Jos­kus ter­vey­son­gel­mil­le, ku­ten esi­mer­kik­si vat­sa­vai­voil­le, ihot­tu­mal­le, vä­sy­myk­sel­le tai muil­le vas­taa­vil­le ei löy­dy var­si­nais­ta syy­tä. Sil­loin syy voi ol­la toi­min­nal­li­nen/funk­ti­o­naa­li­nen, eli se ei näy vält­tä­mät­tä ku­vauk­sis­sa tai nor­maa­leis­sa ve­ri­ko­keis­sa.

Useim­piin ter­vey­son­gel­miin voi­daan kui­ten­kin vai­kut­taa. FLT ra­vin­to­val­men­nuk­ses­sa on ym­mär­ret­ty ra­vin­nos­sa esiin­ty­vien ele­ment­tien, ku­ten muun mu­as­sa vi­ta­mii­nien, hi­ve­nai­nei­den, ras­vo­jen, pro­tei­i­nien ja so­ke­rei­den vai­kut­ta­van ih­mi­sen eli­mis­töön ja ter­vey­teen – yk­si­löl­li­ses­ti. Joka suu­pa­la ai­heut­taa eli­mis­tös­sä tie­tyn­lai­sen pro­ses­sin.

FLT ra­vin­to­val­men­ta­ja Rit­va Le­pis­tö läh­tee liik­keel­le haas­tat­te­le­mal­la asi­a­kas­ta pe­rus­teel­li­ses­ti. Sen avul­la et­si­tään asi­ak­kaan elä­mäs­tä sai­ras­tu­mis­ta edel­tä­viä ja trig­ge­röi­viä te­ki­jöi­tä. Kos­ka ih­mi­nen on ko­ko­nai­suus, nii­tä et­si­tään ra­vin­to­tot­tu­mus­ten li­säk­si myös esi­mer­kik­si ym­pä­ris­tös­tä ja elä­män­ti­lan­tees­ta.

Sen jäl­keen asi­ak­kaal­le teh­dään hoi­to-oh­jel­ma, jos­sa ra­vin­non li­säk­si myös muut elä­män asi­at, ku­ten lii­kun­nan ja stres­sin mää­rä ote­taan huo­mi­oon.

– Ih­mi­nen on bi­o­ke­mi­al­li­nen pro­ses­si, jo­ten myös hoi­to-oh­jel­mat pe­rus­tu­vat bi­o­ke­mi­al­li­siin tut­ki­muk­siin, Le­pis­tö sa­noo.

Hän pai­not­taa, et­tä Funk­ti­o­naa­li­nen lää­ke­tie­de ei ole vaih­to­eh­to­hoi­to, vaan toi­mii vi­ral­li­sen lää­ke­tie­teen tu­ke­na.

– Mo­net ai­het­ta opis­kel­leet lää­kä­rit ovat meil­le FLT ra­vin­to­val­men­ta­jil­le tär­kei­tä yh­teis­työ­kump­pa­nei­ta, Le­pis­tö sa­noo.

Le­pis­tö on kou­lu­tuk­sel­taan myös klii­ni­nen hyp­no­te­ra­peut­ti. Hyp­no­te­ra­pia tar­koit­taa on­gel­mien kä­sit­te­le­mis­tä ren­tou­tu­nees­sa, hyp­noo­sin kal­tai­ses­sa ti­las­sa, jol­loin ih­mi­sen ali­ta­jun­ta ot­taa pa­rem­min vas­taan po­si­tii­vi­sia oh­jei­ta. Ky­sy­mys on it­se­hyp­noo­sis­ta, eli asi­a­kas it­se päät­tää oman ren­tou­tu­mi­sen ta­son­sa.

– Hyp­no­te­ra­pi­as­sa voi­daan esi­mer­kik­si pa­la­ta jo­hon­kin trau­maat­ti­seen ta­pah­tu­maan ih­mi­sen elä­mäs­sä. Ta­pah­tu­maa kä­si­tel­lään niin, et­tä se muut­tuu ih­mi­sen mie­les­sä pie­nem­mäk­si ja vä­hem­män kuor­mit­ta­vak­si. Ta­voit­tee­na on, et­tä hyp­no­te­ra­pi­an jäl­keen ko­ke­mus on edel­leen osa ih­mis­tä, mut­ta se ei ole enää hä­nel­le elä­mää hait­taa­va on­gel­ma.

Hyp­no­te­ra­pi­al­la voi­daan hoi­taa mo­nia ih­mis­tä hait­taa­via on­gel­mia ku­ten riip­pu­vuuk­sia, trau­mo­ja, fo­bi­oi­ta, pel­ko­ti­lo­ja, huo­noa it­se­tun­toa ja niin edel­leen. Laih­dut­ta­mi­seen­kin sii­tä voi saa­da apua. Psyyk­ki­siä sai­rauk­sia hyp­no­te­ra­peu­tit ei­vät hoi­da.