Timo Sa­vu­nen

Ko­ke­mä­en­jo­ki on jo pit­kään ol­lut va­pa­ka­las­ta­jien suo­si­os­sa. Näi­nä­kin päi­vi­nä jo­es­ta nou­see niin ko­mei­ta tai­me­nia kuin lo­hi­a­kin. Suu­rin­ta osaa ka­lois­ta yh­dis­tää se, et­tä niil­lä ei ole ras­va­e­vää. Ne ovat siis is­tu­tet­tu­ja ka­lo­ja.

Kun joki ai­ka­naan val­jas­tet­tiin säh­kön­tuo­tan­toon, se sa­mal­la tar­koit­ti luon­tais­ten va­el­lus­ka­la­kan­to­jen tu­hoa. Voi­ma­lai­tok­sia ei vel­voi­tet­tu ra­ken­ta­maan ka­la­tei­tä, sil­lä yh­des­sä sil­lois­ten ym­pä­ris­tö­myrk­ky­jen vai­ku­tus­ten kans­sa, olo­suh­teet ka­loil­le kat­sot­tiin toi­vot­to­mik­si. Voi­ma­lai­tok­sil­le kui­ten­kin mää­rät­tiin ka­la­ta­lous­mak­sut ikään kuin kom­pen­saa­ti­ok­si, jot­ta jo­keen saa­tai­siin edes ka­las­tet­ta­vaa. Näi­tä mak­su­ja lai­tok­set mak­sa­vat ny­ky­ään noin 200 000 eu­roa vuo­des­sa, ja nii­tä to­del­la käy­te­tään is­tu­tuk­siin, ja myös ka­la­ta­lou­del­li­siin tut­ki­muk­siin.

Pari vuot­ta sit­ten he­rä­tel­tiin kan­sa­lais­liik­keen puit­teis­sa aja­tus­ta sii­tä, pi­täi­si­kö Ko­ke­mä­en­jo­keen sit­ten­kin ra­ken­taa ka­la­tei­tä. Sen seu­rauk­se­na on tut­kit­tu sitä, löy­tyy­kö pää­uo­mas­ta ja sen si­vu­haa­rois­ta yli­pää­tään alu­ei­ta, joil­la lo­hi­ka­lat voi­si­vat li­sään­tyä. Li­sään­ty­mi­sa­lu­e­kar­toi­tus on nyt val­mis­tu­nut, ker­too ka­las­tus­bi­o­lo­gi Lee­na Ran­nik­ko Var­si­nais-Suo­men ELY-kes­kuk­ses­ta.

– Kyl­lä­hän to­del­li­suus on se, et­tä Ko­ke­mä­en­jo­es­sa mah­dol­li­sia li­sään­ty­mi­sa­lu­ei­ta on erit­täin vä­hän. Eri ikäi­sil­le poi­ka­sil­le so­vel­tu­via alu­ei­ta on muu­ta­mia heh­taa­rei­ta, mut­ta ku­tu­a­lu­ei­ta vain mur­to-osa sii­tä, Ran­nik­ko to­te­aa.

Ver­tai­lun vuok­si esi­mer­kik­si Ou­lu­jo­es­sa poi­kas­tuo­tan­toon so­vel­tu­via alu­ei­ta on pää­uo­mas­sa noin 10 heh­taa­ria, ja Tor­ni­on­jo­es­sa pe­rä­ti 5 000 heh­taa­ria. Li­säk­si Ko­ke­mä­en­jo­es­sa ve­den voi­ma­kas sään­nös­te­ly vai­kut­taa li­sään­ty­mi­seen ne­ga­tii­vi­ses­ti.

– Toi­veik­kuus on si­nän­sä ai­na hy­väs­tä, mut­ta poi­kas­tuo­tan­non suh­teen kat­sei­ta kan­nat­taa kään­tää enem­män si­vu­jo­kien suun­taan, esi­mer­kik­si Har­jun­pään­jo­el­la on teh­ty hy­vää työ­tä jo pit­kään, Lee­na Ran­nik­ko muis­tut­taa.

Joutsijokena jatkuvan Kaasmarkunjoen iso kalojen nousuesteiden poisto oli Leineperin padon ohitus kalatien avulla. Kuva: SV arkisto/Jukka Silvast

– Har­jun­pään­jo­el­ta on ole­mas­sa ti­las­to­tie­toa niin is­tu­tuk­sis­ta, kun­nos­tuk­sis­ta kuin säh­kö­ko­e­ka­las­tuk­sis­ta­kin jo pit­käl­tä ajal­ta, mikä on hy­vin har­vi­nais­ta. Nii­den pe­rus­teel­la pys­ty­tään tar­kas­te­le­maan ke­hi­tyst­ren­diä. Työ on ol­lut hy­vin kau­ko­nä­köis­tä, kiit­te­lee vas­ti­kään joen lohi- ja tai­men­kan­nois­ta sel­vi­tyk­sen teh­nyt Aki Ja­na­tui­nen.

En­nen en­sim­mäi­siä kun­nos­tus­töi­tä, Har­jun­pään­jo­es­sa ta­vat­tiin tai­men­ta vain har­vak­sel­taan. Kun­nos­tus­ten, ja eri­lais­ten is­tu­tus­ten myö­tä, jo­es­sa on ny­ky­ään niin tai­men­ta kuin loh­ta­kin. Lei­ne­pe­rin ala­puo­lel­la mo­lem­pien la­jien luon­tai­nen li­sään­ty­mi­nen on sään­nöl­lis­tä, ja poi­kas­ti­hey­det jo var­sin kor­kei­ta vaik­ka poi­ka­sis­tu­tuk­sia ei juu­ri­kaan enää teh­dä. Ver­rok­ki­na ole­vas­sa Van­taan­jo­es­sa – joka toki on ko­ko­nai­suu­te­na suu­rem­pi – vas­taa­va ke­hi­tys vei pari-kol­me­kym­men­tä vuot­ta.

Aki Ja­na­tui­nen kan­nus­taa ke­hit­tä­mis­töi­hin vas­ta­kin, var­sin­kin kun niin So­la­kos­kel­le kuin Lei­ne­pe­riin­kin on vas­ti­kään saa­tu ka­la­tiet. Jo­keen on teh­ty myös ar­vok­kai­den emo­ka­lo­jen siir­tois­tu­tuk­sia.

– Luon­tai­ses­ti emo­ka­lo­ja nou­see luul­ta­vas­ti vie­lä mel­ko vä­hän, var­sin­kin lo­hel­la. Poi­kas­tuo­tan­to­a­lu­ei­ta on kui­ten­kin sen ver­ran pal­jon, et­tä emo­ja mah­tui­si pal­jon enem­män­kin, ja sen ta­kia is­tu­tuk­sis­ta oli­si jat­kos­sa­kin hyö­tyä.

Hän muis­tut­taa, et­tä yh­den ka­la­su­ku­pol­ven elin­kaa­ri on noin vii­des­tä seit­se­mään vuot­ta, jo­ten teh­dyt toi­men­pi­teet vai­kut­ta­vat ja nä­ky­vät vii­veel­lä.

En­tä lä­hi­tu­le­vai­suus? Kuin­ka myön­teis­tä ke­hi­tys­tä voi­tai­siin en­ti­ses­tään jat­kaa? Aki Ja­na­tui­sel­ta löy­tyy tä­hän­kin vas­tauk­sia.

– Lei­ne­pe­rin ylä­puo­lis­ten vir­ta-alu­ei­den ja si­vu­pu­ro­jen kun­nos­tuk­set tuot­tai­si­vat var­mas­ti py­sy­viä tu­lok­sia. Tuki- ja ko­tiu­tu­sis­tu­tuk­set ylä­juok­sun kun­nos­tet­ta­vil­le kos­ki­a­lu­eil­le puo­les­taan no­peut­tai­si­vat luon­tai­sen li­sään­ty­mi­sen käyn­nis­ty­mis­tä.

Myös vuo­sit­tai­sen säh­kö­ka­las­tus­seu­ran­nan jat­ku­mi­nen oli­si erit­täin tär­ke­ää, sil­lä muu­ten ajan­ta­sai­nen ti­lan­ne­ku­va ka­la­kan­nois­ta me­ne­te­tään, Ja­na­tui­nen lis­taa.

Sa­mal­la hän muis­tut­taa Har­jun­pään­jo­en hie­nou­des­ta.

– Ky­sees­sä on oi­ke­as­ti poik­keuk­sel­li­nen ve­sis­tö, mis­tä on syy­tä ol­la yl­peä. Mut­ta työ ka­la­kan­to­jen hy­väk­si on kuin ma­ra­ton tai vii­den­kym­me­nen ki­lo­met­rin hiih­to. Kym­me­nen ki­lo­met­rin koh­dal­la maa­li on vie­lä kau­ka­na, mut­ta sin­ne pi­tää vain jak­saa jat­kaa.