Kävis ansaitsee muutakin kuin synttärikakkua
Porin kaupunginhallituksen listalla oli maanantaina kävelykadun juhlavuoden toteuttaminen. Ensi vuonnahan Porin kävelykatu täyttää 50 vuotta. Katu oli valmistuessaan Suomen ensimmäinen asemakaavoitettu kävelykatu. Rakkaalla lapsella on ollut monta nimeä, mutta kansansuussa kävelykatu on Kävis. Juhlavuosi on paikallaan, koska se toivottavasti tuo Käviksen laajemmin ihmisten mieleen, ja toivottavasti juhlavuosi saa aikaan myös toimia, jolla alue elävöityy.
Käviksen nykytila on porilaisille tuttu ja hieman haikea. Tyhjät näyteikkunat ja hiljentyneet korttelit muistuttavat ajasta, jolloin kauppa kävi ja kadulla kohdattiin ilman erillistä kutsua. Parhaimmillaan Kävis on ollut ympäri vuoden kaupungin olohuone. Nyt se on sitä muutaman tapahtuman verran vuodessa kuten markkinoiden ja SuomiAreenan aikaan. Hiljentynyt keskusta-alue ei ole Suomessa poikkeus. Monen muunkin maakuntakeskuksen kuin Porin keskusta on hiljentynyt. Kaupat ja palvelut ovat muuttaneet ostokeskuksiin ja kuluttajat ostavat monet asiat verkkokaupasta. Maakuntakeskuksissa ihmiset liikkuvat henkilöautoilla, koska julkinen liikenne on rajallinen. Keskusta-alueet häviävät ostokeskuksille myös autojen parkkeeraamisen suhteen, koska keskustoissa pysäköinti on usein maksullista, kauppakeskuksissa ilmaista. Käviksen juhlavuoden tavoitteena on muuttaa alue tapahtumakaduksi. Suunta on oikea. Yhden suuren spektaakkelin sijaan suunnitellut pienemmät tapahtumat kuten katusoitto, tanssi ja tilapilotit ovat juuri sitä matalan kynnyksen toimintaa, jota keskusta kaipaa. Erityisen tervetullut on ajatus tyhjien liiketilojen hyödyntämisestä pop-up –neuvontapisteenä ja yhteiskehittämisen toimistona. Se tuo toivottavasti elämää sinne, missä nyt on pimeää.
Kävelykadun aktivointi vaatii kuitenkin enemmän kuin juhlavuoden budjetin. Se vaatii asennemuutoksen. Kävelykadun on oltava paikka, jonne on helppo tulla ja jossa on mukava viipyä. Juhlavuosi antaa Porille mahdollisuuden näyttää, ettei keskusta ole pelkkä läpikulkupaikka. Onnistumisen mittari ei kuitenkaan ole vain juhlavuoden kävijämäärä, vaan se, jääkö kadulle pysyvää sykettä myös juhlakahvien jälkeen.
Kim Huovinlahti
Päätoimittaja

