Rakennusalan konkari: Porin pääkirjastosta olisi voitu huolehtia paremmin
Rakennusmestari Seppo Tuomi on aikoinaan valvonut kirjasto-työväenopistotalon rakentamista ja tietää, että rakennus on hyvin tehty.
Maarit Kautto
Seppo Tuomi työskenteli ennen eläköitymistään Porin kaupungin teknisessä palvelukeskuksessa vuodesta 1963 saakka ensin kirvesmiehenä ja edeten kouluttautumisen kautta työnjohtajaksi ja lopulta rakennustyön valvojan ja rakennuttajan tehtäviin, joita hän hoiti vuosina 1969–2004. Tuomi on uransa aikana valvonut lukuisia julkisia rakennuskohteita Porissa.
– Kun oikein mietin ja pistin paperille, niin kohteita on ainakin 40, Tuomi hymyilee.
Tuomen ensimmäinen valvontakohde oli kaupunginsairaalan laajennus, sen jälkeen Satakunnan Museo, teatteritalon laajennus ja sitten vuonna 1976 valmistunut kirjasto-työväenopisto. Pitkään listaan lukeutuvat myös esimerkiksi raatihuoneen peruskorjaus, taidemuseon peruskorjaus ja urheilutalo.
Nykyään Merikarvialla asuva Tuomi on mielenkiinnolla seurannut julkista keskustelua ja päätöksentekoprosessia Porin pääkirjaston tulevaisuudesta. Hän itse tietää, että rakennus on kunnolla tehty ja on hyvinkin saneerattavissa.
– Tämä on minulle sellainen sydämen asia ja harmittaa, kun puhutaan asioista, joista ei oikeastaan tiedetä yhtään mitään, Tuomi huokaa.
Hänellä on myös ajatuksia siitä, mistä kirjaston kosteus- ja sisäilmaongelmat johtuvat.. Ongelmat kulminoituvat vesikattovuotoihin, huonoon huoneilmaan ja pohjakerroksen kosteusvaurioihin. Hänen mukaansa esimerkiksi vesikatto olisi pitänyt uusia jo aikapäiviä sitten.
– Tiedossani ei ainakaan ole, että vesikattoa olisi missään vaiheessa korjattu. Jos se on 50 vuotta vanha, se on täysin tiensä päässä. Esimerkiksi Satakunnan Museon katto on uusittu.
Tuomi korostaa, että kirjastotalo on rakennettu 1970-luvun rakennustietämyksen ja säädösten mukaan. Vesikaton ongelmana on, että se on sisäänpäin kallistettu ja veden poistojärjestelmä tukkeutuu helposti vuosien saatossa kertyneestä liasta, pölystä ja puiston puista tulevista roskista.
– Vedenpoistojärjestelmä olisi pitänyt puhdistaa säännöllisesti. Kun vettä kertyy katolle, 1970-luvun jutesäkkityyppisellä aluskankaalla varustettu kattohuopa repeää helposti paineen alla. Nykyaikaisissa kattohuovissa on muovipohjainen aluskangas ja ne eivät sillä lailla lahoa, eivätkä rikkoudu. Tällainen uusi kattohuopa voidaan hyvin laittaa vanhan päälle ja venttiilitykset kuntoon. Myös suojapellitykset pitää uusia viimeistään nyt. Sen sijaan uskon, että vesikaton puurakenteet ovat edelleen kunnossa, Tuomi miettii.
Kirjaston ulkoseinät ovat elementtejä, joihin siniset klinkkerilaatat on kiinnitetty jo tehtaalla. Laatat ovat tukevasti paikoillaan ja pysyvät Tuomen mielestä siinä vielä seuraavatkin 50 vuotta. Myös sileävalupinnat ova yhä kunnossa ja niiden pintalika on helposti pois pestävissä ammattilaisten toimesta. Elementtisaumojen mahdolliset viat ovat silmämääräisestikin nähtävissä ja helposti korjattavissa. Myös rakennuksen runko on varmasti kunnossa.
Pohjakerroksen kosteusongelmat johtuvat pääosin siitä, että vanhanaikaisia tiiliputkisalaojia ei ole puhdistettu ehkä koskaan.
– Tarkistuskaivot ovat varmasti peittyneet näkymättömiin maan alle, jos niitä ei ole etsitty ja kaivettu esiin. Näin ei salaojia ole päästy puhdistamaan, putkiston saumakohdat ja kulmakaivot ovat liettyneet ja ne eivät poista vettä kuten pitäisi. Salaojien päällä saattaa olla 50 senttiä vettä ja kun vesi saavuttaa rakennuksen lattiakerroksen, syntyy paha kosteusongelma. Salaojat ja kaivojen lietepesät ovat kyllä pestävissä nykyaikaisilla painepesureilla ammattilaisten toimesta, eikä lattioita välttämättä tarvitse hajottaa.
Rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmä ottaa ilmaa ulkoa ja tuo sitä sisään suodattimien kautta samalla lämmittäen. Joka huoneeseen on omat kanavansa.
– Tässä on sellainen piilo-ongelma, että sen aikaisissa järjestelmissä on harvassa ja liian pieniä huoltoluukkuja, joiden kautta kanavia ei pääse nuohoamaan kunnolla. Kun seinämiin kertyy pölyä ja likaa vuosikymmeniä, ovat ne hyvää kasvualustaa itiöille ja mikrobeille. Kanavien säännölliseen puhdistamiseen olisi pitänyt kiinnittää erityistä huomiota rakennuksen alkuvaiheista lähtien. Kanaviin on helppo tehdä lisää ja isompia luukkuja, jotta puhdistaminen onnistuu.
Tuttu kirjastorakennus säilyy Porin katukuvassa vastakin. Rakennus saneerataan terveysturvalliseksi.
Seppo Tuomella on mielipide siitä, miksi kirjastotalosta huolehtiminen on ollut retuperällä.
– Kun rakennus valmistui, oli vielä vakituisia kiinteistönhoitajia, jotka usein asuivat paikan päällä. Sitten tuli murroskausi, kun kiinteistönhoitajat säästösyistä keskitettiin ja mies tuli paikalle vain, jos jotain piti tehdä. Kunnossapito ei ole ollut enää niin aktiivista kuin ennen, mikä näkyy rakennusten remonttitarpeissa.
Tuomi on sitä mieltä, että kirjastotalon purkaminen olisi synti.
– Talon valmistuttua sitä kehuttiin jopa valtiovallan taholta. Rakentamiseen oli saatu valtionavustusta ja kun avustuksen loppuselvityksen aika tuli, saapui paikalle sen aikaisen kouluhallituksen tarkastaja Pekka Jauhiainen. Lukemattomia rakennuskohteita tarkastanut Jauhiainen kehui Porin kirjasto-työväenopistorakennusta erittäin hyvin tedyksi ja upeaksi ja sanoi vielä, että pitäkää siitä hyvää huolta. Koko 40-vuotisen urani aikana ei sellaisia kehuja ole tullut ennen, eikä jälkeen kirjaston.
– Olisi hienoa, jos kaikki asianosaiset miettisivät näitä Jauhiaisen sanoja ja sitä, onko hyvin rakennetusta rakennuksesta pidetty huolta sen ansaitsemalla tavalla. Mielestäni kunnossapitoa olisi voitu paremminkin hoitaa, Tuomi päättää.
Lue uutinen Porin valtuustoryhmien tilaratkaisuja koskevasta sopimuksesta.
