Ot­si­kon sa­noin ka­ve­ri­ni ja kol­le­ga­ni Ben Zys­ko­wicz ku­vai­li tois­ta kol­le­gaam­me Kim­mo Sa­sia. Hiu­kan eh­kä kie­li pos­kes­sa.

Vas­taa­val­la ta­val­la mi­nun pa­ras ja ai­noa ka­ve­ri­ni on koi­ra­ni Tai­ga. Koi­ran kans­sa tie­däm­me sa­no­mat­ta­kin, mitä kum­pi­kin ajat­te­lem­me. Moit­tei­ta ei tar­vit­se ja­kaa ää­neen, vaan kaik­ki tun­teem­me jaam­me ihan il­man sa­no­ja­kin.

On myös ai­ko­ja, jol­loin kaik­ki ei mene ai­van nap­piin. Vii­kon­lop­pu­na jou­duin ve­det­tö­mäs­sä asun­nos­sa pe­se­mään Tai­gaa kau­riin jä­tök­sis­tä. Koi­ril­le­han on omi­nais­ta kie­riä juu­ri sel­lai­ses­sa.

Mo­nes­sa maas­sa koi­rat kul­ke­vat va­paas­ti. Esi­mer­kik­si Bel­gi­as­sa seu­raa pa­hek­sun­taa tai vä­hin­tään ih­met­te­le­viä ky­sy­myk­siä, jos koi­raa ul­koi­lu­te­taan lie'as­sa. Ym­mär­rän tie­tys­ti, et­tä koi­ris­sa­kin on yk­si­löi­tä. Ja on ai­ko­ja, jol­loin ve­si­lin­nut pe­si­vät, ei­kä hei­tä­kään pidä häi­ri­tä. Pi­tää­kö sil­ti kaik­ki yleis­tää? Kai isän­tä tai emän­tä kui­ten­kin tie­tää, mi­ten koi­ran­sa käyt­täy­tyy. Tai sit­ten ei oli­si syy­tä pi­tää koi­raa lai­sin­kaan.

On täs­sä sat­tu­nut ja ta­pah­tu­nut vii­me viik­koi­na it­sel­le­kin. Us­kol­li­nen ys­tä­vä­ni on kui­ten­kin seu­ran­nut mu­ka­na­ni koko tä­män ajan. On eh­kä ih­me­tel­lyt, mut­ta ei ole hy­län­nyt. Ihan kai­kil­ta se ei on­nis­tu. Ikä­vä kyl­lä.

Muis­tan vie­lä ajat, jol­loin koi­ran pö­kä­leet hai­si­vat ke­väi­sin kä­ve­ly­tei­den var­rel­la. Ajat ovat muut­tu­neet. Ny­kyi­sin koi­ran ul­koi­lut­ta­jat ke­rää­vät jä­tök­set. Koi­ria myös kou­lu­te­taan ai­van eri ta­sol­la, ei­kä hei­tä tar­vit­se pe­lä­tä. An­teek­si an­net­ta­koon, et­tä jol­la­kul­la on vuo­sien ta­kaa ikä­viä muis­to­ja.

Voi jos­pa me ih­mi­set­kin osai­sim­me käyt­täy­tyä kuin koi­rat. Jo­kai­nen koi­ra kun ha­lu­aa tuot­taa mie­li­hy­vää, ol­koon­kin vaik­ka herk­ku­pa­lan toi­vos­sa, mut­ta sil­ti. Ja mie­li­hy­vää­hän he tuot­ta­vat, ja rau­haa sie­luun.

Sa­no­taan, et­tä kos­ke­tus tuot­taa hy­viä hor­mo­ne­ja. Olen jos­kus ha­vain­nut sa­man. Täl­lai­se­na sink­ku­mie­he­nä olen huo­man­nut, et­tä kyl­lä se koi­ran­kin si­li­tys ai­ka hy­vin toi­mii.

No to­tuu­den ni­mis­sä on tun­nus­tet­ta­va, et­tä kyl­lä nii­tä ”ai­noi­ta ja par­hai­ta” ys­tä­viä on mui­ta­kin. Yk­si on kui­ten­kin us­kol­li­sin.

Samp­sa Ka­ta­ja

Asi­a­na­ja­ja, va­ra­tuo­ma­ri