Har­mi­tus pur­kaan­tuu usein sil­loin, kun ta­pah­tu­mia ker­ra­taan Au­to­pel­ti­kor­jaa­mo Ta­pio Mat­ti­lan tis­kil­lä. Tiuk­ka­sä­vyi­sen sa­nai­lun kuun­te­le­mi­nen on ar­kea kor­jaa­mo­y­rit­tä­jä Mik­ko-Ta­pio Mat­ti­lal­le, joka on op­pi­nut pi­tä­mään pään­sä kyl­mä­nä sil­loin­kin, kun asi­ak­kaat näyt­tä­vät tun­teen­sa.

- Sii­nä mie­les­sä tämä on vä­hän kuin lää­kä­rin työ­tä. On­net­to­muu­den ta­pah­tu­mat täy­tyy kui­ten­kin käy­dä läpi, sil­lä nii­den pe­rus­teel­la voi pää­tel­lä, mit­kä au­ton osat ovat mah­dol­li­ses­ti vau­ri­oi­tu­neet ja kai­paa­vat va­ra­o­sia. Tör­mäyk­sen suun­nas­ta ja ajo­no­peu­des­ta käy usein il­mi, kuin­ka pa­ho­ja vau­ri­oi­ta voi odot­taa löy­tä­vän­sä kuo­ren al­ta, Mik­ko-Ta­pio sa­noo.

Mus­tat jou­lut tuo­vat Au­to­pel­ti­kor­jaa­mo Ta­pio Mat­ti­lal­le asi­ak­kai­ta, sil­lä lu­me­ton tal­vi on yleen­sä myös liu­kas tal­vi. Po­rin kau­pun­gis­sa eten­kin lii­ken­neym­py­röis­sä pel­ti­ko­la­rit sel­väs­ti li­sään­ty­vät jou­lu­kuus­ta eteen­päin.

Myös peu­ra­kan­to­jen kas­va­mi­nen nä­kyy au­to­pel­ti­kor­jaa­mol­la. Syk­syn pi­me­tes­sä peu­ra­ko­la­rit Män­ty­luo­don­tiel­lä sekä VT8:lla ovat har­mil­li­sen ylei­siä.

Mik­ko-Ta­pio Mat­ti­la ker­too, et­tä ta­val­li­sin paik­ka, mis­sä asi­a­kas au­ton­sa kol­hii, on kui­ten­kin oma piha. Jos au­to­tal­liin aja­es­sa on vä­hän­kään huo­li­ma­ton, au­ton oi­ke­an­puo­lim­mai­nen etu­nurk­ka voi raa­pais­ta au­to­tal­lin oven­kar­mia.

- Ny­ky­ään au­to­jen kyl­ki­lin­ja­muo­toi­lu on kor­ke­am­pi kuin en­nen, ja sik­si oi­ke­aa etu­kul­maa ei näe. Usein näi­hin ta­pauk­siin liit­tyy myös kul­jet­ta­jan ikä­nä­kö.

Hän vink­kaa, et­tä toi­sin kuin voi­si ku­vi­tel­la, au­ton saa par­hai­ten osu­maan au­to­tal­liin tai park­ki­ruu­tuun pe­ruut­ta­mal­la.

- Sil­loin kul­jet­ta­ja nä­kee au­ton kyl­jet koko ajan si­vu­pei­leis­tä.

Au­tot tu­le­vat Au­to­pel­ti­kor­jaa­mo Ta­pio Mat­ti­lan hal­liin suo­raan ko­la­ri­pai­koil­ta, jo­ten kor­jaa­mos­sa on näh­ty mo­nen­lais­ta. Toi­si­naan tuu­li­la­sis­ta on ry­säh­tä­nyt si­sään hir­vi, ja toi­si­naan kyse on vain pie­nes­tä naar­mus­ta tai ki­ve­nis­ke­mäs­tä.

Ai­na läh­de­tään kui­ten­kin liik­keel­le te­ke­mäl­lä va­hin­ko­ar­vio, joka hy­väk­sy­te­tään va­kuu­tu­syh­ti­öl­lä. Sen jäl­keen pel­ti­sep­pä ja maa­laa­ja pää­se­vät työ­hön­sä. Kä­sit­te­lyn jäl­keen au­ton ta­sai­nen pin­ta kiil­tää jäl­leen, kuin mi­tään va­hin­koa ei oli­si kos­kaan ta­pah­tu­nut­kaan. Sil­loin au­ton omis­ta­ja­kin jak­saa yleen­sä jäl­leen hy­myil­lä.

Ta­pio Mat­ti­la pe­rus­ti ni­me­ään kan­ta­van au­to­pel­ti­kor­jaa­mon vuon­na 1980. Tänä syk­sy­nä kor­jaa­mo täyt­tää nel­jä­kym­men­tä vuot­ta.

Ta­pio Mat­ti­la to­te­aa, et­tä yri­tyk­sen al­ku­tai­pa­leel­la työ­u­ra­kat oli­vat huo­mat­ta­vas­ti isom­pia.

- Sil­loin au­tot ei­vät men­neet niin hel­pos­ti lu­nas­tuk­seen, vaan enem­män kor­jat­tiin. Ei ol­lut niin va­ra­o­sia, mis­tä vaih­taa, hän ver­taa.

Mat­ti­la muis­te­lee, et­tä yh­den ura­kan pa­ris­sa vie­räh­ti usein sa­to­ja työ­tun­te­ja.

- En­nä­tys oli eräs am­bu­lans­si, jota työs­tet­tiin yli nel­jä­sa­taa työ­tun­tia. Se oli teh­nyt U-kään­nök­sen moot­to­ri­tiel­lä, ja saa­nut toi­sen au­ton kyl­keen­sä.

Yri­tyk­sen pe­rus­ta­jan omat työ­tun­nit tu­li­vat täy­teen vuon­na 2013, jol­loin hän jät­ti kor­jaa­mon hy­vil­lä mie­lin seu­raa­van su­ku­pol­ven kä­siin.

Mik­ko-Ta­pio Mat­ti­la näyt­tää kä­des­sään ole­vaa pien­tä ar­pea. Sen hän sai jo ala­kou­lui­käi­se­nä, kor­jaa­mol­la tie­ten­kin. Ny­kyi­nen yrit­tä­jä on siis kir­jai­mel­li­ses­ti kas­va­nut työ­hön­sä vuo­si­kym­men­ten ai­ka­na. Niin on kas­va­nut kor­jaa­mo­kin, jos­sa kun­nos­te­taan ny­ky­ään kym­me­niä au­to­ja joka viik­ko.