Viikon sana: Suvaitsevaisuudesta
Suvaitsevaisuus on hieno asia. On trendikästä olla hyvin suvaitsevainen maailman kansalainen. On mukavaa, kun muut hyväksyvät mielipiteesi tai persoonasi, kun ajattelet heidän tai enemmistön mukaan, etkä häiritse ketään olemassaolollasi tai mielipiteilläsi. Paitsi jos itse kohtaat suvaitsevattomuutta omaa persoonaasi tai mielipiteitäsi kohtaan. Silloin saatat ihmetellä joidenkin ihmisten suvaitsemattomuuta. Olen joskus ihmetellyt ns. suvaitsevaisten ihmisten suvaitsemattomuutta! Onko tämä sinulle tuttua? Olen kohdannut tätä lapsuudessani siinä maassa, jossa kasvoin, eli Uruguaissa, mutta myöskin täällä rakkaassa Suomessa!
Jokaisella meillä on oma näkemys siitä, mitä voi suvaita ja mitä ei voi, eikä pidä suvaita. Tämä kuuluu perustuslaillisiin oikeuksiin ja sananvapauteen ja se on ihan oikein. Ongelmaksi muodostuu se, että ei osata erottaa ihmistä hänen mielipiteestään tai ihonväristään ja heitetään lapsi pois pesuveden mukana! Tämä paljon puhuttu tasa-arvo loistaa silloin poissaolollaan. Näin ei tehnyt mestarimme ja opettajamme Jeesus vaan Hän kohtasi ihmiset henkilöön katsomatta. Ainoa asia. jota Hän ei suvainnut. oli tekopyhyys ja heikompien sortaminen uskonnon tai oman aseman ja vallankäytön turvin!
Totuus kirpaisee, mutta se tekee vapaaksi, todella vapaaksi. Ja saattaa opettaa meitä olemaan suvaitsevaisempia kaikkea, paitsi suvaitsemattomuutta kohtaan. Maailma olisi oikeudenmukaisempi paikka elää ja olla, jos kaikki olisimme oikealla tavalla suvaitsevaisempia toisiamme kohtaan.
Joel Viljanen
Lähetyspastori, Porin Lähetysseurakunta