Yksi hankkiutuu kuolleen omaisen tavaroista eroon nopeasti, ja toinen ei pysty heittämään mitään pois – Rauman seurakunnan sururyhmässä kunnioitetaan erilaisia tapoja surra
Rauman seurakunnan seurakuntapastori Markku Mikkola on vetänyt vuosien varrella useita sururyhmiä. Seurakunta järjestää niitä muutaman kerran vuodessa.
Rauman seurakunnan seurakuntapastori Markku Mikkola on maaliskuussa alkavan sururyhmän ohjaaja.
Mikkola kertoo, että sururyhmissä käy kaikenikäisiä ihmisiä. Paljon on vanhempia leskiä, mutta aina joukossa on myös työikäisiä, esimerkiksi puolisonsa tai lapsensa menettäneitä. Läheisen kuolemasta voi olla aikaa muutamia kuukausia tai vuosiakin.
Sururyhmässä jokainen saa vuorollaan puhua ja avautua juuri sen verran kuin itse haluaa. Vetäjien johdolla aihetta lähestytään joka kerralla hieman eri näkökulmasta. Seurakunnan toiminnassa hengellinen ulottuvuus on aina läsnä, mutta esimerkiksi seurakunnan jäsenyyttä ei ovella kysellä.
Mikkola kertoo, että suru saa ihmisissä aikaan erilaisia reaktioita. Yksi hankkiutuu vainajan tavaroista eroon hyvinkin nopeasti, ja toinen taas ei pysty heittämään mitään pois. Joku ei kestä yhtään yksinoloa, kun taas toinen nimenomaan vetäytyy yksinäisyyteen.
– Jokaisella on oikeus surra omalla tavallaan, Mikkola muistuttaa.
Vertaistuessa on voimaa, ja sururyhmässä omaa kokemustaan pystyy peilaamaan toisten kautta. Sururyhmässä sitoudutaan luottamuksellisuuteen, eikä toisten asioista puhuta ryhmän ulkopuolella.
Kuvituskuva: Sanna Krook
Mikkola kertoo, että läheisensä menettäneelle usein ensimmäinen vuosi on se vaikein. Uusi arki, sekä joulut ja syntymäpäivät on ensi kertaa koettava ilman läheistä. Pappi ei voi sanoa aikarajaa, milloin suru alkaa helpottaa: se riippuu aina ihmisestä.
Voima jatkaa elämää löytyy usein läheisistä, ystävistä, harrastuksista sekä yksinkertaisesti siitä, että eteenpäin meneminen on ainoa vaihtoehto.
– Kyllä ihmisessä se elämänhalu vaan on, Mikkola toteaa.
Mikkola neuvoo muita ihmisiä kohtaamaan surevaa mahdollisimman luontevasti ja samalla tavalla kuin ennenkin, kuitenkin suru huomioiden.
– Läheisten tuoma tuttuus ja turvallisuus lohduttaa surevaa. Siinä mielessä läheisten kannattaa surevan seurassa olla oma itsensä, hän sanoo.
Rauman seurakunnan sururyhmä kokoontuu tyypillisesti noin 2-3 kuukauden ajan. Joskus ryhmässä syntyy myös ystävyyssuhteita, ja ihmiset voivat olla tekemisissä ryhmän jälkeenkin.
Mikkola on saanut kuulla osallistujilta, kuinka sururyhmään osallistuminen on heihin vaikuttanut. Siksi pappi suositteleekin lämpimästi, että sureva hakeutuisi sururyhmään tai muuten sellaisiin tilanteisiin, missä surustaan voi puhua.
– Joku on esimerkiksi kertonut, että on alkanut nukkumaan paremmin, ja päässyt surussaan uuteen vaiheeseen, Mikkola sanoo.
Rauman seurakunnan sururyhmä
– Alkaa 9. maaliskuuta (7 kokoontumiskertaa, viimeinen kokoontuminen on 25. toukokuuta)
– Franciscus-talossa, Kirkkokatu 2C (alakerta) kello 15.00.
– Ilmoittautumiset 2.3 mennessä Markku Mikkola 044 769 1285 tai Tuire Kakko 044 769 1294
Toimittaja: Pauliina Vilpakka