Pet­ra Sö­der

Jou­ko Hal­mi­nen on pyö­rit­tä­nyt 44 vuot­ta Lind­holm&Hal­mi­nen -au­to­pel­ti­kor­jaa­moa van­has­sa lin­ja-au­to­tal­lis­sa Po­rin kes­kus­tan ku­pees­sa. Yri­tys kan­taa edel­leen mo­lem­pien yrit­tä­jien ni­miä, vaik­ka al­ku­pe­räi­nen osa­kas Lind­holm on hy­pän­nyt yri­tys­toi­min­nas­ta jo kau­an sit­ten pois.

– Lind­holm pu­to­si kym­me­nen vuo­den koh­dal­la pois, kun hän muut­ti Hel­sin­kiin, Hal­mi­nen muis­te­lee.

Hal­mi­sen pit­kään uraan on mah­tu­nut mo­nen­lais­ta. Hän on näh­nyt tek­no­lo­gi­an ke­hit­ty­mi­sen ja sen, mi­ten va­kuu­tu­syh­ti­öt si­vuut­ta­vat pie­net au­to­kor­jaa­mot.

– Va­kuu­tu­syh­ti­öt te­ke­vät so­pi­muk­sia isom­pien yri­tys­ten kans­sa, vaik­ka lo­pul­ta me oli­sim­me hal­vem­pia, Hal­mi­nen har­mit­te­lee.

On­nek­si Hal­mi­sel­la on kui­ten­kin va­ki­a­si­ak­kai­ta Po­ris­sa. Hä­nel­lä käy asi­ak­kai­ta erääs­tä su­vus­ta jo nel­jän­nes­sä pol­ves­sa. Usein hä­nen luok­seen tul­laan kor­jaut­ta­maan vä­hän van­hem­pia au­to­ja, joi­den kor­jaa­mi­seen yri­tyk­ses­sä löy­tyy osaa­mis­ta.

– Sa­no­taan­ko, et­tä har­vas­sa ovat täl­lai­set pe­rin­tei­set au­to­kor­jaa­mot, jos­sa kaik­ki teh­dään alus­ta as­ti it­se. Vä­lis­sä huol­toon tu­lee 90-lu­vun au­to­ja, joi­den kor­jaus on usein kal­liim­paa, kun uu­den vas­taa­van os­ta­mi­nen, Hal­mi­nen to­te­aa.

Vaik­ka au­tot ovat säh­köis­ty­neet, niin au­ton kor­jaa­mi­seen pä­tee edel­leen sama pe­ri­aa­te, kun en­nen­kin. Au­ton kor­jaa­mi­ses­sa Hal­mi­nen pai­not­taa en­na­koi­mi­sen tär­keyt­tä.

– Usein au­to tuo­daan kor­jauk­seen lii­an myö­hään. Sääs­tyi­si pal­jon ra­haa, jos pik­ku­vi­at kor­jat­tai­siin heti, hän to­te­aa.

Hal­mi­nen ko­kee tär­ke­ä­nä, et­tä myös nuo­rem­mat su­ku­pol­vet op­pi­si­vat työs­ken­te­le­mään pe­rin­tei­ses­sä au­to­pel­ti­kor­jaa­mos­sa. Tä­män vuok­si yri­tys ot­taa­kin nuo­ria työs­sä­op­pi­mis­jak­soi­hin.

– Nuo­ria pi­täi­si saa­da enem­män täl­lai­seen pe­rin­tei­seen au­to­kor­jaa­moon har­joit­te­luun, niin he nä­ki­si­vät, mil­lais­ta tämä työ oi­ke­as­ti on. Meil­lä ei käy sii­voo­ja, vaan teem­me tääl­lä kai­ken it­se, hän ker­too.

Jokken silmäterä vuoden 1956 Ford F100 pääsee MotorShow-messuille paraatipaikalle ihmisten ihailtavaksi.

Halmisen kotialbumi

Hal­mi­nen har­mit­te­lee­kin, kuin­ka osaa­vaa työ­voi­maa on tänä päi­vä­nä vai­kea löy­tää. Yri­tyk­ses­sä työs­ken­te­lee yk­si työn­te­ki­jä, joka on ol­lut ta­los­sa 20 vuot­ta. Par­haim­pi­na vuo­si­na yri­tyk­ses­sä on ol­lut use­am­pia työn­te­ki­jöi­tä.

– Jos työn­te­ki­jä sai­ras­tuu, on to­del­la vai­ke­aa löy­tää ke­tään tuu­raa­maan. Har­val­la on ko­ke­mus­ta täl­lai­ses­sa pai­kas­sa toi­mi­mi­ses­ta, hän poh­tii.

Eläk­keel­le Hal­mi­nen ei vie­lä hai­kai­le, vaan töi­tä teh­dään niin kau­an, kun jal­ka nou­see. Pol­vet­kin sai­vat het­ki sit­ten uu­det te­ko­ni­ve­let. Hal­mi­nen nä­kee työn­te­os­sa myös sen vir­kis­tä­vän puo­len.

– Teen tätä niin kau­an, kun py­syn ter­vee­nä. Jos oli­sin ko­to­na, en ta­pai­si ih­mi­siä sa­man lail­la, kun nyt. Työs­sä ta­paan ih­mi­siä, olen so­si­aa­li­nen ja py­syn vir­ke­ä­nä, hän ker­too tyy­ty­väi­se­nä.

Työ­päi­vät Hal­mi­nen käyn­nis­tää seit­se­mäl­tä aa­mul­la pol­ke­mal­la hal­lis­sa ole­vaa kun­to­pyö­rää 20 mi­nuut­tia. Kos­ka kor­jaus­työ on fyy­sis­tä ja työ­a­sen­not haas­ta­via, ta­sa­pai­not­taa Hal­mi­nen työ­tän­sä lenk­kei­le­mäl­lä sekä pe­laa­mal­la säh­lyä ja jää­kiek­koa.

– Jääl­lä saa vä­hän huu­taa ja ki­roil­la, asi­ak­kai­den kans­sa sitä ei voi teh­dä, hän nau­rah­taa.

Hal­mi­nen on ai­koi­naan teh­nyt ym­pä­ri­pyö­rei­tä päi­viä, mut­ta ny­ky­ään hän koit­taa ra­joit­taa työ­päi­vät kah­dek­saan tun­tiin.

– Ei sitä enää van­ha­na jak­sa. Lo­mia pi­dän, jos ker­ke­än. Ei sitä tä­män ikäi­se­nä enää hai­kai­le Kap Ver­del­le, hän nau­rah­taa.

Hal­mi­nen on osal­lis­tu­nut Po­rin Mo­torS­how -mes­suil­le jo use­am­man vuo­den. Sin­ne hän kur­vai­lee tut­tuun ta­paan vuo­den 1956 Ford F100:lla, jon­ka hän tuo esil­le mes­su­pis­teel­leen.

– Au­to on tuo­tu 90-lu­vul­la Ame­ri­kas­ta ja kier­tä­nyt muu­ta­mal­la omis­ta­jal­la. It­se os­tin sen vuon­na 1995. Au­toa tul­laan ihas­te­le­maan mes­suil­la pal­jon. On kiva sa­mal­la ta­va­ta ja ju­tel­la ih­mis­ten kans­sa, hän ker­too.