Do­nald Trump sel­vi­si sa­la­mur­ha­y­ri­tyk­ses­tä. Kuva ve­ren­tah­ri­mas­ta Trum­pis­ta nyrk­ki pys­tys­sä USA:n li­pun lie­hu­es­sa – se tul­laan nä­ke­mään mo­net ker­rat. Leh­ti­ku­vas­ta tuli heti iko­ni­nen. Moni oli jo val­mis ju­lis­ta­maan sen pre­si­den­tin­vaa­lien voit­to­ku­vak­si, mut­ta vaa­lit ovat vas­ta mar­ras­kuus­sa.

Yh­dys­val­lois­sa kuo­li vii­me vuon­na 18 854 ih­mis­tä am­pu­ma­vä­li­koh­tauk­sis­sa. Toi­sin sa­no­en yli 50 ih­mis­tä per päi­vä. Pel­käs­tään jouk­ko­am­pu­mi­sis­sa kuo­li 656 ih­mis­tä. Lii­pai­sin­sor­mi on her­käs­sä, lii­an mo­nel­la.

Trum­pin sa­la­mur­ha­y­ri­tys on osa po­liit­ti­sen vä­ki­val­lan pit­kää jat­ku­moa. Sen juu­ret ovat ny­kyis­tä kah­ti­a­ja­koa kau­em­pa­na. Yh­dys­val­tain his­to­ri­as­sa on ol­lut 46 pre­si­dent­tiä. Heis­tä nel­jä on sa­la­mur­hat­tu. Pre­si­dent­ti Wil­li­am McKin­ley am­mut­tiin syys­kuus­sa 1901. Va­rap­re­si­dent­ti­nä toi­mi­nut The­o­do­re ”Ted­dy” Roo­se­velt nou­si val­taan. Ted­dy Roo­se­velt on Yh­dys­val­tain his­to­ri­an vä­rik­käim­piä pre­si­dent­te­jä. Mo­nien ris­ti­rii­to­jen mies oli pal­jon muu­ta­kin kuin po­lii­tik­ko: im­pe­ri­a­lis­ti, his­to­ri­oit­si­ja, met­säs­tä­jä, luon­non­suo­je­li­ja, nyrk­kei­li­jä ja ru­noi­li­ja. Tu­li­sie­lui­nen Ted­dy ja­koi mie­li­pi­tei­tä. Pre­si­dent­ti­kau­sien­sa (1901–1909) jäl­keen hän pe­rus­ti uu­den puo­lu­een ja pyr­ki uu­des­taan val­taan.

Roo­se­velt piti kam­pan­ja­ti­lai­suut­ta Mil­wau­kees­sa vuon­na 1912. Hän­tä am­mut­tiin vä­ki­jou­kos­ta. Luo­ti osui rin­taan. Sitä hi­das­ti kui­ten­kin Roo­se­vel­tin te­räk­si­nen sil­mä­la­si­ko­te­lo ja pa­pe­ri­pink­ka, jos­sa oli hä­nen 50-si­vui­nen pu­heen­sa. Ko­ke­nee­na am­pu­ja­na Roo­se­velt ar­vi­oi, et­tä hä­neen osu­nut luo­ti ei men­nyt keuh­koi­hin as­ti. Ar­vio osui oi­ke­aan. Niin­pä Ted­dy piti pai­ta ve­res­sä lä­hes tun­nin mit­tai­sen pu­heen. Hän myös es­ti vä­ki­jouk­koa lynk­kaa­mas­ta am­pu­jaa. Pu­hees­saan hän ke­hui ole­van­sa ”hir­vi­son­ni”, jota ei yk­si luo­ti py­säy­tä. Pre­si­den­tik­si as­ti hir­vi­son­ni ei kui­ten­kaan enää pääs­syt. Sa­la­mur­ha­y­ri­tyk­ses­tä sel­vi­ä­mi­nen ei tuo­nut vaa­li­voit­toa. Hän läh­ti tut­ki­mus­mat­kal­le Ete­lä-Ame­rik­kaan ja jat­koi suur­riis­tan met­säs­tys­tä.

Ted­dy Roo­se­vel­tin hau­ta­jai­sis­sa vuon­na 1919 sil­loi­nen va­rap­re­si­dent­ti Tho­mas R. Mars­hall to­te­si muis­to­sa­nois­saan: ”Kuo­le­man piti vie­dä Roo­se­velt nuk­ku­maan, sil­lä jos hän oli­si he­reil­lä, al­kai­si tap­pe­lu”.

Kim­mo Aho­nen

Po­rin yli­o­pis­to­kes­kus