Pau­lii­na Vil­pak­ka

80-lu­vun alus­sa po­ri­lai­sel­la Iso­san­nan ala-as­teel­la oli poi­ka, joka ei pe­län­nyt tois­ten mie­li­pi­tei­tä, vaan va­lit­si puu­kä­si­töi­den si­jaan teks­tii­li­kä­si­työt, tai ku­ten sa­not­tiin, ”tyt­tö­jen rät­ti­käs­sän”. Sen joh­dos­ta teks­tii­li­töi­den opet­ta­ja piti luo­kal­le jopa pie­nen juh­la­van pu­heen­ta­pai­sen, jos­sa to­te­si Tee­mu Muu­ri­mä­en ole­van en­sim­mäi­nen poi­ka teks­tii­li­työn tun­neil­la koko hä­nen opet­ta­jau­ran­sa ai­ka­na.

Muu­ri­mä­ki per­hei­neen asui Po­rin por­mes­ta­rin­luo­dos­sa. Hä­nen äi­tin­sä oli om­pe­li­ja ja om­pe­li kaik­ki vaat­teet myös kol­mel­le po­jal­leen. Po­jis­ta yk­si oli eri­tyi­sen kiin­nos­tu­nut äi­din työs­ken­te­lys­tä om­pe­lu­huo­nees­sa, ja äi­ti sai ai­van hä­tis­tel­lä hän­tä pois ja­lois­ta ja leik­ki­mään. Tee­mu is­tui usein emän­nän­jat­kok­sel­la ja op­pi pal­jon om­pe­le­mi­ses­ta tark­kai­le­mal­la äi­tin­sä työs­ken­te­lyä olan yli.

– Muis­tan, kuin­ka hä­nen te­ke­mis­tään seu­raa­mal­la ker­ran ym­mär­sin hi­han kaa­van ja kol­miu­lot­tei­suu­den. Sitä imi­toi­mal­la tein jol­le­kin Bar­bie-nu­kel­le ta­kin, ja olin et­tä wau, näin­hän tämä teh­dään!

Jo ylä­as­tei­käi­se­nä Muu­ri­mä­ki teki vaat­tei­ta it­sel­leen. Hän kävi Se­kun­da- ja Pala ni­mi­ses­sä kan­gas­kau­pas­sa te­ke­mäs­sä edul­li­sia kan­gas­löy­tö­jä ja om­pe­li it­sel­leen kau­lus­pai­to­ja ja lii­ve­jä. Teks­tii­li­työn tun­neil­la syn­tyi iso ba­se­ball-tak­ki. Din­go-ma­nia vai­kut­ti nuo­ri­son pu­keu­tu­mi­seen. Muu­ri­mä­ki oli fa­nik­si hi­ve­nen nuo­ri, mut­ta Por­mes­ta­rin­luo­to oli ta­pah­tu­mien kes­ki­pis­tees­sä: ylä­ker­ras­sa asui Eve, naa­pu­ri­ta­los­sa Jont­tu ja Neu­man­nin ovi­kel­lo­a­kin ka­ve­ruk­set kä­vi­vät jos­kus hu­vik­seen rim­put­ta­mas­sa.

Teemu Muurimäen näyttely Satakunnan Museossa esittelee merkittäviä pukuja Muurimäen uran varrelta. Kuva: Mikael Leppäniemi

Muu­ri­mä­ki tun­nis­taa ol­leen­sa 80-lu­vun Po­ris­sa ja Por­mes­ta­rin­luo­dos­sa se eri­lai­nen nuo­ri, eh­kä hie­man ru­no­poi­ka. Hän oli tyy­lil­tään klas­si­sem­pi ja ihai­li Rans­kaa ja rans­kan­kiel­tä.

– Jos­sain koh­taa aloin teh­dä kan­gas­hou­su­ja. Rip­pi­juh­lis­sa tai­si ol­la en­sim­mäis­tä ker­taa ja­las­sa oma­te­ke­mät kan­gas­hou­sut ja kau­lus­pai­ta, jos­sa oli fil­mi­täh­den ku­via. Se oli mie­les­tä­ni to­del­la hie­no!

Per­soo­nal­li­suu­des­taan huo­li­mat­ta Muu­ri­mä­ki ei muis­ta ko­ke­neen­sa mi­tään mas­sii­vis­ta kiu­saus­kam­pan­jaa, jos­ta oli­si trau­ma­ti­soi­tu­nut. Päin­vas­toin, lap­suus Po­rin Por­kas­sa oli hy­vää ai­kaa.

– Jos­kus ylä­as­teel­la huu­del­tiin pe­rään jo­tain Sin­ger-läp­pää. Luu­len, et­tä se ei ole niin vai­kut­ta­nut iden­ti­teet­tii­ni, kos­ka mi­nul­la oli kak­si vel­jeä ja eri­tyi­ses­ti kak­sois­ve­li. Kak­sois­vel­jen kans­sa olen lap­ses­ta as­ti tais­tel­lut omas­ta pai­kas­ta ja omis­ta oi­keuk­sis­ta. Kaik­ki asi­at on ja­et­tu ai­na ta­sa­ver­tai­ses­ti. Jo­ten olin sel­lai­nen, et­tä jos joku al­koi kiu­sa­ta, me­nin sa­no­maan opet­ta­jal­le ja vaa­din oi­keut­ta it­sel­le­ni.

Erään ker­ran nuo­ri suun­nit­te­li­jan al­ku oli bon­gan­nut muo­ti­ku­vas­tos­ta mies­ten vaat­tei­ta, jois­sa oli ruu­su­ku­vi­oi­ta. Hän haki Po­rin Ant­ti­las­ta si­sus­tus­kan­gas­ta, jos­sa oli suu­ria pu­nai­sia ruu­su­ja mus­tal­la poh­jal­la ja om­pe­li sii­tä lii­vin.

– En kui­ten­kaan keh­dan­nut lait­taa ruu­su­lii­viä kou­luun, mut­ta pe­rus­kou­lun vii­mei­se­nä päi­vä­nä lai­toin sen pääl­le­ni ke­vät­juh­laan. Ajat­te­lin, et­tä tämä on kui­ten­kin vii­mei­nen ker­ta, kun näyt­täy­dyn täs­sä kou­lus­sa, ei­kä ku­kaan voi enää ai­hees­ta kiu­sa­ta.

Muurimäki näyttelynsä avajaisissa Satakunnan Museossa. Kuva: Mikael Leppäniemi

Pe­rus­kou­lun jäl­keen val­ti­on rau­ta­tiet vei­vät Muu­ri­mä­en ju­nal­la 7,5 tun­nin mat­kan Itä-Suo­meen Sa­von­lin­nan Tai­de­lu­ki­oon. Se oli 16-vuo­ti­aal­le hur­ja it­se­näis­ty­mi­sen het­ki, mut­ta sa­mal­la nuo­ri tai­tei­li­ja löy­si ”omien­sa jouk­koon”. Tai­de­lu­ki­os­sa ei ku­kaan kat­so­nut kie­roon ruu­su­lii­viä, vaan päin­vas­toin: kuu­lui asi­aan näyt­tää taik­ka­ri­lai­sel­ta. Ja kun yh­täk­kiä kaik­ki ym­pä­ril­lä oli­vat lah­jak­kai­ta ku­va­tai­tei­li­joi­ta, teks­tii­li­o­saa­mi­ses­ta tuli Muu­ri­mä­el­le vie­lä vah­vem­min se oma jut­tu, jol­la hän erot­tui jou­kos­ta.

– Jos­kus tun­tuu ai­van, et­tä elä­mä al­koi siel­lä Sa­von­lin­nan Tai­de­lu­ki­os­sa. Se oli hui­kea va­pau­den tun­ne ja kou­lus­sa oli sa­man­hen­ki­siä ih­mi­siä, joi­den kans­sa syn­tyi eli­ni­käi­siä ys­tä­vyyk­siä, Muu­ri­mä­ki muis­te­lee.

Jo lu­ki­oi­käi­se­nä Muu­ri­mä­el­le oli sel­vää, et­tä hän ha­lu­ai­si opis­kel­la muo­tia ja hä­nes­tä tu­li­si vaa­te­suun­nit­te­li­ja. Hän oli näh­nyt äi­tin­sä muo­ti­leh­des­sä ar­tik­ke­lin Hel­sin­gin Tai­de­te­ol­li­sen kor­ke­a­kou­lun op­pi­lais­ta. Ar­tik­ke­lis­sa esi­tel­tiin opis­ke­li­joi­den suun­nit­te­le­mia tak­ke­ja.

– Muis­tan, kun sa­noin äi­dil­le, et­tä älä huk­kaa tuo­ta leh­teä, kos­ka ha­lu­an tuo­hon kou­luun. Ym­mär­tä­mät­tä sitä, et­tä se­hän oli se ai­noa ja pa­ras alan kou­lu Suo­mes­sa.

Urallaan Muurimäki on suunnitellut huippumuotitaloille, kuten Cymbeline Paris, Dolce & Gabbana, Bottega Veneta ja Giorgio Armani ja Carla Zampatti, ja kotimaassa Marimekolle ja Turolle. Kuva: Mikael Leppäniemi

Tai­kin ovet au­ke­si­vat kol­man­nel­la yrit­tä­mäl­lä, ei­kä Muu­ri­mä­keä hai­tan­nut, et­tä hän oli jäl­leen vuo­si­kurs­sin­sa ai­noa poi­ka. Vaa­te­suun­nit­te­li­ja­na oman ää­nen ja oman iden­ti­tee­tin löy­ty­mi­seen meni kui­ten­kin vie­lä pal­jon ai­kaa.

– Olen jos­kus ih­me­tel­lyt, kun toi­set käy­vät puo­len vuo­den vaa­te­suun­nit­te­lu­kurs­se­ja ja sen jäl­keen ajat­te­le­vat ole­van­sa vaa­te­suun­nit­te­li­joi­ta. It­se opis­ke­lin ai­het­ta kuu­si vuot­ta ja kes­ti kau­an löy­tää mitä ha­lu­an teh­dä ja mitä se vaa­te­suun­nit­te­li­juus mi­nul­le on.

Pit­kään Muu­ri­mä­ki ajat­te­li suun­tau­tu­van­sa mies­ten vaat­tei­siin, kun oli nii­tä koko elä­män­sä it­sel­leen teh­nyt. Mut­ta toi­seen mie­len­kiin­non­koh­tee­seen, il­ta­pu­kui­hin hän sai en­sim­mäis­tä kos­ke­tus­pin­taa Vil­li­silk­ki-ni­mi­ses­sä kan­gas­kau­pas­sa, jos­sa työs­ken­te­li kou­lun­sa ohel­la. Kan­gas­kau­pas­sa hä­nen teh­tä­vä­nään oli muo­toil­la näy­teik­ku­nal­le il­ta­pu­ku­mai­sia som­mi­tel­mia ja sitä hän teki vuo­sien ajan.

Puku, joka oli Tee­mu Muu­ri­mä­en uran lä­pi­mur­to, oli Tai­kin 3.vuo­den ke­vät­muo­ti­näy­tök­seen suun­ni­tel­tu hää­pu­ku vuon­na 1997. Hän os­ti työ­pa­nok­sel­laan Vil­li­sil­kis­tä val­ko­rai­dal­li­sen silk­ki­or­gan­zan, ja näy­tös­pu­ku oli en­sim­mäi­nen, jon­ka hän muo­toi­li suo­raan nu­ken pääl­le. Ko­ko­nai­suu­den kruu­na­si­vat val­koi­set su­lat pu­vun se­läs­sä.

– Se oli sel­lai­nen puku, joka pää­tyi isos­ti muo­ti­leh­tiin ja Va­te­van, eli Hel­sin­gin muo­ti­mes­su­jen näy­tök­sen lop­pu­hui­pen­nuk­sek­si.

Muurimäki johti tänä vuonna Erika Vikmanin pukutiimiä Euroviisufinaalissa Sveitsin Baselissa. Kuva: Lumi Hartikainen

Vaa­te­suun­nit­te­lu on vie­nyt Tee­mu Muu­ri­mä­keä vuo­sien var­rel­la kau­as Po­rin Por­mes­ta­rin­luo­dos­ta. 12 vuot­ta vie­räh­ti Pa­rii­sis­sa, Mi­la­nos­sa, Roo­mas­sa ja syd­neys­sä suun­ni­tel­len huip­pu­muo­ti­ta­loil­le, ku­ten Cym­be­li­ne Pa­ris, Dol­ce & Gab­ba­na, Bot­te­ga Ve­ne­ta ja Gi­or­gio Ar­ma­ni ja Car­la Zam­pat­ti.

– Se, et­tä on pääs­syt te­ke­mään työ­tä iko­nis­ten suun­nit­te­li­joi­den kans­sa ja nä­ke­mään nii­tä muo­ti-im­pe­riu­me­ja ovat tie­ten­kin ol­leet hie­no­ja het­kiä. Mut­ta se on ai­na hui­kea tun­ne, kun on joku idea, joka läh­tee elä­mään ja syn­tyy vaat­teek­si ja pää­tyy lo­pul­ta muo­ti­ku­viin jon­kun mer­kit­tä­vän ih­mi­sen pääl­le, Muu­ri­mä­ki ker­too.

Ko­ti­maas­sa Muu­ri­mä­ki on suun­ni­tel­lut muun mu­as­sa Ma­ri­me­kol­le ja Tu­rol­le. Hä­nen il­ta­pu­ku­jaan on näh­ty vuo­sien var­rel­la lin­nan­juh­lis­sa, UMK:ssa ja Eu­ro­vii­suis­sa lu­kuis­ten suo­ma­lais­ten ja kan­sain­vä­lis­ten kuu­lui­suuk­sien yl­lä.

Tou­ko­kuus­sa Muu­ri­mä­ki pa­la­si kah­den vii­kon työ­mat­kal­ta Sveit­sin Ba­se­lis­ta. Tämä oli hä­nen toi­nen ker­tan­sa osa­na Suo­men edus­ta­jan de­le­gaa­ti­o­ta Eu­ro­vii­su­fi­naa­lis­sa. Muu­ri­mä­ki joh­ti Eri­ka Vik­ma­nin pu­ku­tii­miä. Teh­tä­vän­ku­vaan kuu­lui var­mis­taa, et­tä Vik­ma­nin esiin­ty­mi­sa­su oli ai­na esiin­ty­mis­kun­nos­sa ja aut­taa ar­tis­tia pu­keu­tu­mi­ses­sa. Vik­ma­nin UMK:n esiin­ty­mi­sa­su oli Muu­ri­mä­en suun­nit­te­le­ma, mut­ta Eu­ro­vii­su­fi­naa­lis­sa näh­dyn pu­vun oli suun­ni­tel­lut An­na Sa­ra­so­ja. Myös koko ki­san voit­ta­neen Itä­val­lan edus­ta­jan JJ:n esiin­ty­mi­sa­su oli Tee­mu Muu­ri­mä­en kä­si­a­laa.

– On­han se hui­kea näyt­tä­mö ja ai­ka­mois­ta vä­rien ja muo­to­jen ja ma­te­ri­aa­lien ilo­tu­li­tus­ta. On su­per­mie­len­kiin­tois­ta näh­dä mitä kaik­kia upei­ta ja hul­lu­ja vaat­tei­ta ar­tis­teil­la on. Ajat­te­len, et­tä esiin­ty­mis­vaat­tei­den suun­nit­te­lu on juu­ri sel­lais­ta mikä it­se­ä­ni kiin­nos­taa. Kos­ka sii­nä teh­dään esiin­ty­mis­vaa­tet­ta, jos­sa on myös muo­din ele­men­tit, kun teh­dään asua ar­tis­til­le ei­kä esi­mer­kik­si te­at­te­riin.

Muurimäki höyrytti suomenlippuja Baselissa. Kuva: Lumi Hartikainen.

Tee­mu Muu­ri­mä­en 25-vuo­tis­ta uraa juh­lis­ta­va näyt­te­ly Quarto di Se­co­lo on esil­lä Sa­ta­kun­nan Mu­se­os­sa vuo­den 2026 hel­mi­kuu­hun as­ti ja esit­te­lee mer­kit­tä­viä pu­ku­ja Muu­ri­mä­en uran var­rel­ta. Näy­til­lä on myös Muu­ri­mä­en mai­nit­se­ma sii­ve­käs hää­pu­ku, jol­la hä­nen suun­nit­te­li­ja­nu­ran­sa läh­ti len­toon. Oman näyt­te­lyn saa­mi­nen ko­ti­kon­nuil­le tun­tuu Muu­ri­mä­es­tä hie­nol­ta.

– Pori on paik­ka, jon­ne olen ai­na pa­lan­nut koko elä­mä­ni: Sa­von­lin­nas­ta, Hel­sin­gis­tä, Mi­la­nos­ta, Pa­rii­sis­ta, Roo­mas­ta ja Aust­ra­li­as­ta. Se on ko­ti­kau­pun­ki­ni, jos­sa tun­nen ka­dut ja kul­mat.

Muu­ri­mä­en äi­ti per­heen­sä vii­mei­se­nä muut­ti pois Po­ris­ta lop­pu­vuo­des­ta. Hän muut­ti asu­maan muo­ti­suun­nit­te­li­ja -poi­kan­sa kans­sa Hel­sin­kiin. Äi­dil­lä ja po­jal­la on hyvä suh­de, ja kah­den vaa­te­a­lan am­mat­ti­lai­sen kes­ken pu­hu­taan pal­jon vaat­teis­ta, ku­ten on teh­ty ai­na.