"Kiin­nos­tuin kiin­teis­tö­a­las­ta jo nuo­re­na. Isän­nöin­ti­hom­mia olen teh­nyt mui­den pal­ve­luk­ses­sa jo vuo­si­kau­sia. Isän­nöin­ti­kes­kus Sy­dän-Sa­ta­kun­nan lei­vis­sä olen ol­lut 13 vuot­ta. Vuo­den­vaih­tees­sa oli ai­ka siir­tyä ve­to­vas­tuu­seen. Yrit­tä­jyy­des­sä on omat haas­teen­sa, mut­ta olin val­mis tart­tu­maan ti­lai­suu­teen. Kyn­nys­tä ma­dal­si se, et­tä ko­ke­muk­se­ni alal­ta on vank­ka ja yri­tys­tä on hoi­det­tu erit­täin am­mat­ti­tai­toi­ses­ti.

Isän­nöin­ti­lii­ton tut­ki­mus­ten pe­rus­teel­la niin sa­not­tuun hy­vään isän­nöin­tiin kuu­luu, et­tä isän­nöin­ti hoi­taa so­vi­tut asi­at so­vi­tus­sa ai­ka­tau­lus­sa ja so­vi­tul­la ta­val­la. Tut­ki­muk­sis­sa ko­ros­tu­vat myös isän­nöit­si­jän ja isän­nöin­tiy­ri­tyk­sen tii­min am­mat­ti­tai­to, asi­an­tun­te­vuus ja luo­tet­ta­vuus. Meil­le nämä ovat toi­min­nan eh­dot­to­mia kul­ma­ki­viä.

Ta­voit­tee­na on, et­tä jo­kai­sen ta­lo­yh­ti­ön ar­ki su­juu kit­kat­to­mas­ti. Jo­kai­sen pal­ve­lu­ko­ke­muk­sen pi­tää on­nis­tua. Ha­lu­am­me puut­tua ta­lo­yh­ti­ön haas­tei­siin vä­lit­tö­mäs­ti ja vies­tiä ak­tii­vi­ses­ti niin hal­li­tuk­sen jä­se­nil­le kuin osak­kail­le ja asuk­kail­le. Ko­ros­tam­me yk­si­löl­lis­tä ja ih­mis­läh­teis­tä pal­ve­lua, ja ha­lu­am­me ta­va­ta asi­ak­kai­tam­me mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan kas­vois­ta kas­voi­hin. Sitä ar­vos­taa myös laa­ja asi­a­kas­kun­tam­me.

Meil­lä on 22 vuot­ta sit­ten yri­tyk­ses­sä aloit­ta­neen Tuo­mi­sen Tar­mon ja kiin­teis­tö­sih­tee­riem­me Rii­kan ja Kir­sin kans­sa koos­sa tiuk­ka ne­li­hen­ki­nen tii­mi. Olem­me kui­ten­kin uu­den edes­sä, kun Tar­mo jää pit­kän työ­u­ran jäl­keen vuo­den lo­pus­sa si­vuun. Nyt on­kin oi­kea het­ki saa­da mu­kaan tuo­ret­ta ver­ta.

Rek­ry­toin­ti on par­hail­laan me­nos­sa, ja olen luot­ta­vai­nen, et­tä löy­däm­me osaa­van ja in­nos­tu­neen vah­vis­tuk­sen. Mie­les­sä on ol­lut, et­tä hän voi­si hy­vin­kin ol­la nais­puo­li­nen. Mei­dän am­ma­tis­sam­me­kin on omat ku­vi­on­sa, ei­kä ku­kaan ole alal­le tul­les­saan val­mis, mut­ta ku­ten yleen­sä, työ on täs­sä­kin se pa­ras opet­ta­ja.

Alal­la vaa­di­taan mo­nen­lai­sia tai­to­ja. On ky­et­tä­vä toi­mi­maan mo­nien eri­lais­ten ih­mis­ten kans­sa. Vä­lil­lä tun­tuu, et­tä täs­sä tar­vi­taan muun mu­as­sa hal­lin­nol­lis­ten, ta­lou­del­lis­ten ja tek­nis­ten teh­tä­vien li­säk­si psy­ko­lo­gin ja pa­pin tai­to­ja. Vuo­sien saa­tos­sa isän­nöin­ti on muut­ta­nut muo­to­aan ja teh­nyt sii­tä en­tis­tä haas­ta­vam­paa. Esi­mer­kik­si vi­ra­no­mais­mää­räyk­set työl­lis­tä­vät mei­tä te­ki­jöi­tä tätä ny­kyä enem­män. Sa­mal­la asi­ak­kai­den on usein vai­kea ym­mär­tää nii­den mer­ki­tys­tä.

Yri­tyk­sel­läm­me on pal­jon pit­kiä asi­a­kas­suh­tei­ta. Kaik­ki­aan hoi­dam­me noin 80 ta­lo­yh­ti­ön asi­oi­ta, jon­ka pääl­le tu­le­vat vie­lä Har­ja­val­lan vuok­ra­ta­lot. Toi­min­nan pai­no­pis­te on Har­ja­val­las­sa, jon­ka li­säk­si asi­ak­kai­ta löy­tyy myös lä­hi­kun­nis­ta, muun mu­as­sa Ko­ke­mä­el­tä ja Kiu­kai­sis­ta.

Ai­ka­tau­lum­me ovat jous­ta­via. Päi­vät ve­ny­vät kui­ten­kin yleen­sä pit­kik­si, mut­ta ovat sa­mal­la hy­vin vaih­te­le­via. Ne ja asi­ak­kaan koh­taa­mi­set ovat työn eh­do­ton suo­la. Asi­ak­kai­den po­si­tii­vi­nen pa­lau­te kruu­naa luon­nol­li­ses­ti työ­päi­vät – se tuo tyy­dy­tys­tä ja an­taa voi­maa jat­koon.

Var­sin­kin näin ke­väi­sin ko­kouk­sia on tii­vii­seen tah­tiin – pai­not­tu­en pää­sään­töi­ses­ti il­toi­hin. Töi­tä siis riit­tää kii­tet­tä­väs­ti, jo­ten hek­ti­sel­le työ­ryt­mil­le tar­vi­taan myös vas­ta­pai­noa. It­sel­le­ni sitä tar­jo­a­vat kun­toi­lu ja te­hok­kaas­ti ir­ti ar­jes­ta vie­vät met­sä­työt. Sa­lil­la py­rin käy­mään kol­mes­ti vii­kos­sa, ja kun­toa nos­ta­vat myös mu­ka­vas­sa seu­ras­sa ve­det­tä­vät lät­kät­ree­nit. Kai­ken­lai­nen lii­kun­ta – vaik­ka­pa koi­rien kans­sa ul­koi­lu – on­kin mi­nul­le to­del­li­nen hen­ki­rei­kä.

En­si ke­sä­nä omal­le koh­dal­le­ni ei to­den­nä­köi­ses­ti osu isom­pia re­mont­te­ja. Eh­kä­pä sil­loin eh­ti­si naut­tia pit­käs­tä ai­kaa enem­män ke­säs­tä­kin."

Teks­ti ja kuva: Vesa-Pek­ka Jär­ve­lä