Eri taidemuodot pitävät Herra Ylpön järjissään
Kun Harjavallassa piti keksiä tekemistä, nuori Herra Ylppö keskittyi musiikkiin ja kuvataiteeseen.
Sanna Rantanen
Herra Ylppö kävi muutama vuosikymmen sitten Valtatie 2:ssa Yön ja Dingon keikoilla. Harjavallassa oli harvoin tekemistä, joten enimmäkseen pystyi vain musisoimaan kavereiden kesken.
Niin syntyi rock-yhtye Maj Karma, joka soitti soittamistaan pitkään ennen levytyssopimusta.
– Jatkoimme vuositolkulla ennen kuin ketään kiinnosti. Emme voineet perustaa uuttakaan bändiä, kun pikkukylässä ei ollut muita soittajia.
Nyt, muutama bändi, levy-yhtiö, albumi ja elämänvaihe myöhemmin Ylppö työstää uutta levyä, uuden kokoonpanon kanssa.
– Tämä on aiempaan verrattuna hevimpää tai punkimpaa musiikkia, Ylppö kertoo.
Biisejä on tehty yhdessä raumalaisen kitaravirtuoosin Hamid Moeinin kanssa.
Musiikki on kuitenkin vain osa Ylpön taiteellista elämäntyötä. Harjavaltalaisen peruskoulun jälkeen Ylppö opiskeli Porin Taidekoulussa ja Satakunnan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa.
– Sitten hain 800 hakijan joukossa Art Director -koulutukseen Suomen suurimpaan mainostoimistoon. Sisään pääsi kuusi, joista olin yksi. Siirryin suoraan huipulle kesken koulunkäynnin, Ylppö muistelee.
Harjavalta jäi, kun iso maailma kutsui.
– Työstin mainoksia esimerkiksi Alkolle, Nokialle ja Merita-pankille, kertoo Ylppö.
– Mutta eivät ne oikein inspiroineet. Kun saimme levytyssopimuksen, heittäydyin kokonaan bändihommiin.
Kuvataiteilija Ylppö maalaa myös tauluja. Lisäksi hän on tehnyt musiikkivideoita ja kirjoittanut kirjan 101 elämänohjetta (2023).
Nyt Ylppö on saanut valmiiksi elokuvan, jota on työstänyt vuosikausia.
– Minulle eri taiteenlajit ovat samaa maailmaa, väline vain vaihtuu. Kaikki ovat yrityksiä pysyä järjissään, hän avaa.
– Kun innostun yhdestä mielekkäästä tekemisestä, muut jäävät, joten teosteni julkaisutahti on vähän hidas. Elokuvassa kesti, koska tein myös musiikkia. Levyn valmiiksi saamisessa on kestänyt, koska tein myös elokuvaa, kirjoitin kirjan ja maalasin taulua.
Pääosanäyttelijät Toni ProtoniJärvinen ja Mira Luoti elokuvassa Kronos Kairos. Kuva: KOVAMENO
Kronos Kairos saa maailmanensi-iltansa Sodankylän elokuvajuhlilla. Elokuussa Aki Kaurismäen mestariteokseksi ylistämä elokuva esitetään Rauma Blue Sea Film Festivaleilla.
Leffan idea on Ylpön, mutta ajatus elokuvan tekemisestä syntyi yhdessä Toni ”Protoni” Järvisen kanssa Raumalla.
– Kuvasimme Vanhassa Raumassa sketsin, joka oli täysin Protonin show. Huomasin, että jätkässä on paljon elokuvallisuutta, Ylppö pohtii.
– Jotkut näyttelevät kävelemistä kameralle, mutta Protonin kävelytyyli oli luonteva ja persoonallinen. Ajattelin, että tässä on elokuvani päähenkilö.
Jossakin vaiheessa elämää Herra Ylppö myös asui Raumalla.
– Se oli hulvatonta aikaa. Minun ja kämppikseni olohuoneeseen pystytetyssä teltassa asui Wallu Valpio, hän naureskelee.
Nykyään Satakuntaan houkuttelee ensisijassa mökki, jossa Ylppö viihtyy biisejä kirjoitellen.
Harjavallassa hän pyörähtää mielestään liian harvoin – KarmaRockissa ja vanhempien luona.
– Pyrin aina käymään kävelyllä Hiitteenharjun takana olevilla öisinkin valaistuilla lenkkipoluilla. Se on oikea tieverkosto, loputon labyrintti. Siellä on hieno tunnelma.
Haastatteluhetkellä media kohkaa Ylpön tuoreesta erosta. Kesästä onkin tulossa monessa mielessä uudenlainen.
– Käyn ehkä niillä leffafestareilla, missä Kronos Kairos näytetään, työstän levyä ja remontoin omakotitaloa Tampereella, Ylppö listaa.
Toukokuun alussa alkanut Ihmisten ilmoilla -keikkasarja jatkuu pitkin kesää, esimerkiksi Porisperessä sekä Riippumaton Jussi -festivaaleilla Turussa.
– Porisperessä on ainoa Satakunnan keikka. Kyseessä on 30-vuotisjuhlakeikka, jossain määrin retrospektiivinen show.
Missä määrin nykyinen Herra Ylppö on muovailtu Satakunnan savesta? Ainakin jotakin Harjavallan henkeä luonteen syövereistä löytyy.
– Jonkun lappeenrantalaisen tai helsinkiläisen kanssa voi olla hyvä ystävä ja samoja kokemuksia, mutta silti pohjimmiltaan aivan erilainen ihminen – kun taas harjavaltalaisen muusikkoystävän kanssa voidaan puhua tosi samaa kieltä ja olla yhtä hulluja, pohtii Ylppö.
– Kyllä sillä paikkakunnalla on joku vaikutus mielenlaatuun.