Pitääkö olla huolissaan? Jos arjen sujumattomuus herättää huolta, voi kyseessä olla etenevä muistisairaus
Tuija Saarinen
Lompakko jääkaapissa tai tutun näyttelijän nimi hetkellisesti hukassa. Joskus tarkkaavaisuus ja keskittyminen herpaantuvat itse kullakin, eikä siitä pidä huolestua. Myös esimerkiksi stressi, väsymys ja multitaskaaminen aiheuttavat niin sanottua normaalia tilapäistä muistitoimintojen häiriötä, eikä varsinaisesta muistisairaudesta ole kyse.
Milloin sitten pitää huolestua omista tai läheisen oireista?
– Kun arki alkaa tökkiä; normaalit päivittäiset askareet eivät hoidu entiseen tapaan ja ihminen itsekin ärsyyntyy, kun esimerkiksi tavarat ovat jatkuvasti hukassa, toteaa aluesuunnittelija Marja Takala Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella toimivasta asiantuntija- ja tukikeskus Muistiluotsista.
Toisin kuin yleisesti luullaan, emme ikääntyessä tule automaattisesti muistisairaiksi.
– Muistisairaudet ovat eteneviä aivoja rappeuttavia neurologisia sairauksia, joihin vain osa ihmisistä sairastuu. Ikä toki lisää riskiä. Moni ajattelee, että ”kyllä minä jo tämän verran saan olla höperö”, mutta jos muistamattomuus tai muut ajattelun toimintaa vaativat asiat alkavat vaikeuttaa arkea, on aina hyvä selvittää niiden syy.
Ensimmäinen askel voi olla ajan varaaminen muistihoitajalle, jollainen löytyy jokaisesta sotekeskuksesta. Muistihoitaja arvioi tilanteen ja jos tarve on, ohjaa jatkotutkimuksiin. Asiantuntija- ja tukikeskus Muistiluotsista saa myös ohjausta ja neuvontaa, jos muistin toiminta itsellä tai läheisellä huolestuttaa.
Liikunta, niin sanottu Itämeren ruokavalio, lepo, sosiaaliset suhteet ja aivojen aktivointi ovat keskeisiä aivoterveyden elementtejä.
Tutkimuksiin kannattaa rohkeasti lähteä, sillä muistisairauden varhaisen toteamisen ja mahdollisen lääkityksen aloittamisen on todettu hidastavan sairauden etenemistä. Näin sairastunut pystyy elämään mahdollisimman pitkään itsenäistä ja omatoimista elämää kotonaan.
Diagnoosi on sekä sairastuneelle että läheisille yleensä shokki. Lähipiiri alkaakin helposti ylisuojella sairastunutta.
– Tehdään asioita liikaa toisen puolesta ja tuodaan arkeen liian varhain elementtejä, jotka eivät tue omatoimisuutta. Parasta sairastuneelle on oman aktiivisen arjen jatkuminen tutussa ympäristössä. Omaisten ohjaaminen ja tukeminen ovat keskeinen osa sairastuneen hoitoa, Takala sanoo.
Kun muistisairaus on edennyt pidemmälle, voi muistisairaan ihmisen kohtaaminen tuntua haastavalta. Kohtaamisessa merkityksellistä on aito läsnäolo ja tunneilmapiiri.
– Jos käy katsomassa muistisairasta läheistä hoitokodissa, niin olisi hyvä ehkä miettiä, millaisen tunnelman haluaa jättää lähtiessään. Muistisairas ei välttämättä muista kuka on käynyt, mitä on puhuttu tai onko kahviteltu, mutta tunnelman hän tuntee kehossaan. Myös lempeä kosketus on erittäin vahva tapa pitää yllä yhteyttä.
Aikaisemmin vallalla oli niin kutsuttu realiteettiterapia, jonka avulla muistisairas palautettiin tähän päivään, jos hän esimerkiksi eli mielessään aikaa, jolloin puoliso oli vielä elossa. Tämä on Takalan mielestä tarpeetonta.
– Tärkeämpää on, että kuullaan se huoli, tunne ja viesti, eikä ohiteta niitä. Voi vaikka lähteä muistelemaan yhdessä muistisairaan kanssa tämän seurusteluaikaa, sitä mihin hän puolisossaan ihastui ja niin edelleen.
Onko mitään tehtävissä ennaltaehkäisevästi?
– Terveet elämäntavat läpi elämän pitävät yllä aivoterveyttä, ja niiden avulla voidaan pienentää mahdollisen muistisairauden riskiä ja myöhentää sairauden oireiden ilmaantumista jopa 3–5 vuodella. Liikunta, niin sanottu Itämeren ruokavalio, lepo, sosiaaliset suhteet ja aivojen aktivointi ovat keskeisiä aivoterveyden elementtejä. Verenpaineen, verensokerin ja kolesterolin hyvä tasapaino on tärkeää, Takala sanoo.
Luento aivoterveydestä Porissa
Aivoterveys ja muistisairauksien ennaltaehkäisy -aiheinen avoin yleisöluento järjestetään torstaina 14.3.2024 kello 17.30–18.30 Porin yliopistokeskuksessa, Pohjoisranta 11 A (auditorio 125). Luennoitsijana ylilääkäri, neurologian dosentti Juha Puustinen.
