Talosaari: Kotihoidon arki ei mahdu minuuttitaulukkoon
Näin jatkuvien yt-neuvotteluiden alla on hyvä pysähtyä miettimään mitä mittareita käytetään arvioimaan kotihoidon työn tehokkuutta. Yt-neuvottelut kuuluvat isoon organisaatioon ja voivat tuoda hyviäkin tuloksia työn tehostamisessa sekä auttavat organisaatiota pysymään kehittyvässä maailmassa mukana.
Kotihoidon osalta puhutaan paljon tehokkuuden, resurssien ja minuuttien kautta. Kuinka monta asiakasta työntekijä ehtii hoitamaan päivän aikana, kuinka paljon asiakkaan luona aikaa menee ja miten työtä voisi tehostaa, mutta yksi olennainen kysymys uhkaa unohtua. Mitä kaikkea kotihoidon työ todellisuudessa sisältää?
Kotihoidon työ ei ole pelkästään asiakkaan luona vietettyä aikaa, vaan se on myös ammattitaitoa, havainnointia, vastuunkantoa ja työtä, joka ei näy tilastoissa. Asiakkaiden voinnin muutosten seuraaminen, hoitokirjausten tekeminen, hoidon suunnittelu, lääkeasioiden selvittäminen sekä yhteydenpidot omaisiin, lääkäreihin ja muihin ammattilaisiin ovat osa asiakkaan turvallista ja hyvää hoitoa, joka ei näy tilastoissa. Nämä työt eivät ole ylimääräistä työtä, vaan ne ovat asiakastyötä, vaikka niitä ei tehtäisi asiakkaan kotona.
Tämän hetken tehokkuutta mitataan vain välittömän työajan eli asiakkaan luona vietetyn ajan mukaan. Tämä mittari ei anna todellista kuvaa hoitajien työtunneista. Kysymys siis kuuluukin, onko tämä oikea mittari mitata kotihoidon tehokkuutta? “Näkymätön työ“ on välttämätöntä työtä, jota ei hoitaja voi tilastoida asiakkaan aikaan, koska tämä ei ole tapahtunut asiakkaan kotona.
Kotihoidon työntekijöiden huolena on ollut, että Satakunnan hyvinvointialueen työn seurannassa painottuu asiakkaan luona fyysisesti vietetty aika. Toimistolla tehtävä asiakaskohtainen työ jää mittareissa huomiotta, joten kokonaiskuva työn todellisesta määrästä vääristyy. Tilastojen perusteella syntyy vaikutelma, että työntekijä viettää liikaa aikaa toimistolla, vaikka hän tosiasiassa tekee siellä asiakkaiden hoidon kannalta välttämättömiä tehtäviä. Vaarana on, että työntekijöihin kohdistuu paineita, jotka eivät huomioi hoidon vaativia todellisia tarpeita. Samalla vaarantuu se minkä pitäisi olla kaiken toiminnan keskiössä: asiakkaan turvallinen ja laadukas hoito.
Kotihoito tarvitsee aikaa, ei vain tehokkuuslukuja. Kotihoidon asiakkaat ovat yksilöitä. Toisena päivänä käynti sujuu suunnitellusti ja toisena päivänä asiakkaan vointi on muuttunut ja tilanne vaatii enemmän aikaa, selvittelyä sekä yhteydenottoja. Hoitotyötä ei missään yksikössä voi suunnitella niin, että jokainen minuutti on ennalta määritelty eikä muuttuville tilanteille jää tilaa.
Työntekijöiden jaksaminen ja mahdollisuus tehdä työnsä hyvin on otettava vakavasti. Jos työn määrä mitataan liian kapeasti kiire kasvaa, kuormitus lisääntyy sekä työntekijät kokevat, ettei heidän ammattitaitoaan tai työnsä todellista sisältöä ymmärretä. Työntekijöitä itseään on kuultava, kun toimintatapoja ja seurantaa kehitetään.
Mittareiden pitää kuvata todellisuutta. Tehokkuuden seuranta ja toiminnan kehittäminen ovat tarpeellisia. Hyvinvointialueen on huolehdittava resursseistaan ja käytettävä niitä vastuullisesti, mutta mittareiden tulee kuvata työn todellisuutta, ei vain yhtä osaa siitä.
Kotihoitoa ei voi mitata sillä, kuinka monta minuuttia työntekijä on asiakkaan luona, vaan on katsottava koko työtä – myös sitä, joka ei näy ulospäin. Hyvä kotihoito tarvitsee osaavia työntekijöitä, riittävät resurssit ja realistisen käsityksen siitä mitä asiakkaiden hyvä hoito todella edellyttää.
Jenni Talosaari
Varavaltuutettu (kesk.), Satakunnan hyvinvointialue

