Ari An­te­roi­nen

Os­ku Heis­ka­nen te­kee Rau­man Ke­sä­te­at­te­rin Kork­ka­rit kat­toon -uu­tuus­mu­si­kaa­lin ko­re­og­ra­fi­an. Hä­nel­lä on mo­nia mui­ta­kin töi­tä me­neil­lään.

– Tam­pe­reel­la Ko­me­di­a­te­at­te­rin Toot­sie-mu­si­kaa­li, Ke­ra­val­la Mus­ta­lais­pa­ro­ni-ope­ret­ti, Kou­vo­lan Te­at­te­rin Hou­sut pois! ja Van­taan Te­at­te­rin Iki­täh­ti, joka ker­too An­nik­ki Täh­des­tä. Kyl­lä täs­sä töi­tä on, Heis­ka­nen lu­et­te­lee.

Kork­ka­rit kat­toon -mu­si­kaa­lin ta­ri­na ei ker­ro kui­ten­kaan ar­tis­tis­ta, vaan sii­nä on Heis­ka­sen mu­kaan haus­ka ja hu­mo­ris­ti­nen, jopa tätä päi­vää ole­va ta­ri­na, jos­sa käy­te­tään Kai­ja Koon mu­siik­kia.

– Se on vä­hän täl­lai­nen ju­ke­box­mu­si­kaa­li. Näyt­te­li­jät ovat har­joi­tel­leet sitä nyt Hel­sin­gis­sä ja Rau­mal­le tu­lem­me tou­ko­kuun lo­pul­la.

Po­ris­sa­kin Heis­ka­nen on vie­rail­lut use­as­ti, vii­mek­si las­ten­näy­tel­mäs­sä Tat­ti­ri­ta­rit. Sitä en­nen hän laa­ti Toot­sie-mu­si­kaa­lin ko­re­og­ra­fi­an.

– Oli kiva teh­dä vä­lil­lä lap­sil­le­kin jo­tain, Heis­ka­nen to­te­aa.

Po­riin on tu­los­sa Myrs­ky­luo­don Mai­ja, jo­hon on par­hail­laan haku Mai­jan roo­liin.

– So­fia Fin­ni­lä on sä­vel­tä­nyt sii­hen ihan uut­ta mu­siik­kia. En ole­kaan kos­kaan en­nen ol­lut te­ke­mäs­sä mi­tään ver­si­o­ta Myrs­ky­luo­don Mai­jas­ta. On kiva pääs­tä te­ke­mään ihan uut­ta ver­si­o­ta.

Muis­tuu­ko Heis­ka­sel­le mie­leen en­sim­mäi­set työ­kei­kat Po­ris­sa ja Rau­mal­la?

– Po­riin teh­tiin 2009 Viu­lun­soit­ta­ja ka­tol­la ja 2011 Ke­vät koit­taa Hit­le­ril­le. Rau­mal­la en­sim­mäi­nen oli ke­sä­te­at­te­rin Din­go-mu­si­kaa­li, joka oli 2022. Seu­raa­va­na vuon­na tuli Pau­la!-mu­si­kaa­li ja olin myös aut­ta­mas­sa Nuk­ke­ko­dis­sa.

Po­ris­sa oli Toot­sie ja nyt se tu­lee Tam­pe­reel­le. On­ko niis­sä ero­ja?

– Pe­ri­aat­tees­sa voi­si ol­la sama ko­re­og­ra­fia, sil­lä mi­nul­la on käyt­tö­oi­keu­det omiin töi­hi­ni. Mut­ta on­han sii­nä tie­tys­ti ero­ja. Po­ris­sa mi­nul­la oli 16 ih­mis­tä la­val­la, kun Tam­pe­reel­la hei­tä on vain kah­dek­san. Eli siel­lä ol­laan pie­ni­muo­toi­sem­min liik­keel­lä ja käy­te­tään te­at­te­rin mui­ta lai­na­lai­suuk­sia, se­lit­tää Heis­ka­nen.

– Pel­käs­tään roo­li­ja­ko on toi­sen­lai­nen. Toki käy­tän jo ole­mas­sa ole­vaa lii­ke­ma­te­ri­aa­lia, en­kä läh­de pyö­rää uu­des­taan kek­si­mään. Se la­val­la ole­va po­ruk­ka on mi­nun muo­vai­lu­va­haa­ni. Moni asia vai­kut­taa lop­pu­tu­lok­seen, eli tila, pu­vut, la­vas­teet, ka­pel­li­mes­ta­ri ja or­kes­te­ri sekä var­sin­kin oh­jaa­ja.

Tie­tyis­sä asi­ois­sa ha­lu­an­kin jää­vä­tä it­se­ni, en­kä tar­joa sa­mo­ja rat­kai­su­ja, mitä Po­ris­sa teh­tiin. Odo­tan, jos­ko kek­si­tään jo­kin uu­si asia aja­tel­la.

Mi­ten se ko­re­og­ra­fia sit­ten teh­dään?

– Aluk­si lu­e­taan teks­ti ja kuun­nel­laan mu­siik­ki. Olen teh­nyt ko­re­og­ra­fe­ja myös oop­pe­roi­hin ja nor­maa­lei­hin näy­tel­miin. Olen teh­nyt nii­tä näyt­te­li­jöil­le il­man mu­siik­kia, mo­no­lo­gie­si­tyk­siin ja jopa la­vas­tuk­sil­le. Mah­dol­li­suuk­sia on lu­kui­sia, Heis­ka­nen ker­too.

– Sit­ten kes­kus­tel­laan työ­ryh­män kans­sa. Lä­hei­sin kon­tak­ti on tie­ten­kin oh­jaa­ja. Jaam­me aja­tuk­sia ja an­ne­taan ide­oi­ta puo­lin ja toi­sin. Oh­jaa­ja on kui­ten­kin kip­pa­ri ja päät­tää koko te­ok­sen suun­nan.

Vi­hot ja ky­nät ovat hy­viä työ­ka­lu­ja.

– Mi­nul­la on oma tapa mer­ka­ta, mi­ten näen mu­sii­kin. Näen ku­vi­na, mi­ten po­ru­kat liik­kuu.

Rat­kai­sen hir­ve­än pal­jon asi­oi­ta unis­sa­ni­kin. Se on ai­ka pe­lot­ta­vaa­kin, kun nuk­ku­maan men­nes­sä­si alat miet­ti­mään jo­tain lii­ket­tä tai muu­ta han­ka­luut­ta. Aa­mul­la he­rä­tes­sä­ni huo­maan, et­tä olen rat­kais­sut sen yön ai­ka­na. Vih­ko ja kynä ovat heti sii­nä yö­pöy­däl­lä val­mii­na, to­te­aa Heis­ka­nen.

– Näin se ko­re­og­ra­fia al­kaa koos­tua. Piir­rän tik­ku-uk­ko­ja ja ke­rään pää­hä­ni ma­te­ri­aa­lia vi­de­oi­ta kat­so­mal­la. Tämä on han­ka­lin vai­he, kun pääs­sä voi ol­la vaik­ka 25 bii­sin ku­vat, joi­ta ha­lu­ai­sin jo pääs­tä työs­tä­mään. Kun näyt­te­li­jät tu­le­vat pai­kal­le, siir­rän pää­ni ko­va­le­vyl­tä as­ke­leet ja liik­keet heil­le. Saan pää­hän li­sää ti­laa. Se on pa­la­pe­lin ra­ken­ta­mis­ta näyt­te­li­jöi­den ja tans­si­joi­den kans­sa. Ko­re­og­ra­fia muo­tou­tuu, mut­ta en juu­ri­kaan vaih­da mi­tään enää. Ke­hi­tän kyl­lä ko­re­og­ra­fi­aa sitä mu­kaa, kun po­ru­kat op­pii.

Heis­ka­nen on myös puo­let ShoW­hat-drags­how-kak­si­kos­ta, jon­ka toi­se­na osa­puo­le­na on Jark­ko Val­tee.

– Meil­lä on muu­ta­ma vap­pus­how tu­los­sa. Yri­tys­keik­ko­ja on ki­vas­ti. Lop­pu­vuo­si kier­re­tään kol­me keik­kaa vii­kos­sa -tah­dil­la. Po­ris­sa ol­laan 3.12. tans­si­joi­den kans­sa.