Pet­ra Sö­der

SPR:n Po­rin osas­ton ti­lois­sa käy pu­heen­so­ri­na, kun kol­me ker­taa kuus­sa jär­jes­tet­tä­vä maa­han­muut­ta­jien kie­li­ker­ho on käyn­nis­sä.

– Meil­le ei ole en­nak­koil­moit­tau­tu­mis­ta, vaan ovet ovat avoin­na kai­kil­le ha­luk­kail­le, ker­too Pet­te­ri Rams­tedt, yk­si kie­li­ker­hon ve­tä­jis­tä.

Kie­li­ker­hos­sa käy vaih­te­le­vas­ti vä­keä mo­nis­ta eri kan­sal­li­suuk­sis­ta kym­me­nes­tä kol­meen­kym­me­neen hen­ki­löön ja va­paa­eh­toi­sia ve­tä­jiä on ai­na muu­ta­ma pai­kal­la.

– Ja­kau­dum­me tun­nil­la pien­ryh­miin, jois­sa käy­dään jo­kai­sen ryh­män ta­son mu­kaan asi­oi­ta läpi, Rams­tedt ker­too.

Yh­te­nä kie­li­ker­hon ve­tä­jis­tä toi­mi­va Ma­ria Tran on ko­toi­sin Viet­na­mis­ta ja asu­nut Suo­mes­sa kol­me vuot­ta. Hän käy tois­ta vuot­ta lu­ki­o­ta Po­rin alu­eel­la ja pu­huu jo eri­no­mais­ta suo­mea.

– Opis­ke­lin 14 kuu­kaut­ta ver­kos­sa suo­mea, en­nen kun muu­tin Suo­meen. Muut­ta­es­sa­ni Suo­meen, al­koi kie­li­tai­to ke­hit­tyä ja nyt ope­tan sitä muil­le, hän ker­too in­nois­saan.

Pien­ryh­mis­sä käy­dään eri­lai­sia tee­mo­ja läpi maa­han­muut­ta­jien kiin­nos­tuk­sen ja tar­peen mu­kaan, ku­ten ter­vey­den­hoi­to- ja neu­vo­la­sa­nas­toa.

– Eräs äi­ti ha­lu­si hoi­taa asi­at suo­mek­si neu­vo­la­käyn­neil­lä, jo­ten har­joit­te­lim­me yh­des­sä neu­vo­la­sa­nas­toa, ker­too Har­ri Pel­to­nie­mi, yk­si va­paa­eh­toi­sis­ta.

Simone kertoo kuulumisiaan kielikerhon pienryhmässä. Vietnamilainen Khoa (oik.) ja Kirsi Dahlman kuuntelevat. Kuva: Petra Söder

Thai­maas­ta ko­toi­sin ole­va Ilo­na Lep­pä­nen on asu­nut Suo­mes­sa seit­se­män vuot­ta ja pu­huu jo su­ju­vas­ti suo­mea.

– Kuun­te­len suo­men­kie­lis­tä mu­siik­kia ja kat­son suo­men­kie­li­siä tv-oh­jel­mia. Jos en ym­mär­rä jo­tain, kään­nän sen en­sin eng­lan­nik­si ja sit­ten thaik­si, hän ker­too.

Hoi­va-avus­ta­ja­na työs­ken­te­le­vä Lep­pä­nen ker­too, et­tä hä­nel­le suo­men kie­len opis­ke­lu on päi­vit­täis­tä ja hän pyr­kii pu­hu­maan suo­mea, vaik­kei osai­si­kaan sitä täy­del­li­ses­ti.

– Suo­men kiel­tä täy­tyy us­kal­taa pu­hua roh­ke­as­ti, muu­ten sitä ei opi.

Kir­si Dahl­man on ol­lut mu­ka­na te­ke­mäs­sä va­paa­eh­tois­työ­tä vuo­den ja ys­tä­vys­ty­nyt ryh­mä­läis­ten kans­sa. Hä­nen ryh­mäs­sään käy­dään täl­lä ker­taa kuu­lu­mi­sia läpi suo­mek­si.

– Jos kaik­ki ei­vät ym­mär­rä eng­lan­tia, niin otam­me kie­len­kään­tä­jän ja eri­lai­set so­vel­luk­set avuk­si, Dahl­man ker­too.

Kie­li­ker­hon ve­tä­jät ker­to­vat op­pi­lai­den ole­van to­del­la mo­ti­voi­tu­nei­ta ja op­pi­van kiel­tä no­pe­as­ti.

Sanjeewnie kertoo kuulumisiaan kielikerhon pienryhmässä. Khoa (vas.), Kirsi Dahlman ja Simone (oik.) oikealla kuuntelevat. Kuva: Petra Söder

Sri­lan­ka­lai­set San­jeew­nie ja Pra­deep opis­ke­le­vat SAM­Kis­sa eng­lan­nin­kie­li­ses­sä to­teu­tuk­ses­sa sai­raan­hoi­ta­jik­si ja ja­pa­ni­lais­sak­sa­lai­nen Si­mo­ne fy­si­o­te­ra­peu­tik­si. Kol­mik­ko kai­pai­si opin­to­jen­sa kaut­ta enem­män suo­men kie­len kurs­se­ja.

– Täl­lä het­kel­lä va­lit­ta­va­na on vain kak­si kurs­sia. Jou­dum­me opis­ke­le­maan suo­men kiel­tä muu­al­la, he ker­to­vat.

– Oli­si hie­noa, jos luo­kal­lam­me oli­si myös suo­ma­lai­sia, niin kie­len op­pi­si pa­rem­min, Pra­deep poh­tii.

Kie­li­ker­ho­lai­set ker­to­vat suo­men kie­len yh­den haas­ta­vim­mik­si asi­oik­si sen, et­tä kir­ja­kie­li ja pu­he­kie­li ero­a­vat pal­jon toi­sis­taan.

– Po­rin mur­re on vai­ke­aa, sil­lä ih­mi­set pu­hu­vat no­pe­as­ti ja sa­no­ja ly­hen­ne­tään.

Rams­tedt pi­tää tär­ke­ä­nä, et­tä maa­han­muut­ta­jat op­pi­vat suo­men kiel­tä ja opis­ke­le­vat kiel­tä ak­tii­vi­ses­ti. Hän kui­ten­kin pe­rään­kuu­lut­taa kie­le­nop­pi­mi­ses­sa ai­kuis­ten maa­han­muut­ta­jien omaa vas­tuu­ta hyö­dyn­tää eri op­pi­mis­ka­na­via, jois­ta kie­li­ker­ho on vain yk­si pie­ni osa.

– Mitä enem­män ol­laan kas­vo­tus­ten, pu­hu­taan ja kan­nus­te­taan, sitä pa­rem­min kiel­tä opi­taan, hän sa­noo.

Kie­li­tai­to aut­taa ko­tou­tu­mi­ses­sa

In­ter­na­ti­o­nal Hou­se Rau­man kan­sain­vä­li­syys­koor­di­naat­to­ri Mia-Ma­ria Mat­ti­la ker­too, et­tä kie­li­tai­dol­la on to­del­la suu­ri mer­ki­tys maa­han­muut­ta­jien ko­tou­tu­mi­ses­sa.

– Kie­li­tai­to pa­ran­taa työl­lis­ty­mis­mah­dol­li­suuk­sia ja aut­taa ym­mär­tä­mään kult­tuu­ria. Kie­li­tai­don li­säk­si tar­vi­taan pal­jon muu­ta­kin, ku­ten tun­ne sii­tä, et­tä kuu­luu uu­teen yh­tei­söön ja pys­tyy osal­lis­tu­maan yh­teis­kun­taan oma­na it­se­nään, Mat­ti­la pai­not­taa.

Hän ker­too, et­tä haas­teet suo­men kie­len opis­ke­lus­sa ovat yk­si­löl­li­siä, sil­lä maa­han­muut­ta­jien läh­tö­koh­dat voi­vat ol­la to­del­la eri­lai­sia.

– Joku on opis­kel­lut ai­em­min usei­ta vie­rai­ta kie­liä, kun taas toi­sel­le uu­den kie­len opis­ke­le­mi­nen voi ol­la ai­van uu­si asia. Myös se vai­kut­taa, so­pii­ko tar­jol­la ole­va ope­tus­ta­pa it­sel­le. Ei­kä suo­mi tie­ten­kään ole ihan hel­poim­mas­ta pääs­tä opit­ta­va kie­li.

Kiel­tä opis­kel­laan usein myös kes­kel­lä ihan ta­val­lis­ta ruuh­ka­vuo­sie­lä­mää, jol­loin opis­ke­luun ei vält­tä­mät­tä ole niin pal­jon ai­kaa ja voi­ma­va­ro­ja, kuin ha­lu­ai­si.

– Kiel­tä pi­täi­si us­kal­taa myös käyt­tää. Luok­ka­huo­nees­sa opit­tu kie­li ei yk­sin rii­tä, vaan tar­vi­taan ti­lan­tei­ta, jois­sa suo­mea pää­see pu­hu­maan oi­ke­as­sa elä­mäs­sä. Sii­nä myös meil­lä suo­men­kie­li­sil­lä on oma roo­lim­me; An­nam­me­ko ai­kaa ja mah­dol­li­suu­den yrit­tää vai vaih­dam­me­ko heti eng­lan­tiin, jos kes­kus­te­lu ei suju täy­del­li­ses­ti, Mat­ti­la poh­tii.

Rau­mal­la suo­men kiel­tä voi opis­kel­la niin kan­sa­lai­so­pis­tos­sa, jär­jes­tö­jen kie­li­kah­vi­lois­sa kuin Kie­lik­lu­bil­la­kin, jon­ka ta­voit­tee­na on ma­dal­taa kyn­nys­tä suo­men kie­len op­pi­mi­seen ja sen käyt­tä­mi­seen.

– Aja­tus on, et­tei kie­len tar­vit­se ol­la täy­del­lis­tä en­nen kuin sitä us­kal­taa pu­hua, vaan se ke­hit­tyy käyt­tä­mäl­lä.