Nummi: Politiikka ja kieli
Kirjailija Markku Paasonen pohtii esseeteoksessaan Lykätty salamurha kielen olemusta. Paasosen mukaan kieli on aina epätarkkaa. Jos sanomme sanan ”koira”, se ei vielä kerro, millainen tuo koira on. Minkä värinen, kuinka suurikokoinen, mitä rotua se on? Niinpä ihmiset todennäköisesti koirasta puhuessaan ajattelevat juuri sitä koiraa, jonka tuntevat parhaiten. Osittain tämän epätarkkuuden vuoksi kieli tarjoaa myös runsaasti väistelyn mahdollisuuksia. Se ei ikään kuin suoraan aseta ihmisiä vastuuseen sanoistaan.
Erityisen hyvin tämä näkyy politiikassa. Juuri tämän hallituskauden aikana on räjähtänyt ilmiö, jossa mihinkään ei saada vastausta tai keskustelua hallituksen ja opposition välille ei synny. Hallitus on linnoittautunut ohjelmansa taakse, eivätkä mitkään ulkoiset tapahtumat yllä tämän kielellisen rakennelman sisälle.
Olin jo nuorena sitä mieltä, etten voi koskaan osallistua puoluepolitiikkaan. Olen myöhemmin oivaltanut, että tämä johtuu juuri poliittiseen järjestelmään rakentuneesta kielen ja todellisuuden välisestä ristiriidasta. Politiikassa joudutaan tekemään päätöksiä, jotka perustuvat johonkin näkemykseen maailmasta, mutta koskevat eläviä ihmisiä (ja luontoa). Kielen eli ideologian tarjoama suoja mahdollistaa ikävien päätösten tekemisen. Hyvinvointivaltion alasajon, hoitojonojen pidentämisen, turvapaikanhakijoiden käännyttämisen kriisialueelle, työttömien unohtamisen, opiskelijapalveluiden purkamisen, luonnon tuhoamisen, vanhusten heitteillejätön ja veroalen rikkaimmille.
Tämä johtuu tietenkin siitä, että tätä kaikkea voidaan kutsua pehmentävästi ”välttämättömyydeksi”, kuten sodassa kuolevia ihmisiä voidaan kutsua ”eläväksi voimaksi” tai leikkaamista ”sopeutukseksi”. Tällainen kieli on vaarallista juuri siksi, että se hävittää vaihtoehdot näkyvistä ja kuolettaa poliittisen mielikuvituksen. ”Maailma on sana”, sanoi Samuli Paronen.
Rami Nummi
Opiskelija, Pori