Kirkko täynnä rukouksia
Pyhämaan 1600-luvulla rakennettu uhrikirkko on uhmannut vuosisatoja niin säiden kuin ihmistenkin voimaa. Maalaustensa puolesta kirkko on koko valtakunnan viimeinen laatuaan.
ASKO TANHUANPÄÄ
Luodoksikin kutsutussa Pyhämaassa, Uuteenkaupunkiin vuonna 1974 pakkoliitetyssä merenkulku- ja kalastajakeskiössä tuulee ja sade lyö vaakana päin syntisen kasvoja. Odottelen Pyhämaan kirkonmäellä paikallisen kappeliseurakunnan kappalaista Juhani Kapiaista, jonka jo maileja niellyt tähtinokka kaartuu paikalle täsmälleen sovittuun aikaan. Hieman aiemmin isolla traktorillaan ja työhaalareissaan paikalle saapunut juureva isäntämies osoittautuu seurakuntamestari Ari Luotoseksi.
Olemme kokoontuneet Jumalan silmien alla yhteen kirkonmäellä selvästi nuoremman kivikirkon vieressä seisovan punamullatun puukirkon takia. Mestari kaivaa taskustaan avaimet, Kapiainen heittäytyy oppaan rooliin ja toimittajasta sukeutuu sujuvasti turisti.
– On paikkoja, joissa puheen pitäminen on joskus hyvinkin työlästä, mutta tässä talossa samoin tuossa kivisessä naapuritalossakin se on aina helppoa. Täällä aistii hengen läsnäolon, tämä paikka on täynnä vuosisatojen aikana lausuttuja rukouksia, Kapiainen kuvailee.
Juuri rukouksista ja niihin liittyneistä rahalahjoituksista punamullalla maalattu kirkko eli uhrikirkko on saanut nimensäkin. Merimiesten läheiset rukoilivat hyviä tuulia maailman meriä kiertäneille rakkailleen, kalastajat Ahdin anteliaisuutta. Se oli aikaa, jolloin laivat olivat puuta ja miehet rautaa, eivätkä merimetsokoloniat vielä terrorisoineet kenenkään elinkeinoa.
– Tämän vuosituhannen alussa kirkon hirsille tehtiin remontin yhteydessä dendrologinen tutkimus, joka varmisti kirkkosalin olevan peräisin vuoden 1642 tietämiltä ja kuoriosan puolestaan vuodelta 1650. Kaikkia hirsi ei tietenkään tutkittu ja mukana saattaa olla vanhempaakin materiaalia. Tällä samalla paikalla tiedetään sijainneen nimittäin Rauman fransiskaanimunkkien jo 1600-luvulla rakentama kirkko, kertoo Kapiainen.
Seurakunta Luodolle perustettiin 1639 ja uusi kirkko jo heikkoon kuntoon päässeen uhrikirkon rinnalle nousi 1804. Tuolloin vanhan kirkon penkit ja saarnapönttö otettiin uusiokäyttöön ja tilalle kannettiin niin varastoitavaa tavaraa kuin ruumiitakin. Kirkkokäyttöön remontoitu uhrikirkko palautettiin 1930-luvulla ja tuolloin myös uuteen kirkkoon aikanaan siirretyt tavarat palasivat alkuperäiseen kotiinsa.
– Kirkon sisäpuolen maalaukset on tehnyt pohjanmaalainen Christian Henrikinpoika Willbrandt ja hänen koristelemistaan kirkoista on nykyisin jäljellä enää Pyhämaan uhrikirkko. Toiseksi viimeinen eli Hailuodon kirkko paloi tupakantumpista 1960-luvulla ja Saloisten kirkko puolestaan 1930-luvulla, Juhani Kapiainen tietää.
Pyhämaan uhrikirkossa on opastus kesäaikana keskiviikosta sunnuntaihin, arkisin kello 11–17 ja pyhisin 12–16. Jumalanpalveluksia järjestetään vuosittain neljä ja kesäkeskiviikkoiset kesäillan hartaudet alkavat kello 18.