Nurminen: ”Valitettavasti valtio ei kuuntele meitä asiassa”
Juha Nurminen harmittelee, ettei vesistöjä rehevöittävää liikalantaa saada kierrätettyä sisämaahan. Myös peltojen kipsikäsittelyä tehdään aivan liian vähän.
Janne Rantanen
John Nurmisen Säätiön hankkeissa leikataan ruuantuotannon ja metsätalouden ravinnekuormitusta Itämeren rehevöitymisen vähentämiseksi sekä ennallistetaan meriluontoa.
– Olemme vaikuttavin toimija Itämeren suojelussa. Teemme konkreettisia, vaikuttavia ja mitattavia toimenpiteitä. Tiimimme tekevät töitä kädet savessa ja levässä. Rohkenen väittää, että meillä on alan paras maine, sanoo säätiön perustaja, merenkulkuneuvos Juha Nurminen.
Säätiön ensimmäiset Itämeri-hankkeet saivat aikoinaan paljon julkisuutta, koska kohteena oli Pietarin ja muiden venäläiskaupunkien vedenpuhdistamojen fosforinpoiston tehostaminen. Työn tulos näkyy Suomenlahdella selvästi.
Tunnetuista syistä yhteishankkeita itänaapurin kanssa ei nyt ole käynnissä. Nurminen luottaa silti siihen, että venäläiset pitävät systeeminsä kunnossa.
– Kyse on myös heidän omista kotivesistään.
Viime vuosina tapetilla on ollut eniten Saaristomeri, joka mainitaan Petteri Orpon hallitusohjelmassakin. Raumanmeri (Selkämeri) on jäänyt vähemmälle huomiolle, koska sen tila oli pitkään verrattain hyvä.
Tällä vuosikymmenellä Raumanmeren tila on heikentynyt, vaikka ravinnekuormitus on pienentynyt reippaasti.
– Meressä on vanhat synnit pohjalla, tietää Nurminen.
Säätiön hallituksen puheenjohtaja Tommi Juusela painottaa, että yleisesti ottaen Suomen merialueilla ollaan menossa parempaan suuntaan.
– Työtä vain pitää jatkaa ja uusia vaikuttavia toimenpiteitä kehittää, sanoo Juusela.
Teollisuuden ja kuntien jätevesien käsittely on vuosikymmenten saatossa kehittynyt huimasti. Siksi nykyisin suurin osa vesistöjen ravinnekuormituksesta tulee pelloilta ja metsistä.
Peltojen kipsikäsittelyllä fosforivaluma voidaan puolittaa. Säätiön vaikutuksesta kipsikäsittely saatiin vesiensuojelun kansallisiin toimenpiteisiin ja valtiorahoitteiseksi.
– Se on tehokkain ja nopein tapa vaikuttaa. Valitettavasti sitä ei ole tehty ollenkaan tarpeeksi, vasta vajaa viidennes pelloista, harmittelee Nurminen.
Vesistöjen ravinnekuormaa pystytään keventämään myös esimerkiksi rakennekalkituksella, talven kasvipeitteellä ja suojakosteikoilla.
Säätiö on tutkinut ja edistänyt lantakierrätystä. Lounais-Suomessa on paljon kotieläintuotantoa, josta kertyy liiankin kanssa lantaa pelloille levitettäväksi. Olisi fiksua kuljettaa käsiteltyä lantaa ravinnealijäämäisille lähialueille Pirkanmaalle ja Uudellemaalle.
– Se parantaisi vesistöjen tilaa sekä huoltovarmuutta. Nyt lannoitteita tuodaan paljon ulkomailta, vaikka käytettävissä olisi parempaa kotimaista orgaanista tavaraa, sanoo Juusela.
– Valitettavasti valtio ei oikein kuuntele meitä tässä asiassa, lisää Nurminen.
Nurminen vitsailee, että Suomella on epävirallinen maailmanennätys: olemme kaivaneet enemmän ojia kuin mikään muu maa. Metsäteollisuuden puuntuotantoa vauhditettiin soita kuivattamalla.
– Ruotsissa ei ole yhtä paljon ruskeavetisiä järviä kuin Suomessa, sanoo säätiön toimitusjohtaja Annamari Arrakoski-Engardt.
Nykytiedon mukaan ojitusten vaikutus ravinne- ja kiintoainekuormitukseen ja ilmastoa lämmittäviin kasvihuonekaasupäästöihin on tuhoisa. Säätiön hankkeissa ilmiötä on pyritty taklaamaan muun muassa vesien palautuksella.
Säätiön hankkeissa kehitetään myös keinoja meriliikenteen ja satamien päästöjen minimoimiseen. Lisäksi säätiö julkaisee kirjoja, järjestää näyttelyitä ja tapahtumia sekä koordinoi kansainvälistä Itämeri-päivää.
– Vahvistamme ihmisten merisuhdetta, jotta he olisivat valmiita tekemään konkreettisia muutoksia omassa arjessaan, kertoo Juusela.

