Opis­ke­len täl­lä het­kel­lä yli­o­pis­to­kes­kuk­ses­sa toi­meen­tu­lo­tu­en tur­vin. Käy­tän­nös­sä se tar­koit­taa sitä, et­tä ra­han tar­ve ar­vi­oi­daan kuu­kau­sit­tain uu­del­leen. Tie­dot men­neen kuu­kau­den ku­luis­ta ja kä­sil­lä ole­van tar­peis­ta on lä­he­tet­tä­vä Ke­laan. Sii­tä kun pa­pe­rit ovat läh­te­neet, al­kaa seit­se­män ar­ki­päi­vän oma­vas­tuu­ai­ka. Toi­sin sa­no­en ai­na­kin niin kau­an ku­luu, kun­nes ra­haa tu­lee.

Odo­tus­ta ker­tyy kui­ten­kin vä­hin­tään yh­dek­sän päi­vää, kos­ka vä­lis­sä on vii­kon­lop­pu. Ha­ke­mus­ta ei siis kan­na­ta lä­het­tää tors­tai­na tai per­jan­tai­na, sil­lä sil­loin mu­kaan tu­lee kak­si vii­kon­lop­pua eli vä­hin­tään yk­si­tois­ta päi­vää. Yleen­sä toi­meen­tu­lo­tu­ki­a­no­muk­sen lä­het­tä­mis­vai­hees­sa ra­hat ovat jo vä­his­sä. Muu­ten­han koko tu­kea ei edes tar­vit­si­si ha­kea ei­kä sii­hen oli­si oi­keut­ta­kaan.

Voin ker­ty­nees­tä ko­ke­muk­ses­ta­ni sa­noa, et­tei se yh­dek­sän (tai yh­den­tois­ta) päi­vän jak­so ole sel­lais­ta soh­val­la ma­kaa­mis­ta kuin tu­ki­a­si­ak­kai­den elä­män usein väi­te­tään ole­van. Kyse on käy­tän­nöl­lis­ten on­gel­mien rat­kai­se­mi­ses­ta. Siis sii­tä, voi­ko men­nä kaup­paan tai on­ko sii­nä mi­tään jär­keä, kun ra­hat ovat niin vä­his­sä. Las­ku­jen erä­päi­vien siir­rois­ta täy­tyy eh­kä neu­vo­tel­la. Ko­toa pois­tu­mi­nen vaik­ka­pa kir­jas­toon voi ol­la pois­sa las­kuis­ta yk­sin­ker­tai­ses­ti sik­si, et­tä se ku­lut­taa ener­gi­aa, jol­loin tu­lee näl­kä. Sit­ten oli­si os­tet­ta­va ruo­kaa ra­hal­la, jota ei ole.

El­lei on­nis­tu hank­ki­maan työ­paik­kaa opis­ke­lui­den ohel­le, niin tu­ki­lou­kus­sa pit­kään riip­pu­mi­nen vai­kut­taa it­se­luot­ta­mus­ta hei­ken­tä­väs­ti. Niin ei pi­täi­si ol­la, mut­ta niin on. Li­säk­si huo­mi­on kiin­nit­ty­mi­nen jat­ku­vas­ti toi­meen­tu­loon hei­ken­tää myös muu­ta toi­min­ta­ky­kyä. Toi­meen­tu­lo­tu­ki­a­si­ak­kaan elä­mä on­kin trau­ma­ti­soi­vaa myös tut­ki­mus­ten mu­kaan. Täs­tä syys­tä kan­na­tan läm­pi­mäs­ti pe­rus­tu­loa. Se va­paut­tai­si epä­mää­räi­ses­sä työ­mark­ki­na­ti­lan­tees­sa ole­vien ener­gi­aa ja li­säi­si toi­me­li­ai­suut­ta. Osa-ai­ka- ja silp­pu­töi­den vas­taa­not­to oli­si täl­löin huo­mat­ta­vas­ti hel­pom­paa.

Rami Num­mi

Opis­ke­li­ja, Pori