KOLUMNI: Tarjoa apusi ukrainalaisille
Olen pelännyt sotaa lapsesta asti. Kylmää sotaa käyvä isäni tapasi kertoa minulle isoisänsä sotajuttuja. Tarinat olivat mielenkiintoisia, mutta eivät pikkutytön korviin sopivia. Muistan kuinka isä lähti kertausharjoituksiin, enkä ymmärtänyt armeijan ja sodan eroa. Kauhu valtasi minut nähdessäni isän kurkkusalaattipuvussa. Ajan myötä kiinnostuin historiasta, ja opiskelin sitä yliopistossa. Toinen maailmansota säilyi pelottavana tutkimusaiheena.
Tuudittauduin siihen, että sota on kaukana, emmekä kohtaa sitä elinaikanamme. Mutta sitten tapahtui se, mikä tuntui hetki sitten epätodennäköiseltä. Euroopassa syttyi sota. Toinen sodan osapuolista on naapurimme, ja toisen maille on lyhyempi matka kuin oman valtiomme pohjoiskärkeen. Kun miettii, kuinka arvaamattomasti ja ilman ymmärrettävää syytä sota alkoi, on aihe ajankohtaisempi kuin koskaan. En voi olla ajattelematta, jos meidän pitäisi tyttäremme kanssa jättää kotimme, ilman tietoa voimmeko koskaan palata.
Sota ei ennen ollut ainoastaan fyysisesti kaukana, vaan saatoimme ajatella, että maat, joissa soditaan, ovat erilaisia kuin me. Sodan on voinut muotoilla asiaksi, jota käydään kehittymättömillä alueilla, eikä se ole ongelmamme. Suomalainen on saanut hyvän mielen pudottaessaan kerran vuodessa kolikon Nälkäpäivä-keräykseen. Mutta Ukraina on Euroopassa, ja ihmiset ovat samanlaisia ja -näköisiä kuin me. Olemme jo ehtineet tutustua heihin maahanmuuttajina, ja tiedämme heidän olevan tunnollisia ja kovia tekemään työtä. Tämä ynnättynä uhkaan, joka voi kohdata meidätkin, on saanut suomalaiset toimimaan. Suhtautuminen pakolaisuuteen on saanut uuden käänteen.
Lähin vastaanottokeskus on Porissa. Nyt tarvitaan vapaaehtoisia sekä kotimajoittajia myös Raumalla sekä muualla Satakunnassa. Mukaan toimintaan pääset liittymällä Facebook-ryhmiiin, kuten Kotimajoitusverkosto Satakunta ja Ukrainan apu Rauma.
Peppi Kärki
Kirjoittaja on opettaja ja Instagram-vaikuttaja @pitkatossula