Tui­ja Saa­ri­nen

Suun­nit­te­let­ko keit­ti­ö­re­mont­tia? Huo­maat to­den­nä­köi­ses­ti pian ole­va­si var­si­nai­ses­sa va­lin­to­jen vii­da­kos­sa.

– Tar­jon­ta on jää­tä­vän run­sas­ta. Pi­tää teh­dä pää­tök­set lat­ti­as­ta, ka­tos­ta, sei­nis­tä, kaa­pis­tois­ta, ve­ti­mis­tä, ha­nois­ta, vä­li­ti­las­ta, ko­din­ko­neis­ta ja niin edel­leen. Ti­lan­net­ta ei yh­tään hel­po­ta se, et­tä lop­pu­tu­lok­sen tu­li­si miel­lyt­tää pit­kään, sil­lä keit­ti­öi­tä ei teh­dä ihan vii­den vuo­den syk­leis­sä, to­te­aa si­sus­tu­sa­lan ar­te­saa­ni Nii­na Koi­vu­la.

Keit­tiö on haas­ta­va suun­nit­te­lu- ja re­mon­toin­ti­koh­de si­kä­li­kin, et­tä niin moni seik­ka aset­taa ra­jat to­teu­tuk­sel­le.

– Ve­si­pis­teen, vie­mä­rin, hor­min, ik­ku­noi­den ja ovi­auk­ko­jen si­jain­ti mää­rit­tää pit­käl­ti sitä, mil­lai­sen keit­ti­ön pys­tyy suun­nit­te­le­maan. Lä­hes ai­na jou­du­taan te­ke­mään komp­ro­mis­se­ja.

Ai­na ei tar­vit­se rä­jäyt­tää koko keit­ti­ö­tä, sil­lä pie­nil­lä­kin ju­tuil­la saa il­met­tä rai­kas­tet­tua.

– Miet­ti­sin en­sin re­mon­tin jär­ke­vyyt­tä. Kaa­pi­no­vien maa­lauk­sel­la, ta­so­jen vaih­dol­la tai esi­mer­kik­si vä­li­ti­lan uu­si­mi­sel­la saa jo ih­mei­tä ai­kaan.

Kaikkien keittiön kalusteiden ei tarvitse olla kiinteitä. Emännänkaappiin mahtuu paljon astioita.

Kaikkien keittiön kalusteiden ei tarvitse olla kiinteitä. Emännänkaappiin mahtuu paljon astioita.

Tuija Saarinen

Jos isoon re­mont­tiin läh­tee, on hyvä en­sin is­tua alas ja poh­tia huo­lel­la, mit­kä ovat tar­peet keit­ti­ön suh­teen.

– Jos pu­he­li­men pi­ka­va­lin­nois­sa on Foo­do­ra yk­kö­se­nä, ei ole mi­tään miel­tä suun­ni­tel­la keit­ti­ö­tä, jos­sa on pal­jon kal­lii­ta ko­din­ko­nei­ta. On myös hyvä miet­tiä esi­mer­kik­si, kuin­ka pal­jon as­ti­oi­ta ja pien­ko­din­ko­nei­ta omis­taa, ja ha­lu­aa­ko ne pii­loon vai esil­le.

– On myös tär­ke­ää, et­tei keit­ti­ön si­sus­tus ole eri pa­ria muun si­sus­tuk­sen kans­sa.

Tänä päi­vä­nä kiin­ni­te­tään huo­mi­o­ta er­go­no­mi­aan. As­ti­an­pe­su­ko­neen si­joit­ta­mi­nen ylös sääs­tää ken­ties sel­kää, mut­ta vie sa­mal­la työ­ti­laa.

– On­kin usein mie­tit­tä­vä, kum­paa ar­vos­taa enem­män, isoa työ­ta­soa vai op­ti­maa­lis­ta työs­ken­te­ly­kor­keut­ta.

Keit­ti­ön suun­nit­te­lus­sa on hyvä malt­taa mie­len­sä.

– Ih­mi­nen in­nos­tuu hel­pos­ti jos­tain het­kel­li­ses­ti, ja keit­ti­ön koh­dal­la se on vä­hän huo­no jut­tu. Soh­va on vie­lä help­po vaih­taa, mut­ta keit­ti­ön kaa­pit ovat jo eri asia.

Koi­vu­la ei mie­lel­lään puhu tren­deis­tä, vaik­ka työn­sä puo­les­ta nii­tä jon­kin ver­ran seu­raa­kin.

– Jos teh­dään sitä, mikä on kul­la­kin het­kel­lä in, käy hel­pos­ti niin, et­tä si­sus­tus ei kes­tä ai­kaa. Hy­väs­tä esi­mer­kis­tä käy 1990-lu­vun vil­li­tys, jos­sa hel­la piti si­joit­taa kul­maan ja jo­kai­ses­ta keit­ti­ös­tä löy­tyi boor­di.

Keittiön ilmettä voi muuttaa pienilläkin yksityiskohdilla. Vanha munakaappi somistaa keittiön tiskipöytää.

Keittiön ilmettä voi muuttaa pienilläkin yksityiskohdilla. Vanha munakaappi somistaa keittiön tiskipöytää.

Tuija Saarinen

Moni haa­vei­lee tren­dik­kääs­tä mus­tas­ta keit­ti­ös­tä. Koi­vu­la ke­hot­taa miet­ti­mään kak­si ker­taa.

– On­han se tyy­li­käs. Mut­ta jos on nel­jä pien­tä las­ta, voi puh­taa­na­pi­to ol­la han­ka­laa. Tie­tys­ti pin­noit­teis­sa on laa­tu­e­ro­ja. Oli­sin kui­ten­kin va­ro­vai­nen.

– Mus­taa voi toki käyt­tää muu­ten: ta­pet­ti voi ol­la esi­mer­kik­si mus­ta­poh­jai­nen, tai keit­ti­ön sei­nän voi maa­la­ta mus­tak­si. Ja jos kyl­läs­tyy mus­taan, voi ta­pe­tin ja maa­lin hel­pos­ti vaih­taa.

Yk­si tren­di-il­mi­öis­tä on aa­mi­ais­kaap­pi. Sen­kin mie­lek­kyyt­tä ja jär­ke­vyyt­tä omas­sa keit­ti­ös­sä Koi­vu­la ke­hot­taa pun­ta­roi­maan. Voi myös poh­tia, pi­tää­kö kaik­kien ka­lus­tei­den ol­la kiin­tei­tä. Keit­ti­öön voi si­joit­taa vaik­ka­pa pe­rin­tö­vit­rii­nin.

Yk­si asia, jota Koi­vu­la vah­vas­ti suo­sit­te­lee keit­ti­öön, ovat ve­to­laa­ti­kot.

– Ne mak­sa­vat, mut­ta tuo­vat to­del­la pal­jon säi­ly­tys­ti­laa.

Niina Koivula näkee usein vanhoissa esineissä uuden mahdollisuuden. Vanhat ikkunalasit ja hiekkasihdit toimivat kaapin ovina.

Niina Koivula näkee usein vanhoissa esineissä uuden mahdollisuuden. Vanhat ikkunalasit ja hiekkasihdit toimivat kaapin ovina.

Tuija Saarinen

Ai­na ei kaik­kea kan­na­ta säi­lyt­tää keit­ti­ös­sä. Jos jät­ti­kat­ti­laa tar­vit­see ker­ran vuo­des­sa, sitä voi mai­ni­os­ti säi­lyt­tää va­ras­tos­sa.

Keit­ti­öt­ren­dit tu­le­vat ja me­ne­vät, ja jo­kai­sel­la on oma ma­kun­sa. Yk­si pii­lot­taa pur­kit, pur­nu­kat ja ko­din­ko­neet vi­sus­ti ovien taak­se, toi­nen ra­kas­taa avo­hyl­ly­jä ja kol­mas kiil­tä­vän­val­kois­ta pin­taa.

– Tä­män työn suo­la on se, et­tä saa teh­dä eri­lai­sia keit­ti­öi­tä. Ajat­to­muus ja se, et­tä keit­tiö so­pii ta­lon hen­keen, ovat mi­nul­le suun­nit­te­lus­sa tär­kei­tä. Tren­dik­kyyt­tä voi sit­ten tuo­da esi­mer­kik­si teks­tii­leil­lä, ma­toil­la, si­sus­tus­ta­va­roil­la ja va­lai­si­mil­la, poh­tii Koi­vu­la.