Koski: Jokaisen oven takana on ihminen
Hyvinvointialueen päätökset eivät näy vain kokouspapereissa ja euroissa. Ne näkyvät satakuntalaisten kodeissa, kouluissa, työpaikoilla ja sairaaloissa.
Ne näkyvät lapsessa, joka ei enää jaksa lähteä kouluun. Nuoressa, joka valvoo yönsä ahdistuneena ja tarvitsee apua nyt, ei kuukausien päästä. Vanhemmassa, joka kantaa samalla omaa huoltaan ja lapsensa pahoinvointia. Apua pitää saada ennen kuin hätä muuttuu kriisiksi.
Ne näkyvät työikäisessä, joka uupuu, sairastuu tai menettää työkykynsä. Oikea-aikainen tuki voi ratkaista, pääseekö ihminen takaisin arkeen ja työhön vai kasautuvatko ongelmat vuosiksi.
Ne näkyvät omaishoitajassa, joka herää öisin auttamaan ja kantaa vastuuta läheisestään päivästä toiseen. Omaishoitajakin tarvitsee arvostusta, korvauksen työstään, tukea ja lepoa.
Ne näkyvät ikäihmisessä, joka haluaa pärjätä omassa kodissaan. Yksi kotihoidon käynti, lääkäriaika tai tuttu hoitaja voi merkitä paljon enemmän kuin palvelua. Se voi merkitä turvallisuutta.
Ne näkyvät myös perheissä, jos yksi sairastuu tai väsyy, vaikutukset koskettavat koko perhettä.
Ihmisen terveys ei voi olla raha-asia. Hyvinvointialueen taloudesta on pidettävä huolta, mutta säästöjä ei voi tehdä terveyden kustannuksella.
Lapsi jää ilman tukea, omaishoitaja uupuu tai ikäihminen joutuu sairaalaan siksi, ettei kotona pärjäämiseen saanut riittävää apua, lasku voi myöhemmin olla paljon suurempi.
Palvelujen on oltava saavutettavia kaikkialla Satakunnassa, niin kaupungeissa kuin pienemmissä kunnissa. En puolusta vain yhtä palvelua tai kuntaa, vaan kaikkien satakuntalaisten oikeutta turvalliseen ja ihmisarvoiseen arkeen.
Hyvinvointialueen onnistumista ei pitäisi mitata sillä, kuinka paljon rahaa säästimme, vaan sillä, kuinka moni satakuntalainen sai tarvitsemansa avun ajoissa. Minun politiikkani alkaa välittämisestä.
Mona Koski
Aluevaltuutettu, kaupunginvaltuutettu (vas.), Pori

