Sampsa Kataja: Paras ja ainoa ystäväni
Otsikon sanoin kaverini ja kollegani Ben Zyskowicz kuvaili toista kollegaamme Kimmo Sasia. Hiukan ehkä kieli poskessa.
Vastaavalla tavalla minun paras ja ainoa kaverini on koirani Taiga. Koiran kanssa tiedämme sanomattakin, mitä kumpikin ajattelemme. Moitteita ei tarvitse jakaa ääneen, vaan kaikki tunteemme jaamme ihan ilman sanojakin.
On myös aikoja, jolloin kaikki ei mene aivan nappiin. Viikonloppuna jouduin vedettömässä asunnossa pesemään Taigaa kauriin jätöksistä. Koirillehan on ominaista kieriä juuri sellaisessa.
Monessa maassa koirat kulkevat vapaasti. Esimerkiksi Belgiassa seuraa paheksuntaa tai vähintään ihmetteleviä kysymyksiä, jos koiraa ulkoilutetaan lie'assa. Ymmärrän tietysti, että koirissakin on yksilöitä. Ja on aikoja, jolloin vesilinnut pesivät, eikä heitäkään pidä häiritä. Pitääkö silti kaikki yleistää? Kai isäntä tai emäntä kuitenkin tietää, miten koiransa käyttäytyy. Tai sitten ei olisi syytä pitää koiraa laisinkaan.
On tässä sattunut ja tapahtunut viime viikkoina itsellekin. Uskollinen ystäväni on kuitenkin seurannut mukanani koko tämän ajan. On ehkä ihmetellyt, mutta ei ole hylännyt. Ihan kaikilta se ei onnistu. Ikävä kyllä.
Muistan vielä ajat, jolloin koiran pökäleet haisivat keväisin kävelyteiden varrella. Ajat ovat muuttuneet. Nykyisin koiran ulkoiluttajat keräävät jätökset. Koiria myös koulutetaan aivan eri tasolla, eikä heitä tarvitse pelätä. Anteeksi annettakoon, että jollakulla on vuosien takaa ikäviä muistoja.
Voi jospa me ihmisetkin osaisimme käyttäytyä kuin koirat. Jokainen koira kun haluaa tuottaa mielihyvää, olkoonkin vaikka herkkupalan toivossa, mutta silti. Ja mielihyväähän he tuottavat, ja rauhaa sieluun.
Sanotaan, että kosketus tuottaa hyviä hormoneja. Olen joskus havainnut saman. Tällaisena sinkkumiehenä olen huomannut, että kyllä se koirankin silitys aika hyvin toimii.
No totuuden nimissä on tunnustettava, että kyllä niitä ”ainoita ja parhaita” ystäviä on muitakin. Yksi on kuitenkin uskollisin.
Sampsa Kataja
Asianajaja, varatuomari