Ulla Leinon murreblogi: Tällai mennää
Uus vuasi 2023... tammikuu 1. 2023
Täs stää ny sit ollaa, vuasi o vahettunu uureks ja ettiippäi mennää. Kyl tuntu sukkelalt kriivat uus vuasluku, mut kyl sihe sit taas sääkeristi vuare mittaa oppii ja tottuu, ninko ain enneki. Täs vaihees pruukataa funteerat mitä viime vuan oikee tapahtu, mut jos ny vaa mennää ettiippäi se enempää tönkimät menneit jo sikski konnei ollu valla häävi vuasi koko mailmaa ajatelle. Toivotaa kaikki et alkanu vuasi kantaa meit ettiippäi paremmal onnel. Onni ei pelkästäs ol se voima, vaa kyl meilt kaikilt tarvitaa positiivisuut ja ommaa yritteliäisyyt, mitä se sit itte kunki kohral merkittee jää funteerattavaks. Se vanha sanonta passaa ny vissii taas tähä, ekko parhaas tekkee, ni se piisaa. Nii, i, pitäs kumminki.
Uus vuasi tua tullesas paljo monemmoisii muutoksii ihmiste arkee, mut mitä ne sit kaikki onka jää nähtäväks. Jännittää oikee mitä kaikkee sit omal kohral tulleeka? No siit mää sit aikanas kriivaa näis omis, murteisis jutuissani. Moni lukijoist tiätääki et mää, ninko me tääl pruukataa itteemme tituleerat kriivaa iha vaa murtee säilyttämiseks eres hiukka ja jos siit sit vaik olis jottai illooki, ni ole tytyväine. Pallaa sevverra ny täs joulusee aikaa, et oli hyvä ko pirettii kriivaamisestki lommaa, ko se liipantees oleva flussa iskii minnuuki ja iskiki oikee kunnol, mut ny taas kyl tuntuu et elämä voittaa, ninko sanotaa. Jäi kumminki enkelikirkko ja mont muut mennoo menemät.
Kauneimmat joululaulut sentää kerkesi laulaa Ruasniäme kirkos ninko joka vuasi muutenki. Oliki miälestäni oikee antosa tilfälli se laului läpiviänti. Kirkko jouluses miinis, lukkari urkui äärel ja kaks naispappii tyä touhus. Iha täyn ei kirkko ollu, mut aika paljo meit laulajii kumminki oli nii muksui ko kaikeikkäist aikustki. Papit voorotelle johratteli vappaamuatose jouluevankeliumi sanoi ain seuraavaa passelii lauluu ja sillai mentii laulai jokane syrämmes kyllyyrest ja kiitollisen. Tuntu et täl systeemil joulusanoma aukes nuaremmallekki väjel ja laulu maitto. Silti sit, tuntu et olis laulettu miälelläs enemmänki, ko se kaikki kesti vaa siin kolme varttii. Kuulinki lähteis jokuste vanhai ihmiste totteeva tää sama, ko oli kyytiki jouruttu hankkii. No ens vuan sit taas ehkä pirempää. Ny oliki lauluil juhlavuasi, ko tuli viiskymppii täytee.
Ja sit luantoo. Meil o paljo ollu ny punatulkkui viime päivin lintulaural. Jänöjussi istu keskel tiät ja funteeras vissii iha ällikäl lyätyn eileiltast pauket, joka jatku pualyähö ja piremmällekki. Nii,i, ei passaa ny sit yhtää ruikuttaa, ko sillai pantii rahhaa taivaa tuulii. Kaikest hualimat oikee hyvvää tätä alkanut vuat kaikil...
Ulla Leino
porilainen murremaakari ja kotiseutuneuvos
