin ke­sää, esi­mer­kik­si Po­ris­pe­res­sä sekä Riip­pu­ma­ton Jus­si -fes­ti­vaa­leil­la Tu­rus­sa.

– Po­ris­pe­res­sä on ai­noa Sa­ta­kun­nan keik­ka. Ky­sees­sä on 30-vuo­tis­juh­la­keik­ka, jos­sain mää­rin ret­ros­pek­tii­vi­nen show.

Mis­sä mää­rin ny­kyi­nen Her­ra Ylp­pö on muo­vail­tu Sa­ta­kun­nan sa­ves­ta? Ai­na­kin jo­ta­kin Har­ja­val­lan hen­keä luon­teen syö­ve­reis­tä löy­tyy.

– Jon­kun lap­peen­ran­ta­lai­sen tai hel­sin­ki­läi­sen kans­sa voi ol­la hyvä ys­tä­vä ja sa­mo­ja ko­ke­muk­sia, mut­ta sil­ti poh­jim­mil­taan ai­van eri­lai­nen ih­mi­nen – kun taas har­ja­val­ta­lai­sen muu­sik­ko­ys­tä­vän kans­sa voi­daan pu­hua tosi sa­maa kiel­tä ja ol­la yh­tä hul­lu­ja, poh­tii Ylp­pö.

– Kyl­lä sil­lä paik­ka­kun­nal­la on joku vai­ku­tus mie­len­laa­tuun.